Koiran kanssa vaeltamassa – näin varmistat, että koirasi nauttii retkeilystä yhtä paljon kuin sinäkin

Ihmisen paras ystävä niin monessa, myös vaeltamisessa ja retkeilyssä on koira. Toki koiran kanssa valmistautuminen reissuun on erilaista kuin sen tutun vaelluskaverin, sillä sinä omistajana olet vastuussa lähteekö kaikki tarpeellinen mukaan. Toisaalta saat reissuun mukaan kaverin, jonka kanssa taivallatte koko matkan lähes ”käsi kädessä” ja joka huomaa ja osoittaa sinulle asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Kokosin tähän juttuun muutaman huomion, mitä kuuden vaellusreissun ja useiden retkeilyreissujen aikana olen tehnyt. Yksiselitteisiä totuuksia nämä eivät ole, mutta meidän tiimillä todettu toimiviksi.

IMG_0683_1024

Koiran kanssa vaeltaessa et ole yksin.

Kaikki pitkät vaellukseni yhtä lukuun ottamatta olen tehnyt koiran kanssa. Sekin yksi ja ainoa oli viime kesän Sarekin reissu, sillä Sarekin kansallispuistoon Ruotsissa ei saanut koiria viedä edes kytkettynä. Ruotsin ja Norjan kansallispuistoissa retkeillessä säännökset kannattaa tarkistaa, mutta Suomessa suojelualueille, olivat ne sitten kansallispuistoja tai luonnonpuistoja, koirat ovat tervetulleita, kytkettynä. Varsinkin Käsivarteen suuntautuvilla vaelluksilla reitti poikkeaa helposti Norjassa. Muissa Pohjoismaissa vaeltaessa kannattaa Eviran sivuilta tarkistaa suositukset siitä, mitä maasta toiseen liikkuminen koiran rokotuksilta ja madotuksilta vaatii.

Vaeltaessa ja retkeillessä koira kannattaa pitää kytkettynä. Koiran kiinnipitämisestä on säädetty esimerkiksi metsästyslaissa, mutta myös muissa, eri alueita koskevissa säädöksissä koiran pitämistä kytkettynä suositellaan. Huomaavainen koiranomistaja ajattelee myös muita retkeilijöitä ja vaeltajia, jotka eivät välttämättä ole yhtä ihastuneita siitä sinkoilevasta hännänheiluttajasta, joka itselle tietenkin on se maailman paras ja rakas. Koiran pitäminen kytkettynä on myös turvallisempaa koiralle, varsinkin jos koira kantaa omaa retkireppua. Silloin ohjaaja pystyy helpommin ohjaamaan koiran kulkuväyliä polulla, eikä koira esimerkiksi jää kiinni repusta kivien väliin. Kytkettynä pitäminen tuo myös tunteen siitä, että todella vaellatte yhdessä, eikä toinen huitele pitkin aavaa tunturiylänköä tai katoa tiuhaan koivikkoon.

P8030451_1024

Lepohetket taivalluksen lomassa ovat koiralle yhtä tärkeitä kuin omistajallekin.

Pohjois-Suomessa, poronhoitoalueella lisähaasteensa irrallaan olevalle koiralle aiheuttavat monien muiden eläimien lisäksi porot. Vaikka koira kuinka on luoksetulovarma, eikä ole ikinä lähtenyt mihinkään kauemmas riistan tai muiden eläinten perässä, porotokkien läheisyydessä liikuttaessa kannattaa talutin napsaista kiinni. Ei pelkästään sen takia, että vahingon sattuessa yhden porovaatimen korvaussumma vuonna 2015 noin 1000 euroa, vaan jos koko tokka liikahtaa väärään suuntaan menee monien päivien kokoamistyö hukkaan. Jos arveluttaa sattuuko porotokkia omalle vaellusreitille esimerkiksi erämaa-alueilla, voi kyseisen alueen paliskunnan poroisännälle soittaa ja kysyä. Yhteystiedot löytyvät Paliskuntain yhdistyksen sivuilta ja esimerkiksi eräluvat.fi-palvelusta.

Kun suunnittelee reittivalintaa vaellukselle, kannattaa vilkaista sitä jaloissa nukkuvaa karvakasaa ja ehkä ajatus tai kaksi uhrata nelijalkaisen kulkemiselle. Jos kyseessä on hyvin suuri tai hyvin pieni rotu, voi maastonmuodot aiheuttaa haasteita ja päivämatkat täytyy miettiä uudelleen, mutta yleensä aikuinen koira jaksaa sen minkä aikuinen ihminenkin päivässä.

IMG_0560

Toisinaan ylityksissä kaveria pitää hieman auttaa.

