Kökarin Källskär hämmästyttää: tällainen on omintakeisen ”kreivin” saari välimerellisine puutarhoineen

Kökarin eteläisestä saaristosta löytyy varsin omaperäinen, tarinoiden kyllästämä saari, jonne pääsee niin opastetuilla veneretkillä kuin omalla veneellä tai kajakilla. Tämä Källskärin saari tunnetaan jääkauden kallioon muotoilemasta ”kannusta” ja vapaaherra Göran Åkerhielmin omintakeisesta kesäasunnosta rehevine, välimerellisine puutarhoineen, jossa myös kirjailija Tove Jansson aikoinaan vietti aikaa.

Åkerhielmin hirsimökki puutarhan keskellä. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

”Kreivin” saari, tarinoiden saari

Tarina alkaa Ruotsista 1950-luvulta. Tukholmassa eli aatelisperhe, jonka isä halusi pojastaan eroon; poika kun oli viehtynyt toisiin miehiin, eikä sellaista voitu tuohon aikaan suvaita. Isä käski poikaansa valitsemaan, ottaisiko ennakkoperinnön ja katoaisi iäksi Tukholmasta, vai jäisikö täysin perinnöttä.

Kökarin saariston länsireunalla sijaitsee saari nimeltä Källskär. Kallioisen, tuulen pieksemän saaren itäpuolella avautuvat saaristojen suojaiset sokkelikot. Länsipuolella sen sijaan aukenee avomeri vailla vastarantaa. Maata tulee vastaan vasta kaukana Ruotsin puolella. Sieltä tukholmalaisen perheen ennakkoperinnön valinnut poika, vapaaherra Göran Åkerhielm, saapui purjehtien Källskäriin ensimmäisen kerran vuonna 1958. Hän rakastui saareen ensisilmäyksellä sydänjuuriaan myöten. Eikä tarina suinkaan päättynyt siihen!

Källskäriä kutsutaan vapaaherra Åkerhielmin mukaan myös Kreivin saareksi. Kreivi tosin on yhtä aatelisarvoa ylempi kuin vapaaherra, mutta tällaisen sivuseikkaan ei pidä tarinoissa juuttua. Kreivi tai ei, Åkerhielm asui Källskärin saaressa vuosina 1958–1983 aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, ja loi siitä itselleen paratiisin. Tarvittiin villejä visioita, pitkäjänteistä raatamista, niputtain rahaa ja ripaus pakkomielteisyyttäkin, jotta saaren karu luonto muuntui vapaaherralle ja hänen vierailleen mieluisaksi kesänviettopaikaksi.

Luonnon kesyttäminen ihmisen paratiisiksi

Åkerhielm rantautui aikoinaan ensimmäisen kerran saaren pohjoisosaan, ja sen puolen saaresta hän olisi tahtonut ostaa omakseen. Saaren pohjoisosa ei ollut kuitenkaan myytävänä, ja Åkerhielm joutui tyytymään saaren toiseen puoliskoon. Sen hän osti vuonna 1965, kun oli ensin siirtänyt kirjansa Kökariin.

Vapaaherra meni varsin pitkälle toteuttaessaan unelmaansa kesänviettoparatiisista, jota rakennettiin 18 vuotta. Vaikka villi ja karu saari hurmasi Åkerhielmin, oli hänen paratiisinsa eteen kesytettävä vimmaisesti sen luonto – työtä ja rahaa säästämättä. Koska Åkerhielmin mielestä ruumiillinen työ oli hyväksi ihmiselle, koneita ei saanut käyttää ja kaikki työ tehtiin käsivoimin; vinssein, lapioin ja kangin. Raataminen kuului siis oleellisena osana elämään Källskärillä.

Åkerhielm rakennutti ensimmäiseksi pitkospuureitin saaren pirunpeltojen halki, ja puusiltoja kallioiden painanteiden yli. Näitä pitkospuita ja pieniä siltoja pitkin saarella kävijät edelleen kulkevat pohjoissatamasta eteärannalle.

Pitkokset kivikon yli. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Siltarakennelmat rannan lohkareiden yli. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Saaren etelärannalla aloitettiin myös aallonmurtajan rakennustyöt suojaksi myrskyiltä. Åkerhielm oli kieltänyt koneiden lisäksi keinotekoisten materiaalien käytön, joten betonia ja rautaa ei saanut käyttää. Talvimyrskyt hajottivat monesti luonnonkivistä kasatun aallonmurtajan, joten työtä riitti keväisin sen korjaamisessa.

