Kirja-arvio: Hanki hohtava alla – umpihankihiihtäjän kirja

”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”

-Aaro Hellaakoski-

Tätä monen tuntemaan Hellaakosken runoa mukaillen voisi tien muuttaa laduksi. Näin minä ja moni muu eräsuksien ystävä varmasti kokee. Sitä vapautta, minkä pitkät sukset ja koskematon hanki antavat, on vaikea selittää. Se pitää kokea.

Innostaakseen mahdollisimman monen kokemaan tämän vapauden tunteen, tietokirjailija Jouni Laaksonen kirjoitti kirjan umpihankihiihdosta. Retkipaikka sai Art Housen tammikuun lopussa 2017 julkaiseman kirjan luettavaksi ja arvosteltavaksi. Kun minulle tarjottiin kirjaa, mietin hetken, että voiko todellakin tästä aiheesta saada kokonaisen kirjan aikaan. Ensimmäisen kerran pikaisen selailun perusteella totesin, että vaikka kaksikin kirjaa.

Laaksosen kirja on jaettu viiteen osaan. Ensimmäinen osa, Suksen ja hiihdon historia, paneutuu suksien ja hiihtämisen historiaan sekä suksien kehitykseen.

Kaikesta huomaa, että kirjoittaja on paneutunut asiaan todella syvällisesti. Suksien kehityksen monet vaiheet tulevat seikkaperäisesti selvitettyä. Lukijalle avautuvat sellaiset termit kuin lyly, kalhu sekä päläs, joka on kengän kärjen yli kulkeva hihna. Aikoinaan kiivaassa metsästystilanteessa tai sotaretkellä oli tärkeää päästä nopeasti pälkähästä. Tämä sanonta on jäänyt elämään, ja se on lienee tuttu monille nykyisinkin.

Sanoi lieto Lemminkäinen,

virkki veitikka verevä

”Kyll’ on tässä nuorisossa,

kansassa kasuavassa

tuon lylysi lykkijäistä, kalhun kannan potkijaista.”

Viinen selkähänsä sitaisi,

olallensa uuen jousen, sauvan survaisi kätehen;

läksi lylyn lykkimähän, kalhun kannan potkimahan.

-Kalevala-

Toinen osa on nimeltään Nykyajan umpihankihiihto. Tässä osiossa kirjoittaja käsittelee suksen valintaa erilaisiin olosuhteisiin, sekä hiihtovälineiden huoltoa. Lisäksi aiheena on sauvojen, monojen ja muiden varusteiden valinta. Tässä osiossa hän myös käy läpi neljä erilaista onnettomuuteen päätynyttä vaellusta ja pohtii, mikä meni pieleen ja miten kyseiset onnettomuudet olisivat olleet vältettävissä.

Niin tämän kun muidenkin osioiden lopussa on lyhyehkö erätarina kirjoittajan omista päiväkirjoista. Niiden kerronta on mukaansatempaavaa ja sujuvaa. Kertomuksia täydentävät erinomaiset valokuvat.

Kolmannessa osassa esitellään Suomen parhaita hiihtoretkikohteita. Tästä osiosta löytyy jokaiselle jotain. Latujen ystäville on tarjolla runsaasti laturetkikohteita maamme hienoimmista maisemista. Umpihankeen mielivät löytävät vinkkejä lyhyiden päiväretkien kohteiksi, tai vinkkejä jopa viikkojen hiihtovaelluksille asumattomissa erämaissa.

Viimeksi mainittuun aiheeseen kirjoittaja paneutuu lähes 30 sivun verran. Kirjassa kerrotaan, kuinka kohteisiin pääsee helpoiten omalla autolla tai mahdollisesti julkisilla. Kirjoittaja antaa myös reittiehdotuksia noin 50–80 kilometrin vaelluksille.

Sivujen reunahuomautuksissa on runsaasti vinkkejä kirjallisuuteen tai nettisivuihin. Kirjan karttaliitteiden ansiosta esitellyt kohteet on helppo paikallistaa.

