Kirja-arvostelu: Mauri Mönkkönen, Karhujen ja kalmosaarten mailta.

”Pohjantähti oli ennen salonkulkijan opas, kun hän ponnisteli pimeässä kohti määränpäätä. Öisin ulkona käydessään salon ihminen katseli usein taivaalle, hämmästeli sen miljoonien tähtien tuiketta ja ihmetteli itsekseen taivaankannen hidasta pyörimistä Pohjantähden ympäri. Se oli kosmoksen kiintotähti, maailmanpylväs ja pohjan tappi, monien maailman rakennetta koskevien uskomusten keskus.”

Mauri Mönkkönen: Karhujen ja kalmosaarten mailta

Kylä- ja kotiseutukirjoja on tehty Suomessa lukematon määrä. Kirjat ovat iso ponnistus paikallisilta kotiseututoimijoilta, jotka innostuneesti haluavat tallentaa ja kertoa kotiseutuansa ja sen historiaa tuleville polville, kuten myös ehkä paikkakunnalle muuttaville uusille asukkaille.

Tavoite on arvokas, mutta harmillisen usein julkaisuista tulee suppeita ja sisäänpäin lämpiäviä. Teoksia, joita myydään paikallisille asukkaille kirjan julkistamistilaisuudessa, mutta loppupainos jää lopulta pölyttymään kylätalon komeroon kenellekään kelpaamattomana.

Hyvä kotiseutukirja taas peilaa paikallisuutta laajemmassa viitekehyksessä. Kirjaa lukiessa ei tarvitse hyvää paikallistuntemusta eikä asukkaiden sukulaisuussuhteiden tietämystä. Kirjan viestin ja tapahtumat voi liittää minne vain vastaaviin olosuhteisiin, jopa omalle asuinseudulle jollain aikajanalla.

Mauri Mönkkösen teos Karhujen ja kalmosaarten mailta täyttää hyvän kotiseutukirjan kriteerit.

Kirja avaa Nurmeksen, Kuhmon ja Lieksan saloseutujen historiaa. Mujejärvi, Petäiskylä, Kuohatti, Saramo, Lauvus, Vepsä, Jonkeri. Savijärvi, Nurmijärvi, Uusikylä, Viekin takalisto. Kyliä, joistä en ollut ikinä kuullut. Kyliä, joihin kirjan mukana matkustin ja jotka alkoivat tuntua lukemisen mittaan jopa kotoisilta. Samoin tutustuin kylien legendaarisiin hahmoihin. Taula-Matti, Matovaaran Mikko, rosvopäällikkö Hilippa, Poukka, Laurukainen… Henkilöhahmoja vilisee kirjassa kertojina, tallentajina ja legendojen lähteenä.

Teoksessa kerrotaan näiden erämaaseutujen asutuksen saapumisesta, kovasta työstä ja hengissä selviämisestä luonnon armoilla. Hyvin huomioidaan myös alueella asuneiden ihmisten kulttuurillinen perintö. Vanha myyttinen maailmankuva ajalta, jolloin metsä oli täynnä väkeä, omaa onnea oli pyrittävä turvamaan kaikin keinoin käymällä kauppaa luonnon ja sen väen kanssa. Aika ennen yhteiskunnan palveluja, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. Pahimmalla hetkellä viimeisessä hädässä oli turvauduttava loitsuihin ja taikoihin, viimeiseen oljenkorteen, jolla voi edes yrittää muuttaa toivoton tilanne paremmaksi.

Kirja on hyvää luettavaa nykyihmiselle. Se kertoo siitä, mistä me olemme tulleet ja mitä menneet sukupolvet ovat tehneet ja kokeneet. Vaikka olemme mielestämme tuosta ajasta kaukana, noita kaikuja ja muistoja kannamme mukanamme, halusimme tai emme.

Kirja kertoo kovasta elämästä, mutta myös sopusoinnusta luonnon kanssa. Tyytymisestä siihen, mitä on saatavilla kohtuudella ja kiitollisuudesta tähän. Tästä voimme oppia myös meidän ajassamme. Emme enää menehdy kylmään tai nälkään tai petoeläimen hyökkäykseen. Olemmeko kuitenkaan onnellisempia? Usein tuntuu siltä, että emme edes niinkään paljon, kuin tuona aikana.

Suosittelen ottamaan tämän kirjan käteen pimeänä talvi-iltana takkatulen ääressä. Ehkä siellä loman ajaksi vuokratulla erämaakämpällä päivällä tehdyn hiihtoretken ja saunan jälkeen.

Anna korven kuiskia.

Mauri Mönkkönen: Karhujen ja kalmosaarten mailta. Saloseudun vanhimmat tarinat, niiden todellisuus ja maailmankuva. Copyright Mauri Mönkkönen ja Mujejärven kylätoimikunta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.