Yhtenä omituisimmista ideoista oli luoda karulle saarelle rehevä välimerellinen puutarha – varsinkin, kun lähes kaikki multa piti tuoda muualta. Kökarilaisia palkattiin avuksi, ja työntekijöille maksettiin paljon parempaa palkkaa, kuin mitä he saivat kalastuksesta ja maanviljelystä. Aina töihin tullessaan piti toki tuoda pari sangollista multaa saarelle puutarhaa varten.

Puutarhasta ja sen keskelle rakennettavasta talosta tuli kesänviettopaikka, jonne Åkerhielmin oli hyvä kutsua kiinnostavia vieraita; aatelisia, liikemiehiä ja kirjailijoita. Lepolomista ei kuitenkaan voitu puhua, vaan vieraanvaraisuutta vastaan kävijät laitettiin arvonimistä ja titteleistä huolimatta työntekoon. Milloin kuorittiin perunoita juhlallista illallista varten, rakennettiin sortunutta aallonmurtajaa tai kerättiin multaa lähisaarilta puutarhaan. Työt ja raataminen eivät saarella loppuneet, mutta töiden ohessa toki nautittiin juhlallisista aterioista sekä pelattiin krokettia hyvinhoidetulla krokettikentällä.

Vapaaherra viihtyi Källskärissä vuoteen 1983 saakka, ja luovutti oman osansa saaresta Ahvenanmaan maakunnalle seuraavana vuonna. Nykyään saari toimii Kökarin yhtenä tärkeimpänä nähtävyytenä sekä taiteilijaresidenssinä omintakeisine puutarhoineen ja rakennuksineen.

Puutarhakeidas keskellä karuutta

Puutarhaa ympäröivät käsivoimin ja vinssien avulla rakennetut vankat kivimuurit, jotka suojaavat tuulilta ja varaavat auringon lämpöä. Niiden suojissa kasvaa monia kasveja, jotka eivät muuten pärjäisi ulkosaariston olosuhteissa saatika viihtyisi luonnostaan Suomen oloissa. Koska kesällä ulkosaaristo on vähäsateinen, luotiin nerokas keinotekoinen kastelu-ja vedenvarastointijärjestelmä takaamaan puutarhan vedensaati läpi kuivien kausien. Kaikki jätteet ja jätökset kompostoitiin, ja kompostoitunut, ravinnerikas jäte käytettiin puutarhan istutuksiin.

Ruusukeidas. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Kesäkuussa saarella vierailija kohtaa alppiruusujen kukkaloiston. Talon ja krokettikentän väliin sijoittuu perhosten suosima maustepuutarha. Kivimuurien lämmössä kasvaa myös yhä satoa tuottava viiniköynnös ja marjapensaita. Välimerellistä vaikutelmaa vahvistettiin istuttamalla pihapiiriin jaloja lehtipuita. Puutarhaan istutettiin myös ruusuja, sinne tehtiin kasvimaa ja sydämenmuotoinen mansikkamaa.

Maustekasvit houkuttelevat perhosia. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Puutarhan jokaiseen kulmaan sijoitettiin marmoriveistos. Ne ovat kopioita kreikkalaisia jumalia esittävistä veistoksista. Lisäksi korkealla kalliolla rannan tuntumassa on pronssiveistos kreikkalaisesta jumalasta, Hermeksestä. Tämä jumalten sanansaattaja on sijoitettu näkyvimmälle paikalle, korkealle kallion päälle, ikään kuin ottamaan avomereltä tulevat turvallisesti vastaan.

Källskärin Hermes. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Saaren rakennukset

Åkerhielm halusi itselleen perinteisen pohjoismaisen hirsimökin, joten hän palkkasi arkkitehti Reima Pietilän suunnittelemaan välimerelliseen puutarhaan sopivan talon. Pietilä suunnitteli karjalaisen harjakattotalon, jossa on keskellä suuri tulisija, ja jonka edessä patiolla kohoaa kreikkalaisista temppeleistä vaikutteensa saanut hirsipylväikkö. Patiolla on myös kivinen pöytä, joka toimi juhlissa juustotarjottimena. Mikäli pääsee kurkistamaan sisään hirsitaloon, katse kiinnittyy tulisijan yläpuolella olevaan maalaukseen. Åkerhielm oli pyytänyt Tove Janssonilta taulun:

”Maalaa vaikka karuja rantakallioita, ehkä hysteerinen vilijonkka, merihirviö tai ihan mitä tahansa…”

Alkuperäinen Janssonin maalaama taulu on siirretty turvaan Ahvenanmaan taidemuseoon, mutta taulusta tehtiin kopio päärakennuksen takan reunalle.

