Kojonperän näköalatorni, Loimaa
26.12.2015
Vaimoni vanhemmilla on mökki Kojonperässä, minä olen siellä hiukan vähemmän kerennyt aikaa viettämään ja edellisestä kerrasta oli jo hiukan aikaa. Olemme siellä usein kulkeneet aina samoja polkuja pitkin ja nyt halusin jotakin uutta.
Tutkin ensimmäisen kerran lähiseudun karttaa retkikartta.fi-palvelussa, mitä pidän erittäin käytännöllisenä kartan selailussa. Huomasin kartassa Kettukallion laavun ja siellä polkuverkoston. Sinne pitää mennä laavu etsimään! Tulostin kartan kätevän pikakartta.fi-sivuston avulla. Uudella väritulostimellani tulee hienoa jälkeä varsinkin, kun vielä laminoi kartan. Samalla siitä tulee säänkestävä näppärä retkeilykartta karttalaukun kera.
Alkumatka mökiltä on synkkää havumetsää ja peltoa vuorotellen. Oikaisemme ensin pienen peltojen väliin jäävän metsäalueen läpi, kuljemme pitkin pientä hiekkatietä ja saavumme metsänreunaan, josta on vielä pieni taival kohti luontopolkua.
Täällä Loimaan suunnilla on todella paljon peuroja ja niitä näkee helposti, varsinkin syksyisin peltojen reunoilla, kun malttaa lähestyä peurapaikkoja varovaisesti ja pitää silmät tarkkana.
Matkalla oli tehty runsaasti metsänhakkuuta ja oli jopa isohkoja avohakkuumaisia kohtia. Kartassa näkyvä polku oli jäänyt hakkuiden alle ja luovimme aistinvaraisesti kohti luontopolkua.
Löysimme luontopolun helposti sankan kuusimetsän takaa. Polun merkinnät olivat vanhoja. Kartassa näkyi Korkeusvuori-niminen paikka ja halusimme sitä mennä tarkemmin tutkimaan. Olimme kuulleet puhetta jostakin näköalatornista näillä suunnilla, mutta meillä ei ollut oikein tarkkaa tietoa sen sijainnista.
Iloiseksi yllätykseksi Korkeusvuoren päältä löytyikin se näköalatorni. Tarkemmin kun karttaa silmäilin, niin siellähän oli ihan selkeä piirrosmerkkikin, mikä oli jostain syystä jäänyt näkemättä.
Kävimme tornissa ihailemassa näköalaa ja horisontissa näkyikin jo lähestyvä lumisaderintama. Päätimme jatkaa matkaa laavulle, jotta kerkeämme syömään evästä ja palaamaan takaisin mökille ennen pimeän tuloa.
Luontopolulta poistuessamme etsimme seuraavaa polkua laavulle. Ilmeisesti on ollut niin vähän tällä polulla käyttäjiä, että se oli vaikeasti nähtävissä. Polkuja löytyi monta ja ne alkoivat ja katosivat usein nopeasti. Laavulle kannattaa melkeinpä kävellä hiekkatietä pitkin, koska metsäkin oli näillä nurkilla välillä hiukan vaikeasti käveltävää, eikä tarjonnut suurempia elämyksiä.
Laavu löytyi lopulta pienen tarpomisen jälkeen ja vaikka se näytti todella vanhalta, oli se hyvässä kunnossa. Katto näytti siltä, että se oli juuri kunnostettu, ja päällä oli uuden näköistä peltiä. Minusta laavu oli erikoisen mallinen verrattuna siihen mihin olin tottunut, mutta sitäkin käytännöllisempi. Penkit oli viisaasti tehty ja matala nukkumaosa näytti houkuttelevalta. Tekisi mieli olla joskus laavulla yötä.
Pidimme evästauon laavulla. Meillä oli mukana muutama polttopuu ja käytimme maastosta löytyviä risuja. Laavulla oli muutama polttopuukin, muttemme niitä raaskineet käyttää. Koska joulukinkkua oli vielä jäljellä, olimme tehneet tuhdit kinkkuleivät mukaamme. Pannukahvit kuksasta, kinkkuleipää sinapilla ja hiukan suklaata ulkona nautittuna, voiko ihminen muuta toivoa?
Koska valo alkoi nopeasti hiipumaan ja pimeä hiipiä yllemme, päätimme palata takaisin hiukan nopeampaa reittiä. Minulla oli mukana varmuuden vuoksi myös meille otsalamput ja GPS-laite, eksymisestä ei ollut huolta. Olimme matkalla nähneet jonkinmoisen kivenottopaikan, joka oli täynnä pieniä pyöreitä kiviä. Tie jota pitkin palasimme mökille päin oli tehty näistä kivistä ja oli todella kaunis.
Alkoi tulla jo hämärää ja lumihiutaleita leijaili ilmassa. Tulisiko se talvi jo vihdoin ja viimein? Pakkasta tuli kyllä, mutta lunta tuli lopulta vain nimeksi. Retkemme oli onnistunut, näköalatornin löytäminen oli iloinen yllätys ja laavu oli hienompi, mitä osasimme odottaa. Ehdottomasti käymme näillä paikoilla vielä monta kertaa uudestaan.
Tietoa näistä kohteista sekä mm. saapumisohjeet löydät Kojonkulman kotisivuilta.
Näköalatorni kartalla.
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit näköalatornille N 6764548 E 285683
Alkuperäinen artikkeli on luettavissa englanniksi blogistani. Ja lisää kuvia Kojonperästä.
Huomaathan, että alueella suoritetut hakkuut voivat paikoin hankaloittaa kulkua, ja maastomerkinnöistä osa on nähnyt parhaat päivänsä, minkä vuoksi niiden seuraaminen voi olla hankalaa. Perehdy karttaan ennen retkeä ja pidä karttaa silmällä myös reissun aikana. (Toim. huom. 16.6.2020)
Hienoja kuvia mukavan kerronnan kera.