Konatunkellari, pirun tyyssija Punkalaitumella

Punkalaitumella Sarkkilan ja Oriniemen kylien rajamailla lähellä Rajasuota sijaitsee GT-tiekartaston ja Löytöretkiä Suomen luontoon kirjan mainitsema lohkareluola, Konatun kellari.

Itse luolasta tuntuu vain olevan saatavilla kovin niukalti lähdeaineistoa. Nekin kansantarinat, jotka paikasta kuulee kerrottavan tuntuvat oudosti sopivan yhteen Sastamalan Pirunvuoren tarinoiden kanssa.

Paikalle ei johda minkäänlaista opastetta, joten kohteen löytyminen ilman apua saattaa tuottaa vaikeuksia. Itseltämme kohteen etsiminen vei noin 1,5 tuntia kolmeen pekkaan.

Rajakivi

Tuona aikana ainoa mielenkiintoinen löytö oli läheisen kallioalueen reunalla komeileva obeliskimainen vanha rajakivi. Haravoidessamme kallioalueita, usko alkoi pettää koko luolan olemassaolosta. Kun kerran netissä olin nähnyt kuvan onkalosta, niin kyllähän sen silloin jossain alueella piti olla?

Luola näet ei ole se tavallisin luolakohde. Oli turha siis etsiä mitään karhunkoloa kallionkupeesta. Kuvan perusteella kohde olisi lähinnä keskellä avointa maastoa oleva kaivomainen onkalo suoraan maan uumeniin.

Lopulta ei auttanut enää muu, kuin alkaa haravoida lähistön rämesuota. Hetken päästä ns. osui ja upposi. Kohde oli keskellä suota. Eipä ole sitten tuollaistakaan ihmettä ennen nähty – kukapa sitä nyt suoraan olisi edes arvannut sieltä alkaa etsimään.

Ylhäältä ei näe luolan uumeniin.

Edessä oli noin kaksimetriä syvä kivireunainen kuoppa, jonka leveys oli samaa luokkaa. Pituutta komeudelle kertyi kolmisen metriä tai jopa hieman yli. Reunat näyttivät vaarallisen viettäviltä, joten kohde saattaa yllättää kävijän esim. hämärään aikaan tai olla kohtalokas eläimille.

Olikohan viisasta hypätä tänne.

Itseänikin hieman mietitytti tuohon kuoppaan meno ilman apuvälineitä, koska vaikutelma oli jokseenkin sama, kuin hyppäisi uima-altaan syväänpäähän, jossa ei ole vettä ja koittaisi tulla sieltä pois ominneuvoin – paitsi että tässä kohtaa reunat ovat vielä pehmeät, kiviaines pyöreähköä ja sammaleista.

Koska kohdetta oli etsitty hartaasti ja pitkään päätin rohkaista mieleni. Toisaalta itseäni myös kiinnosti nähdä minkäläinen tuo onkalo oikeastaan olisi, koska ylhäältä sitä ei pystynyt näkemään tarkemmin.

Kansantarinoiden mukaan luola olisi hiisien rakentama. Onkalon pohjalta lähtisi käytävä, jonka toinen pää olisi Sastamalan pirunvuoren luolassa, josta se taas jatkuisi Karkun kirkon alle. Toisen muistikuvan mukaan käytävä johtaisikin Huittisiin tai peräti Hämeenlinnaan asti. Nyt olisi siis kyseessä selkeästi Suomen pisin luola, jos kansantarinoihin on uskominen.

Tarina kertoo myös, että hiidet olisivat olleet Karkun kirkossa ja kun kirkkoon tuli kellot hiidet olisivat paenneet onkaloa myöden, koska eivät voineet kulkea päivällä maan päällä. Samaisilla kirkon kelloillahan hätytettiin myös Pirunvuoren piru pois kolostaan. Olisiko siis Pirunvuoren pirukin paennut juuri tätä onkalo myöden Konatun kellariin vai peräti Laukon kartanon Pirunkellariin? Sitä tarina ei tiedä kertoa, mutta sen tietää, että piru oli kova varastelemaan muutakin kuin Laukon viinoja.

Edellä mainittuun luolastoon katosivat ainakin Hiitikan ja Keson siat: ”Keson sika vietiin korvinpuista Piruvvuarel lualaan. Keso meni jouluaamuna kirkkooj ja piru huusi:”tus syömään mustan sikas lihhaa! Toista kystä keitetääj ja toista on kiahumasa.” Mutta Keso sano menevänsäk kirkkoon. ”Sinnem minäkim meinaan ehtiä”, sano piru, ”vaikka nauriit ol Lualaaila, kalak Karvialla ja sahti Laukon kellarissa.”

Siinä sitä taas oli piruja ja maahisia yhteen paikkaan, joten sekaan vaan. Lähes välittömästi kuoppaan hypättyä vastaan löivät kosteus ja tietynlainen viileys. Samalla alkoi myös aavistuksen hirvittää mitenkä täältä sitten pääsee pois?

Alla näkyvän kiven taakse päätyi matka.

Onkalon pohjan peittivät saniaiset ja sammaleet. Saniaisten takaa näytti jatkuvan itse luola maansisään. Pari suurempaa kiveä ohitettuani onkalo jatkui viistosti alaspäin kunnes tulikin jo stoppi. Tässäkö tämä nyt oli? Olin tehnyt matkaa noin 2-3 metriä. Suuret kivenlohkareet tukkivat tien. Istuin alas ja tunsin tulleeni petetyksi. Jotain hyvää sentään voi sanoa, kohde on todella kaunis ja olin aidosti piilossa kivien alla. Minua ei voinut havaita ylhäältä käsin. Kenties luola oli sortunut siinä samassa pamauksessa, kun Pirunvuoren luolakin tai ainakin näin se kuulostaisi komeammalta tarinalta.

Seuraavaksi alkoikin matkan kenties haastavin vaihe, miten tulla kaivosta pois. Kuoppa on juuri harmikseen niin syvä, että ponnistamalla ei saa kyynärpäitä montun reunalle, joten on keksittävä parempi konsti. Toinen jalka kuopan takareunaan, kädet reunalle, ponnistus ja toive, että ei rojahda rähmälleen kuopan pohjalle. Itse onnistuin pääsemään tuolla tavoin pois, mutta köysi tai tikkaat ovat kyllä se oikea tapa mennä ja tulla pois Konatun kellarista.

Retkikohteena Konatun kellari oli taas erilainen luolakokemus. Itse pidin kohteesta, vaikka odotukset sen pituudesta eivät täyttyneetkään kansantarinoiden kanssa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6784582 E 292526

2 replies
  1. Harri
    Harri says:

    Mutta harva sen sijaan tietää, että noin 15-20 metriä konatunkellarin oikealla puolella, alarinteessä on ihmisen mentävä ryömintäkolo, josta pääsee tunnelin toiseen ja erilliseen osaan, joka on noin 30 metriä pitkä ja leveimmiltään noin 50 metriä ja korkeuttakin parisen metriä. Ilmeisesti onkalat ovat olleet joskus keskenään yhteydessä, mutta noitavainojen ja taikauskon aikaan luola on tukittu ja piltuttu pahojen henkien ja pirujen pelossa.

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      No jopas! Ei tuosta sattuisi mitään kuvamateriaalia olemaan? Etenkin suuaukon paikallistamista helpottavasta olisi paljon iloa.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.