Kolme retkeä Sorsavedelle 1996-1999

Nämä retket tuli tehtyä kauan, kauan sitten, kun olin vielä nuori ja vetreä eikä tullut vielä mieleenkään epäillä kunnon kestävyyttä. Nyt vanhana ja harmaana niitä voi sitten muistella läppärin ruudun loimotuksessa. Kuvatkin ovat filmin aikakaudelta.

Varsinaisen kimmokkeen souturetkistä Suonenjoelta Sorsavedelle sain 1990-luvun puolivälissä, kun Kuivataipaleen kannakselle Vuoksen ja Kymijoen vesistöjen väliin avattiin uudelleen käyttökelpoinen kanava. Museokanavan nimellä kulkeva väylä tehtiin vanhan kanavan paikalle, ja sen sulkuportteja liikutellaan omin voimin. En käy tässä sen kummemmin kuvaamaan Suonenjoelta Sorsavedelle mutkittelevan, noin 35 km pituisen reitin varrella olevien Suontienselän, Paasveden ja Kuvansin maisemia – todettakoon vain, että maisemat paranevat paranemistaan matkan edetessä kohti Kuvansin lyhyttä ja vaatimatonta lasku-uomaa, kivikkoista Kilpikoskea. Kuvansin Ukonniemen rannoilta voisi tosin laatia myös oman retkipaikkaselostuksen.

Kun solahdetaan Kilpikoskesta Sorsaveden puolelle ja alitetaan Pyöräsalmessa suuri voimajohto, ollaan saavuttu Sorsaveden laajalle Natura-alueelle. Sorsavesi on noin 55 neliökilometrin kokoinen melko luonnontilainen (säännöstelty) latvajärvi, jonka suurin syvyys eteläosassa on 62 m. Varsinkin pohjoisosassa on pitkiä ja syviä murroslaaksoja ja korkeita mäkiä. Rannat ovat pääosin kallioiset ja louhikkoiset, ja järven eteläpuoliskon yli kulkee leveä, hyvin kivikkoinen mannerjäätikön kerrostama moreenivyöhyke.

Sorsaveden leimallisin piirre lienee kuitenkin saarien suuri määrä – erikokoisia saaria on järvessä  vähintään 450 kappaletta. Saaret, pienet luodot ja kivikot muodostavat järvelle hyvin vaihtelevan maiseman, jonka sokkeloissa suunnistaminen vaatii jatkuvaa kartan lukemista. Sorsaveden äärellä on kohtalaisesti mökkejä siellä täällä, mutta asumattomiakin rantoja on edelleen riittämiin. Ja järven keskiosan saaristossa oleva pienten kalamajojen tihentymä on (tai ainakin oli vielä tuolloin) suorastaan mainion näköistä kulttuurimaisemaa.

Vuonna 1996 elokuussa soutelin suoraan järven keskelle ja pystytin teltan yhdeksi yöksi Kaijansaareen. Seuraavana aamuna kiertelin leirin eteläpuolista, lähes luonnontilaista saaristoa ja ihmettelin hiljaisuutta ja paikoin hyvin erämaisia näkymiä. Lähdin paluumatkalle jo puolilta päivin, mutta mieleen jäi vahvasti tunne, että tänne on päästävä toistekin.

Vuonna 1997 kesäkuussa otin sitten enemmän evästä mukaan, ja pistin leirin kahdeksi yöksi pystyyn Vääräsaarten sokkeloon. Matalalla rantakalliolla oli jonkinlainen epävirallinen nuotiopaikkakin, mutta eipä sille ollut käyttöä. Teltan suulta avautui houkutteleva näköala etelään Kovasselän suuntaan, ja sinne lähdinkin heti seuraavana aamuna. Soutelin Loukkusaaren ja Maksasalon välissä kulkevan maakuntarajan yli Etelä-Savon (silloisen Jäppilän) puolelle ja kiersin suuren Niittysalon ympäri. Rannat olivat tosi karua kivikkoa ja kalliota, eikä mökkejä paljon näkynyt. Saaria peittävät eri-ikäiset männiköt ja pienet rehevämmät metsäsirpaleet, ja aina välillä rannoilla on luhtiakin. Saarten metsiä on jonkin verran hakattu, mutta hakkuut eivät tuolloin juurikaan näkyneet  järvelle. Aina joskus vene kopsahti kiveen tai veden alle jääneeseen liekopuuhun, mutta eihän se soutamista häirinnyt. Moottoriveneilijä saa kyllä pitää täällä silmänsä auki. Soutajan ”kiusana” olivat enneminkin lukuisat lokit, jotka olivat nyt pesimäaikaan erityisen ärhäköitä pesäluotojaan puolustaessaan. Sorsavedellä pesii mm. selkälokki. Tunnelmaa toivat lisäksi kukkuvat käet ja iltaisin kuulunut kuikan huutelu.

