Kolarinsaaren vanha puukirkko

Lunta pyrytti hullun tavalla. Edellisenä päivä herra aurinko oli tainnut heittää heipat tämän vuoden osalta – ainakaan meidän tontillemme se ei enää viitsinyt säteitään heittää kuin kahden minuutin ajaksi, ja nyt taivas oli vetänyt ylleen paksun pilvipeiton.

Ajelimme Kittilästä kohti Kolaria suuntanamme Kolarinsaari ja siellä sijaitseva puukirkko. Marraskuu oli juuri vaihtumassa joulukuuksi. Hämärä talvipäivä piti meille seuraa: jutun kuvat on otettu kello kahdentoista ja yhden välillä.

kolarinsaari-1

Siinähän se kirkko jo olikin, heti Kolarinsaaren eteläkärkeen vievän sillan jälkeen vasemmalla. Oikeastaan ensin huomasimme hautausmaan, pieni kirkko erottui puiden lomasta vasta sen jälkeen. Kirkko on kauniilla paikalla joenristeyksessä.

Lumipyry loppui saapuessamme kirkon pihalle. Pilvipeite rakoili, mutta senhän olimme ennalta jo arvanneetkin: Ruotsissa näyttää melkein aina olevan kaunis ilma, sen saa monesti todeta jo rajalla!

kolarinsaari-1-4

Kirkko oli minun makuuni. Tavallaan vaatimaton mutta silti hurjan sievä. Ei pröystäilevä, ei mahtaileva, vaan pieni ja jotenkin nöyrän näköinen. Silti ikkunoiden kaarimuodot tekivät siitä omalla tavallaan ihanan juhlallisen.

Kirkko on rakennettu vuonna 1818, eli se viettää kohta 200-vuotissyntymäpäiväänsä. Iso ikä pienelle kirkolle kaukana pohjoisessa.

kolarinsaari-1-3

Tie ja parkkipaikka oli aurattu. Kirkon portailla ja takaoven rappusilla lepäävä paksu lumipeite kuitenkin paljasti, ettei kirkossa oltu taidettu käydä sisällä talven alkamisen jälkeen.

Muita kävijöitä ei alueella liikuskellut, mitä nyt hautausmaan kulkuväyliä aurattiin juuri puhtaaksi.

Tähyilimme sisälle ikkunoista. Vastapuolen ikkunan valoa vasten erotimme vaivoin katossa roikkuvan kattokruunun.

kolarinsaari-1-10

Sankarihaudat oli puhdistettu lumesta ainakin jotenkuten.

Seurakunnan sivujen mukaan kirkko on käytössä vain jouluaattona, jolloin se kuulemma onkin tupaten täynnä, sekä kesällä järjestettävissä erityistilaisuuksissa.

Me emme tulleet jouluaattona kirkkoon matkanneeksi. Uskoisin kuitenkin, että ne, jotka joulua viettävät, kokisivat tässä pikku kirkossa hyvinkin tunnelmallisia joulun hetkiä.

kolarinsaari-1-11

Tanakka kellotapuli sopii kirkon tyyliin ollen yhtä tunnelmallisen ja pröystäilemättömän näköinen. Ikkunaluukut olivat tällä kertaa tiukasti kiinni, koko kokonaisuus tuntui uinuvan sikeää talviunta.

Jeesusta ristillä esittävä alttaritaulu, joka meiltä jäi nyt näkemättä, on J. Hedmanin käsialaa ja peräisin vuodelta 1832. Kolarinsaaren puukirkko on museoviraston suojeluskohde ja se on entisöity museoviraston valvonnassa 1970-luvulla. Lähde: Kolarin seurakunta.

Rannassa näytti olevan veneenlaskupaikka sekä jonkinlainen grillikatos. Varmaan mukava paikka kesällä istuskella.

Alueella kasvoi suuria mäntyjä, kuusia, haapoja ja koivuja. Monessa roikkui suuria tuppoja naavaa. Varsinkin komeat männyt tekivät hautausmaasta minusta omaleimaisen.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7472409, E 361759.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.