Tove Janssonin taulusta tehtyjä portikortteja on myynnissä Källskärissä. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Päärakennusta lähellä olevan kallion laella on huvimaja, jota kutsutaan Muumitaloksi. Tove Jansson ihastui huvimajaan, jonka koristeellisen katon kerrotaan toimineen esikuvana Muumitalon katolle. Huvimajalta on hulppeat näköalat merelle.

Huvimaja eli Muumitalo. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Noidan mökki sijaitseen saaren länsirannalla, pirunpellon laidalla. Se on saanut nimensä vapaaherran serkulta, skotlantilaiselta neiti Morrisilta. Hän asui mökissä pitkiä aikoja ja näytti kuuleman mukaan noituuden harjoittajalta. Reitti pohjoissatamasta puutarhaan kulkee talon ohitse. Pirunpellon pyöreiksi hioutuneet ja harmaaksi jäkälöityneet kivet muodostavat vaikuttavan kivivirran kallioilta alas meren rantaan.

Noidan mökki pirunpellon laidalla. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Eteläsatamassa on myös muutamia rakennuksia, joista yksi toimii tätä nykyä taiteilijaresidenssinä. Rannassa on yhä nähtävillä kivistä ladottu aallonmurtaja.

Karua luontoa ja Källskärin kannu

Källskärin luonto on puutarhaa lukuun ottamatta varsin luonnontilaista ja karunkaunista. Paahteisilla ja kivisillä niityillä kukkivat harvinaistuneet ketokasvit. Kallioiden laet ovat nummimaisia kitukasvuisine koivuineen, mustikanvarpuineen ja kanervineen. Kalliorakojen soistuneet painanteet säilyttävät monimuotoista suokasvillisuutta.

Uhanalainen keltamatara viihtyy Källskärin kivisillä kedoilla. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Källskär oli tunnettu jo ennen Åkerhielmiä merkillisestä luonnonmuodostelmastaan, joka suojeltiin vuonna 1925. Tämä nähtävyys on Källskärin kannu eli ”kannan”. Kannu on noin kolme metriä korkea, jääkauden muovaama ja hioma kivipaasi, jonka näkee hyvin myös mereltä käsin. Kannun kerrotaan olevan ikään kuin käänteinen hiidenkirnu, jossa vesi ja irtokivet ovat hioneet pehmeämmän kiviaineksen pois kovan graniittiesiintymän ympäriltä. Kannun taakse jää siloiseksi hioutunut onkalo, jonka naisellisiin muotoihin voi käpertyä hetkeksi suojaan taivaan laelta porottavaa aurinkoa.

”Kannan”. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Saapuminen saarelle

Kökarin pääsaarelta järjestetään kesäaikaan veneretkiä saarelle. Saaren pohjoisosasta löytyy suojainen retkisatama omalla veneellä tuleville. Kajakillakin on helppo tulla Kökarin pääsaarelta jopa pelkästään päiväretkelle. Retkisataman vierestä löytyy hiekkaranta, joka toimii hyvänä maihinnousupaikkana melojille.

Källskärin retkisatama. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Huomioi nämä vieraillessasi saarella:

• Saarella ei ole saatavilla juomavettä.
• Saarella ei ole kahvilaa tai kauppaa, joten tuo mukanasi eväät.
• Saarella ei ole sähköverkkoa.
• Puhelimen kuuluvuus on monin paikoin heikko, tai kuuluvuutta ei ole lainkaan.
• Kävelyreitillä on runsaasti korkeuseroja ja paikoin vaikeaa maastoa, joten kohde ei sovi huonojalkaisille.

Opasesitteen kartta saaresta.

Sijainti: N=6652902.688, E=158962.984 (ETRS-TM35FIN).

Paikka kartalla.