Yksiselitteistä suositusta siitä, koska koira on valmis vaellukselle on vaikea antaa. Osa suuremmista roduista kehittyy fyysisesti niin hitaasti, että niiden kanssa vaellus on mahdollista ja järkevää vasta muutaman ikävuoden kohdalla. Kun koira kulkee omistajaansa kytkettynä, väsyy se enemmän kuin vapaana kirmaillessaan, sillä kytkettynä ollessa sen täytyy sovittaa kulkemisensa omistajan vauhtiin.

Varusteita koira ei samanmoista määrää tarvitse kuin omistajansa. Omalle vaelluskaverilleni mukaan lähtee ruuan lisäksi:

  • kuppi, yleensä vain yksi, sillä ruoka ei kauaa kupissa vanhene ja sen jälkeen samainen kuppi toimittaa vesiastian virkaa
  • alusta, ohut solumuovinen alusta eristää kylmästä maasta, mikä tekee nukkumisesta mukavampaa eikä aiheuta jumeja
  • tassurasvaksi varalta Tummelia
IMG_0626

Lähes aina kun oma reppu putoaa selästä, annan koirallekin tauon repun kantamisesta.

Reppuun pakattavien varusteiden lisäksi koiralla on kaulassaan panta ja koira on fleksillä kiinni minussa. Varusteita, mitä voi ottaa mukaan on paljonkin ja omaa harkintaa kannattaa käyttää. Esimerkiksi pyyhe koiralle, mukavampi pyyhkäistä suurimmat ravat pois ennen kuin koiran päästää möyhimään telttaan monen sadan euron makuupussin vierelle.

P8020431_1024

Solumuovialusta eristää koiran kylmästä maasta ja vähentää lihasjumeja.

Oma vaelluskaverini on pohjavillalla varustettua mallia, joten en ole erikseen ottanut sille takkia tai lisälämmikettä matkaan kesävaelluksille. Syysreissulle, jossa iltaisin ja öisin lämpötila meni pakkasen puolelle, koiralla oli mukana lämpötakki. Lämpötakin mukaan ottaminen kannattaa harkita koirakohtaisesti, jos koira käyttää arkipäivässäkin sujuvasti lisälämpöä, voi sen mukaan ottaminen olla aiheellista. Koiran pitäminen lämpimänä estää myös lihasjumeja, ja helpottaa tulevien päivien taipaleita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkän päivän jälkeen on mukava kaivautua lämpimään makuupussiin.

Koiran ruokaa viidenkin päivän vaellukselle kertyy mukavasti, joten jaloissa nukkuvaa karvakuonoa kannattaa vilkaista uudemman kerran ja miettiä, voisiko koira kantaa itse omat muonansa. Kun oma reppu painaa viiden päivän vaelluksella sen 15 kg, koiran ruuasta tulevan muutan kilon antaa mielellään jollekin muulle kannettavaksi. Koirien retkireppuja on tullut markkinoille viime vuosien aikana paljon. Omani on Meru-merkkinen ja saksalaisesta Globetrotter-liikkeestä tilattu. Kotimaisetkin versiot ovat varmasti hyviä, reppua valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota, että reppu asettuu koiran hartioille eikä selän päälle. Silloin koira kantaa repun hartiavoimin, eikä paino rasita heikompia selkälihaksia ja selkärankaa. Jos koiralla ei ole reppua selässä on sillä valjaat, joista hihna on kiinni minussa.

P9210259_1024

Kevon kanjoni ja koira valjaissa – turvallisuussyistä.

Vaelluksen aikana koiran ruokinta muuttuu normaalista arkiruokinnasta. Itse olen vaelluksien aikana antanut koiralleni energiapitoisempaa kuivamuonaa kuin normaalisti, sillä kulutus on kovempi. Löysän mahan ongelmien välttämiseksi, jos koiralle aikoo antaa muuta ruokaa kuin tavallisesti, kannattaa ruokaa antaa muutama päivä ennen reissua, että maha ehtii tottua. Teltassa ripuloivan koiran kanssa yöpyminen ei ole herkkua. Tasaisemman energiansaannin takaamiseksi olen myös muuttanut normaalin arkiruokailurytmin kerran päivässä kahteen kertaan päivässä. Aamulla ja illalla leirissä annetun kuivamuonan olen antanut runsaan nesteen kanssa varsinkin kesäaikana, jolloin nesteen riittävään saantiin myös koirilla on kiinnitettävä huomiota.

IMG_0418

Saksasta tilattu Meru-reppu pitää hyvin kosteutta. Sisällä olevat kuivamuonat on pakattu muovipusseihin varmuuden vuoksi.

