Kivikautisten sudenpyytäjien jäljillä Turun Maarian altaalla

Maarian kivikautinen polku 6km
Ei virallisia tulipaikkoja, käytä keitintä
Aloituspaikat: Paimalantie 369 ja Maarian/Jäkärlän uimaranta

Maarian uimaranta. Joissakin yhteyksissä nimenä on Jäkärlän uimaranta.

Kävimme tutustumassa vaimoni kanssa Turun Maarian altaan ympäristöön 7.1.2018. Jätimme auton parkkiin Maarian uimarannan parkkipaikalle. Parkkipaikalta lähtee polkuja moneen suuntaan. Alueelta löytyy osa Paavonpolkua, Maarian kivikautinen polku ja jäänteitä jostakin luontopolusta, sekä kuntoradasta.

Paavonpolut ovat laaja polkuverkosto, joka kulkee kymmeniä, ellei toista sataa kilometriä Turun ympäristössä. Kun näihin reitteihin yhdistää muut reitillä olevat polut, voisi Turun lähimetsiköissä tehdä helposti viikon vaellusreissun. Maarian kivikautinen polku on jäänyt vaille huoltoa, polulta eksyy useasti pois. Kartan ja varsinkin GPS-laitteen kanssa polku on kuitenkin helppo löytää. Täällä metsät ovat myös niin pieniä, että eksymistä ei kannata pelätä.

Olimme saaneet pitkästä aikaa hiukan talven tuntua Turunkin alueelle, ja melontavarusteet vaihtuivat hetkeksi normaaleihin päiväretkikamppeisiin. Näin tammikuun alussa alkaa päivä olla taas pidempi, ja päiväretkelle jää kivasti valoisaa aikaa.

Maarian Allas ry:n kotisivuilla kerrotaan alueesta erittäin kiinnostavaa tietoa:

”Nykyisen Maarian altaan, entiseltä nimeltään Vähäjoen alueella on värikäs historia, joka on hyvin dokumentoitu mm. Maarian historia -kirjasarjassa. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella 5000 vuotta sitten. Dokumentoitua tietoa historiasta on erityisesti 1200-luvusta näihin päiviin asti. Alueella on toiminut puromylly sekä Myllytorpassa että Myllyojalla. Lisäksi rantojen läheisyydessä on ollut toiminnassa 12 tuulimyllyä. Alueella sijaitsee kolme lähdettä. Karhumäen lähde altaan pohjoiskärjessä on nykyisin hanalla varustettu yleinen juomavedenottopaikka. Keskiosassa Maarian allasta sijaitsee Äkölän Muinaislähde, jonka kaltaisten äärellä on vuoteen 1750 asti vietetty elokuun juhlia. Kukonmäen muinaislähde sijaitsee altaan keskiosan lähellä, ja se on kunnostettu vuonna 2008 talkoovoimin yhdeksi alueen muinaisnähtävyyksistä. Maarian altaan nykyinen terässilta on rakennettu samoihin aikoihin kun altaan patokin, eli 80-luvun alussa. Sitä ennen Äkölän lähteen kohdalla sijaitsi pienempi puinen silta, joka oli rakennettu vuonna 1873. Maarian altaasta alle 5 kilometrin säteellä asuu nykyisin noin 8000 asukasta. Paattisten joki laskee Maarian altaaseen. Maarian altaasta laskeva joki kantaa edelleen Vähäjoen nimeä.”

Maarian allas on padottu suvantoalue Paattistenjoen ja Vähäjoen välissä.

Maarian Allas ry:n sivuilla valotetaan myös itse altaan syntyhistoriaa seuraavasti:

”Maarian Allas syntyi vuonna 1980, kun sen eteläpäähän rakennettiin pato. Tämän tarkoitus oli luoda Turun kaupungille varajuomavesivarasto, jota tarvittaessa voitaisiin käyttää, mikäli Aurajoen veden laadun tai saatavuuden kanssa olisi ongelmia. Nykyisin vettä otetaan vesilaitoksen käyttöön noin viikon ajan vuodessa.” Lähde

Myllyojan teräsrakenteinen silta johdattaa retkeilijän Maarian altaan länsipuolelta itäpuolelle.

