Kolmekymppiä kolmella huipulla – synttäripäivän lumikenkäilyretki Kolin Huippujen lumikenkäreitillä

Minulla on mahtavia ystäviä, joiden kanssa on tullut vietettyä lukuisia hetkiä pitkospuilla, neulaspoluilla, tulien loimossa, koskenpartaalla, yön pimeydessä ja milloin missäkin. Pyöreiden vuosieni kunniaksi vaadin näitä seuralaisia lähtemään mukaani katsastamaan Kolin kansallismaisemaa tammikuun purevaan pakkaseen.

Kolin luontokeskus Ukko kartalla (Ylä-kolintie 39, Lieksa)

Synttäripäivän reitiksi valitsin sankarin ominaisuudessani tietysti Huippujen lumikenkäreitin. Kirpakassa tammikuun alun pakkassäässä oli mahtavaa päästä heti upeiden maisemien ääreen tykkypuiden lumoon ja toisaalta tietää, että mökkiin paluu olisi vaivatonta.

Meillä oli TSL:n vuokralumikengät mukana, ja säädimme ne jalkoihimme heti luontokeskus Ukon takana, Kolin huippujen tuntumassa. Eri värisin nauhoin puiden oksiin merkattu lumikenkäreitti oli hyvin tampattu, eli helppo seurata, ja henkeäsalpaavan kaunis! Polkui kiemursi melkein heti kynttiläkuusien lomasta aukealle jyrkänteen reunalle ja leukamme loksahtivat ihastuksesta auki! Väistyvä pilvimassa aukaisi maiseman kauas pohjoiskarjalaisten lumipeitteisten vaarojen yli.

Sydäntalven pakkasilla piti käydä ihan totista taistoa jäätyvien sormien ja haluttujen kuvakulmien kanssa. Ensi kerralla pitää pohtia pakkasellakin käyttökelpoisia hanskoja ja elektroniikkaa mukaan. Huippujen lumikenkäreitti meanderoi leppoisasti ensin niiden nimettyjen huippujen tuntumassa ja nousee sitten Hiljaisuuden temppelille Akka-Kolin juureen. Lumikengissä on hyvät nastat ja suunnilleen varpaiden kohdalla sahalaitaiset metallihampaat, jolla pureutimme askelluksen lumeen ja jäähän ja nousimme vielä pienen, jyrkän nypäyksen Akka-Kolille. Tässä olisi synttärishampanjan aika!

Missäs muualla kolmekyppiset akat syntymäpäiviä juhlistaisivat kuin Akka-Kolilla? Mökiltä mukanani tuomat lasit olivat kulkeneet lyhyen matkaa kevyesti mukana repussa ja aiheutimme kilistelyllämme hilpeyttä samaan aikaan huipulle sattuneiden retkeilijöiden kanssa. Kiitos vielä sinulle kanssaretkeilijälle, joka ikuistit hyytävän maljojen noston!

Untuvatakkia sai pitää ihan tosissaan päällä ja lämmön luomiseksi jatkoimme pian matkaamme viimaiselta huipulta merkittyä lumikenkäreittiä pitkin etelän suuntaan. Hiukan laskeuduttuamme pidimme kakkutauon puiden suojassa, sillä huipulla olisi ollut liian kylmä syödä.

Palasimme merkittyä reittiä pitkin takaisin huippuja kohti ja nautimme täysin siemauksin Paha-Kolin ja Ukko-Kolin näköaloista. Siellä täällä reitin varrella näkyi kohtia, jossa varomaton kulkija oli koettanut astua reitiltä sivuun ilman lumikenkiä, ja siinä kohtaa oli kyllä tassu sujahtanut useamman kymmenen senttiä syvälle kinokseen. Olin erittäin tyytyväinen, että meillä oli kunnon lumikengät ja tavallisesti hiihtosauvoina palvelevat sauvat mukanamme.

Huippujen lumikenkäreitin olisi halutessaan voinut kipaista läpi alle tunnissa, mutta kuvaus-, kuplajuoma- ja kakkutaukojen kanssa vietimme reitillä reippaasti yli kaksi tuntia. Kanssaretkeilijöiltä alkoi tulla protesteja kylmästä kelistä ja saunan lämmitys houkutti sen verran, että lähdimme jatkamaan syntymäpäiviä lämpimämpiin tiloihin.

Reitti oli kokonaisuudessaan hyvin merkitty, kauttaaltaan maisemallinen ja kaunis ja tykkypuut antoivat meille rannikon kasvateille paljon haltioitumisen hetkiä. Sen lyhimmän ja suorimman matkan luontokeskukselta Ukko-Kolin huipulle voi talvellakin kulkea ihan kävellen, sillä vierailijamäärät tamppaavat reitin kovaksi. Nastat kannattaa silti olla jalassa, sillä polusta tulee nopeasti liukas. Lumikengät antavat lisää reittivaihtoehtoja ja maisemmallista antia, ja varsinkin kunnon lumien aikaan ilman kunnon varusteita on nietoksissa lähes mahdotonta edetä. Huippujen reitti on vaikuttava ja helposti saavutettava reitti, jota suosittelen lämpimästi aivan kaikille!

Esitettäköön tässä samalla julkiset kiitokset Jeminalle ja Lauralle yli 15 vuotta kestäneestä ystävyydestä ja sinnikyydestä lähteä kanssani milloin mihinkin jorpakkoon. Kiitos!