Iltapäivällä matka jatkui Sorsaveden pohjoisosaan. Kiersin Kaijanselän, Kohoselän ja Hakoselän rantoja pitkin Mustaniemeen Kuvajanvuoren juurelle ja kipaisin mäen laelle maisemia katselemaan. Järven pohjoispään ympärillä kohoavat mäet ovat jo aika mainittavia, ja rantavuoret nousevat parhaimmillaan 40-60 m vedenpinnan yläpuolelle. Kauimmaksi näkyy pohjoisesta 210 m korkuinen Kotamäki. Mustalahdella en vielä tällä kertaa hoksannut käydä, mutta lipsahdus tuli paikattua myöhemmin. Illan tullen palailin sitten takaisin teltalle ja lähdin seuraavana aaamuna kotimatkalle.

Vuonna 1999 tein vielä yhden retken Sorsavedelle. Edellisenä kesänä olin käynyt järvellä ”työmatkoilla”, mutta Mustalahden maisemia piti päästä vielä katselemaan omin päin ja kaikessa rauhassa. Mustalahden suulla kohoavan Havukkasaaren länsikyljellä oleva Havukkavuori (tai Havukkakallio) on peräti 30 metriä korkea, lähes pystysuora seinämä, joka oli jäänyt jotenkin katveeseen järvellä aiemmin liikkuessani. Nyt tökkäsin veneen keulan aivan  jyrkänteen juurelle ja kiipeilin kyllikseni seinämällä kuvia näppäilemässä. Jyrkänne on Sorsaveden komein ja hyvinkin näkemisen arvoinen. Havukkasaaren päältä näkyi mukavasti myös järven keskiosiin.

Tällä kertaa pystytin leirin kalliolle Vääräsaarten keskelle, ja käväisin uimassakin siestaa pitäessäni. Illalla kiersin vielä keskiosan saaristoa,  kuuntelin pitkiä aikoja veneessä paikallani kelluen järveltä kantautuvia ääniä ja katselin laskevan auringon punerrusta rantamäntyjen kyljillä. Mieleen jäi tällä kertaa erityisesti tyynellä järvellä liikkumisen helppous: hyvin pienillä ponnistuksilla liu´utaan paikasta toiseen, yhden kallioisen saaren rannalta toiselle, vaikka veneen alla voi olla 30 metriä syvä veden peittämä rotko. No, päättyihän se sitten tämäkin retki, mutta poikkeuksellisen komeasti: tällaista auringonlaskua ja varsinkaan tällaisessa ympäristössä en ollut usein nähnyt – enkä ole monta kertaa nähnyt myöhemminkään.

Vaikka jonkin verran on siis aikoinaan tullut Sorsavettä nähdyksi, olisi järvellä taatusti vielä paljon nähtävää, ja luultavasti sellaisiakin yllätyksiä, joita ei etukäteen osaa odottaakaan. On mukava tietää, että tällainen paikka on olemassa näinkin lähellä, vaikka siellä ei ole enää pitkään aikaan käynytkään.

Kartta.  ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6928412, E 528096

2 replies
  1. Seita
    Seita says:

    Sorsavesi palkitsee kulkijansa unohtumattomilla auringonlaskuilla, auringonnousuilla sumusta, kuikan huudoilla kesäyössä, kuunsillalla yli Kaijanselän, rauhalla ja hiljaisuudella. Olen retkeillyt Sorsavedellä 70-luvulta lähtien. Aina se on tarjonnut kulkijalleen uutta ihmeteltävää. Oli mukava lukea retkistäsi.

    Vastaa
  2. Arto
    Arto says:

    Olipa mukava ”eksyä” kirjoittamasi ja kuvaamasi maisemien äärelle ja hiljentyä ”maalaamiisi” luonnon kuvauksiin.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.