Jos jätät auton Paimalantie 369 -parkkipaikalle, voit käyttää Myllyojan siltaa. Sillalta on kivat näköalat Maarian altaalle. Heti sillan jälkeen alkaa Maarian kivikautinen polku. Voit kävellä sillalta hiukan ylöspäin, ja kääntyä sitten oikealle johtavalle polulle.

Kivikautinen polku on hiukan huonosti merkattu muutamalta osaltaan, mutta se tuo kivaa lisäjännitystä kävelyretkelle. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa. Märkään aikaan kumisaappaat voivat olla hyvä jalkinevalinta. Polku on melko helppokulkuinen, osa kallioista voi olla märkänä ja etenkin talvella liukkaita.

Metsässä on kolme paikoin yhtyvää merkittyä reittiä. Keltainen merkki on vanha kuntorata/luontopolku, sininen on Paavonpolku, oranssi on Maarian kivikautinen polku.

Lähdimme etsimään Sudenjälkisuota. Polku johti kuitenkin ojitetulle taimikolle, ja emme suota löytäneet tällä kertaa. Paikalta pitäisi löytää vielä heikosti näkyviä sudenkuoppia, muttemme löytäneet niitäkään. Maarian metsikössä on kivikautisia asuinpaikkoja, joista on löytynyt jälkiä asutuksesta 5000 vuoden takaa. Myös vanhalla Kukonmäen muinaslähteellä on ikää ainakin saman verran.

Risukeittimeenkin on hyvä kantaa omat polttopuut. Pari puun pätkää riittää hyvin.

Rajakalliolta löytyi epävirallinen tulipaikka. En enää osannut löytää Turun kaupungin sivuilta virallisia tulipaikkoja, mutta ulkomuistista muistan, ettei huollettuja tulipaikkoja tai laavuja ole enää lainkaan, ja viralliset tulipaikat ovat Ruissalon leirintäalueella, muutamalla ulkoilusaarella ja jonkun uimahallin pihalla.

Mukanamme oli tämän takia risukeitin. Olin hiljattain rakentanut meille kotiin uuden ruokapöydän, ja nyt minulla oli tallessa kaikki hukkamateriaali höyläyslastut mukaanlukien. Höylälastuilla saa hyvin tulet syttymään, ja kuiva puutavara palaa kivasti risukeittimessä. Kantamalla omat puut saa varmasti hyvin palavat tulet, eikä tarvitse etsiä märkiä risuja.

Eväshetki on retken kohokohta. Arjen huolet unohtuvat, ja ainakin meille toimivin tapa rentoutua on lähteä lähimetsiin retkille. Suomessa olemme onnekkaita, ja uskoisin joka kaupungista pääsevän melko vaivattomasti jonnekin lähimetsään viettämään aikaa.

Maarian metsiköt on mukava paikka. Näitä metsiköitä on helppo jokaisen etsiä vaikkapa karttapaikka-sivustolta. Sivustolta voi tilata kartta-aineiston sähköpostiin ja sieltä tulostaa karttaa matkaan. Myös pikakartta.fi-sivustolta on helppoa tulostella. Väritulostimen saa nykyään halvalla, ja itse tulostan kaikki karttani. Niitä onkin jo puolen metrin pino kaapissa. Myös ilman karttaa on kiva poukkoilla metsissä, mutta sitten ei välttämättä löydä kaikkein hienoimpia paikkoja…

Ikävä kyllä Turun kaupunki ei näytä enää kymmeniin vuosiin kunnostaneen reittejään, mutta löysin jotain viitteitä, että tälle alueelle olisi jokin hanke vireillä. Löysin yhden vanhankin kartan tälle alueelle, kartta ei enää ole voimassa, mutta siitä löytää jotakin historiaa ja ymmärtää vanhoja reittimerkkejä. Ulkona liikkumiseen ei kuitenkaan tarvitse aina olla merkittyjä reittejä.

Meille jäi metsikköön vielä paljon tutkittavaa, joten palaamme vielä.