Kolmen valtakunnan rajalla – rajankäynnin muistomerkki Kilpisjärvellä
Kolmen valtakunnan rajapyykki on Ruotsin pohjoisin ja Manner-Suomen läntisin piste. Se päätettiin pystyttää vuonna 1886 ja saatiin pystyyn 1897, vaikka Ruotsi ei suostunut tähän. Se hyväksyi Norjan vastaisen rajan vasta 1901.
Jäiden runtelema rajapyykki betonoitiin 1926. Sen tekivät norjalaiset, mutta kustannukset jaettiin kolmen valtakunnan kesken. Paikalla on hieman kulunut rakentajien muistolaatta, jossa mainitaanainakin yksi suomalainen, Mallan vuonna 1938 perustetun luonnonpuiston ensimmäinen puistonvartija Valde Wiik.
Rajapyykin sydänkivessä on valtakuntien tunnukset ja kullakin syrjällä yksi pyykin pystytykseen liittyvä vuosiluku eli 1897, 1901 ja 1926.
Rajapyykki on 11 kilometriä Kilpisjärven kylästä länteen. Pyykille pääsee joko Kilpisjärveä pitkin talvella hoidettuja latuja hiihtäen tai kesällä Malla-laivalla. Se lähtee Kilpisjärven rannasta kylän pohjoispäästä retkeilykeskuksen kohdalta.
Laiva liikennöi juhannuksesta syyskuun alkupuolelle kolme kertaa päivässä Koltalahden satamaan. Sieltä lähtee kolmen kilometrin polku, joka on osin katettu pitkospuilla. Paikalle pääsee myös jalan tai hiihtäen Mallan luonnonpuiston kautta kulkevaa Kalottireittiä pitkin. Mallan kautta matka on pidempi kuin Kilpisjärven yli, kaikkiaan 12 kilometriä.
Mallan luonnonpuistossa on vielä jälkiä saksalaisten Lyngen-Station-asemesta, mm. teräskorsujen
rakenteita.
Kävimme rajapyykillä juhannuksen jälkeisellä viikolla 2014. Lunta oli vielä tuntureiden rinteillä ja metsässä, mutta jäät olivat jo lähteneet Kilpisjärvestä. Aurinkoisella säällä lumiset tunturit kuvastuivat Kilpisjärveen komeasti.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7674575 E 243093
Rajojen, toisin sanoen reviirien merkkaaminen ja niiden perverssi puolustaminen ja kyttääminen on niin primitiivistä ja kaikille lajeille ominaista, sisään rakennettua, ettei sitä voi järjellä käsittää. Tuo rajamerkki on kyllä hel****in ruma mutta upeissa maisemissa.
Hyviä muistoja liittyy paikkaan. Kun menin vajaa kymmenen vuotta sitten veneellä tuonne. Silloin venettä ajoi Kalle, vanha ukko. Autoimme kipparia korjaamaan hänen rannassa olevan taukokämppänsä oven lukon ja palkkioksi saimme yöpyä kämpässä. Pienin sauna missä olen ollut, ja tuuletusräppänästä näkyi jylhä Saanatunturin silhuetti. Upea retkikohde. Ja tuo reitti maisemineen ja vesiputouksineen – huima paikka! Ei uskoisi Suomeksi, mutta niinpä taitaakin iso osa maisemista olla jo Ruotsin tai Norjan vuoristoa.