Koirallisen vaeltajan kannattaa varautua yön yli kestävään reissuun teltalla. Osaan Metsähallituksen ylläpitämiin autiotupiin koira on tervetullut muiden tuvan käyttäjien suostumuksella, joten jos yhtä aikaa kämpälle sattuu koira-allergikko, on varmuuden vuoksi teltta hyvä olla matkassa. Retkikohteen määräykset koirista kannattaa tarkistaa luontoon.fi-sivuilta. Retkeilyreittien taukopaikoilta kannattaa koiran jätökset huolehtia pois, samaan tapaan kuin taajamassakin liikkuessa. Pienillä teoilla vaikuttaa asenteisiin paljon, ja koirat ovat jatkossakin tervetulleita reiteille.

IMG_3233

Kolmen kopla poseeraa Kebnekaisella. Kuvan ottohetkellä koirat olivat irti, sen jälkeen taas visusti hihnassa.

Koiran kanssa vaeltaminen ei ole rakettitiedettä ja jokainen päivittäin oman karvakuononsa kanssa ulkoileva selviytyy varmasti. Omatkin kokemukset ovat vaellusreissujen kautta tulleet, ja hyväksi havaittuja tapoja on varmasti vielä monta opittavana. Koiran kanssa vaeltaminen vain on paljon mukavampaa, sen ehkä kertoo meidän vaellusporukan kasvaminen vuosi vuodelta. Ensimmäisellä reissulla meitä oli kolme naista ja yksi koira, nyt viime kerrat kokoonpano on ollut 3+3.

4 replies
  1. Emppu
    Emppu says:

    Oli perusteellinen kirjoitus. Itse olen tehnyt koiran kanssa vain päiväretkiä, mutta ajatuksena olisi ottaa se mukaan muutaman päivän reissullekin, jos vain tottuu nukkumaan teltassa. Kyseinen koira kun ei liikaa läheisyyttä kaipaa. 😀 Minulla on myös pohjavillalla varustettu lapinkoira, joten aika pitkälti pärjätään varmaan solumuovilla. Missä lämpötiloissa olet ottanut takin käyttöön? Ja saako niitä ihan eläintarvikeksupoista? Itse mietin myös sitä, että kaipaisiko teltan pohja jotain lisäsuojaa koiran kynsiltä?

    Vastaa
    • Ida Pirttijärvi
      Ida Pirttijärvi says:

      Hei! Kiva kuulla, että teilläkin on suunnitteilla jo yöreissut retkille. Uskon kyllä, että löydätte koiranne kanssa sopivan ratkaisun nukkumajärjestelyille.
      Vaelluskaverini lapinkoira nukkuu yleensä teltan absidissa, eli eteistilassa. Sekin on hyvä vaihtoehto näille pohjavillan omaaville roduille, jotka läheisyyttä eivät halua. Absidissakin on tosiaan hyvä laittaa vaikka ohut retkipatja, jotta koira ei saa kylmää maan kautta. Absidissa nukkuessa koira on hyvä kiinnittää johonkin, esimerkiksi hihnan toinen pää kiinni rinkkaan, jolloin sinun ei tarvitse pelätä, että koira livahtaisi kaikessa hiljaisuudessa teltan liepeen alta omille teilleen.
      Olen hankkinut oman koirani lämpötakin eläintarvikeliikkeestä. Valikoima näissäkin on laaja, ja nettiä selaamalla löytyy varmasti hyviä vaihtoehtoja. Kannattaa myös harkita, josko kävisi liikkeessä sovittamassa lämpötakkeja. Myyjät osaavat varmasti myös neuvoa takkivalinnan kanssa. Olen käyttänyt omalla koirallani takkia syysaikaan iltaisin leirissä. Lämpötila on silloin ollut noin viisi astetta ja vähemmän. Kävellessä ja matkaa tehdessä takki ei ole ikinä ollut käytössä, enemmänkin samalla tavalla kuin meillä ihmisilläkin, lisälämpönä iltaisin.
      Teltan pohjakangas on yleensä muutenkin tukevampaa materiaalia kuin muu teltta, joten en ole kokenut tarpeelliseksi suojata sitä solumuovialustaa kummemmin. Helppo ja kätevä vaihtoehto suojaamiseen voisi olla avaruushuopa, joka samalla toimii lisäeristeenä. Oma koirani tosin teltassa ei liiku tai vaihtele paikkaa, vaan se rauhoittuu nopeasti omalle paikalleen. Jos telttakangasta, makuupussin pintakangasta ja esimerkiksi ilmatäytteistä makuualustaa haluaa suojata koiran kynsiltä toinen vaihtoehto olisi totuttaa koira tossuihin ja pitää niitä teltassa sisällä ollessa.
      Toivottavasti pääsette jo kuluvana kesänä nauttimaan yhteisistä yön yli kestävistä retkistä!
      -ida

      Vastaa
  2. Kohti Norjaa
    Kohti Norjaa says:

    Moi! Kuinkas on passin laita? Jos reitti menee Norjan puolelle, sellainen lienee koirallekin tarpeen? Kiitos hyvistä vinkeistä. 🙂

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Kohti Norjaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.