Neljäs osa, Hankiharrastuksia, opettaa luonnossa liikkujaa mm. tunnistamaan nisäkkäiden sekä lintujen jälkiä lumessa sekä tunnistamaan erilaisia kääpiä ja puissa kasvavia jäkäliä. Kaikista eläinten jäljistä on piirroskuvien lisäksi erinomaiset valokuvat. Niiden avulla on helppoa opetella yleisimmät luonnossa kohtaamansa jäljet.

Tässä osiossa kirjoittaja syventyy myös entisajan ja nykyajan eränkäyntiin. Niin tässä kuin muissakin osioissa hän siteeraa monia kirjoja. Nämä poiminnat  mm. Kalevalasta, Kantelettaresta sekä Samuli Paulaharjun Sompiosta tuovat oman mielenkiintoisen lisänsä kirjaan. Lähes kaikissa tulee hyvin esille suksien välttämättömyys entisajan eränkäynnissä. Ilman niitä metsästäminen ja kalastaminen paksun lumen aikaan olisi ollut mahdotonta. Entisinä aikoina eränkäynti ei ollut harrastus vaan elinehto.

Lopuksi annetaan neuvoja erilaisten nähtävyyksien bongaamiseen. Vaellusta suunnitellessa voikin miettiä mitä kaikkea haluaa nähdä. Ovatko aapasuot, vanhat ikimetsät, pyhät paikat vai kenties avarat maisemat sinun sielunmaisemaasi? Sivujen reunamerkinnöistä löytyy hyviä vinkkejä taustatiedon etsimiseen.

Kirjan viimeinen osa keskittyy lähes 50 sivun verran umpihankihiihdon MM-kilpailuihin. Osiossa esitellään kuinka kaikki sai alkunsa ja kuinka kilpailu on kehittynyt vuosikymmenten aikana. Kirjoittaja esittelee kilpailun kulkua perusteellisesti ja ainakin itselläni, joka en ollut aiemmin perehtynyt kyseiseen kilpailuun lainkaan, syttyi pieni kilpailuhengen kipinä.

Myös kilpailuvarusteiden valinta saa oman huomionsa. Kilpailun sääntöjen mukaan maalissa repun on oltava vähintään 8 kilon painoinen. Tällä vältetään ylilyönteihin johtanut grammanviilaus. Toisaalta varusteiden on oltava mahdollisimman kevyitä, mutta esimerkiksi makuupussin liiallinen keveys voi kostautua huonosti nukuttuina öinä ja kilpailukunnon laskuna.

Kokonaisuutena kirja on sopiva sekoitus tietokirjaa, historiateosta ja eräkirjaa. Kirjan ajallinen kulku on johdonmukaista esi-isien ajoista nykypäivään. Ennakko-odotuksesta poiketen kirja ei ollut vain hiihtämistä, vaan siinä käsiteltiin laajasti eräkulttuuria ja kaikkea siihen liittyviä taitoja ja tapoja. Kirjan lähde- ja viitesivuja on 9, ja myös tämä kertoo siitä, kuinka perusteellisesti kirjoittaja on paneutunut asiaan. Laaksosen oma vuosikymmenten kokemus erästelystä näkyy kirjassa. Vain omien kokemusten kautta voi neuvoa toisia.

Seuraavat Jouni Laaksosen kirjoittamat rivit voisivat olla myös minun kirjoittamiani. Paljon yksin salomailla kulkevana tunnistan itseni näistä sanoista ja yhdyn niihin täysin.

Yksinvaelluksessa on hyvät ja huonot puolensa. Kaverin kanssa olisi turvallisempaa, seurallisempaa ja kevyempää, kun yhteiset varusteet jaetaan ja ladunavaajaa vaihdetaan. Yksin saa kuitenkin hiihtää juuri niin pitkään ilman taukoa kuin kulloinkin huvittaa ja siirtää aiottua yöpaikkaa vaikka tuntimäärin eteenpäin, jos siltä tuntuu. Reitin voi valita kompromisseja tekemättä. Viihdyn hyvin omien ajatusteni kanssa.

-Jouni Laaksonen-

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.