Kimolan kanava sup-meloen – syysretki Konnivedeltä Pyhäjärvelle

Aina ohimennessäni olen pysähtynyt katsomaan Kimolan kanavan rakentamista. Niin erikoinen työmaa ja projekti kanavan rakentaminen on ollut. Viime elokuussa kanava vihdoin avattiin veneilijöille. Kun vilkkain veneilykausi päättyi, oli mainio aika lähteä tutustumaan kanavaan – suppaamalla. 


Reitin pituus n. 17 km
Kanavan pituus 5,5 km
Kanava on auki lokakuussa ke–su klo 7–17, suljetaan 31.10.
Katso ajantasaiset aukioloajat: VisitKouvola.fi

Aloitin sup-retkeni Iitin Vuolenkosken veneenlaskupaikalta. Neopreenitossuihin pakatuissa varpaissani tuntui syysaamun viileys, vaikka pääsin laiturilta laskeutumaan laudan päälle jalkoja kastelematta. Viileys oli pian tipotiessään – tai pipotiessään – sillä lokakuun päivä oli harvinaisen lämmin, ja pipo sai kyytiä pian lähdön jälkeen. Aurinko paistoi matalalta ja heijastui Konniveden pinnasta. Meloin lähes koko matkan kirkkaaseen, hopeanhohtoiseen vastavaloon – onneksi aurinkolasit olivat mukana!

Kimolan kanava ja sen päissä olevat Pohjanlahti ja Kimolanlahti ovat kaakko–luode-suuntaisia. Tämä on suppaajan hyvä ottaa huomioon retkeä suunnitellessa. Kanava ja kapeat lahdet voivat nimittäin sopivalla kelillä olla aikamoinen tuuliränni.  

Vuolenkoskelta suuntasin koilliseen kohti Paaterinselkää. Rannasta ei kannata meloa etelään jokisuulle, sillä siellä on vastassa voimalaitos. Kylän historiassa voimalaitos on vain yksi lyhyt luku, sillä tarinoita kylän elämästä on peräisin keskiajalta asti. Onpa kylästä löytynyt jopa kivikauden kampakeraaminen asuinpaikkakin. Vuolenkosken kylä on palkittu aktiivisesta toiminnastaan, ja meno sen kun jatkuu: ensi vuonna avautuu kyläkehitysyhtiön rakennuttama uusi monipalvelukeskus, joka kauppoineen, infopisteineen ja muine palveluineen on helposti vesiretkeilijän saavutettavissa.  

Konnivedelle tyypillisiä maisemia ovat jyrkät metsäiset kalliomaat ja kapeat lahdet. Järvi on ensimmäinen järvi Kymijoen järvireitissä, jonka kautta vesistön pääjärvi Päijänne laskee Suomenlahteen. Konnivedessä on virtauksia, minkä tunsin heti laudassa ja näin myös reimarien liikkeistä. Järven vesi on kirkasta ja laadultaan hyvää järven eteläosassa.

Meloin parin kilometrin mittaista kapeaa Pohjanlahtea pitkin ja nautin syksystä! Koivujen ja haapojen syksyiset värit loistivat rinteissä ja rannoilla havupuiden lomassa. Kesämökit tönöttivät rannoilla tyhjyyttään, oli lähes tyyntä ja ihanan hiljaista.

Kanava kivikkoisine reunoineen alkoi lahden pohjukasta, ja ensimmäinen silta tulikin jo pian vastaan. Kanavatien sillan jälkeen kanava hieman kapeni ja oli lopun matkaa noin 12 metrin levyinen. Mietin, millaista mahtaa olla supata kanavassa kesällä, kun veneiden aallot liikkuvat eestaas kapeassa väylässä. Kanavan reunojen kivet ovat teräviä, eikä niihin kannata törmäillä millään kulkuvälineellä. 

Kanavatiensilta.

Sillalta oli reilu kilometri toiselle sillalle, Kimolan eli Eiraskan sillalle. Sulkualue alkoi ennen siltaa, ja siltä löytyi mainio kanoottilaituri, odotuslaituri veneille ja selkeä ohjetaulu sulun käytöstä. Kanava on itsepalvelukanava, jossa sulutus käynnistyy narusta vetämällä. Sulun valot näyttivät punaista ja vilkkuvaa keltaista, eli sulun toiminta oli käynnistynyt, mikä tarkoitti noin puolen tunnin odotusaikaa. Istahdin laiturille hetkeksi miettimään, mitä tehdä. Kun aikaa kuluisi vielä myös sulussa olemiseen, päätin kantaa laudan sulun toiselle puolen, alakanavalle, ja jatkaa saman tien matkaa. Kantomatka oli lyhyt ja muutenkin helppo. Ainoastaan jyrkissä portaissa sai olla hieman varovainen. Juuri kun lähdin kanoottilaiturilta melomaan, Kouvolasta päin lipui iso vene vastaan. Vene tuli todella hitaasti, ja kohtaaminen sujui hyvin. Koko retken aikana näin liikkeellä vain viisi venettä. Sulun täyttyminen vedellä ja suppaaminen tunnelissa jäivät minulta tällä kertaa kokematta – hyvä syy palata uudelleen tälle reitille. 

Kimolan kanava (5,5 km) on moderni veneilykanava, joka on tehty vanhaa uittokanavaa muokkaamalla. Venesulku on rakennettu tukkien nippunosturien paikalle. 12-metrinen sulku on harvinaisen korkea, sillä Suomessa ainoastaan Saimaan kanavasta löytyy hieman korkeampi sulku. Erikoisen kanavasta tekee myös 70 metrin pituinen kalliotunneli. Kanava yhdistää Pohjois-Kymenlaakson Päijänteen vesistöön, eli Kouvolasta pääsee vesitse Heinolaan ja eteenpäin Lahteen tai Jyväskylään. Tai miten olisi 400 km:n suppausretki Pielavedeltä Kouvolaan asti? Kanava on myös tiellä liikkujien suosima käyntikohde. Alueella on reilusti parkkitilaa ja viime kesänä konttikahvilakin.

Rantatörmän korkeus reunakivien takana oli paikoitellen sen verran korkealla, että näin vain rantapuskiin tai etäämmällä kohoavien puiden latvuksiin. Mutta taivasta kohti kannattikin tapittaa, sillä näin hanhiparven hauskan ylilennon ja ison haukan liitelyn. Yhtäkkiä kanavan penkereestä kuului kahinaa. Heinikosta ilmestyi koira, jolla oli kaulassaan gps-panta. Koira nuuhki ympäriinsä ja lähti jolkottamaan pitkin kanavan vartta. Piakkoin kuului vislaus, heinikon takana vilahti oranssipukuinen metsästäjä, ja koira hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Olikohan kanavan poikki uinut hirvi aamuhämärässä? 

Kanavan varrella on useita komeita kallioalueita. Suojellulla Vitikaisenvuorella on luontopolku, jonka näköala- ja nuotiopaikalle pilkottaa erämainen ja kirkasvetinen Valkialammi. Lampi on hieno uintipaikka, kävin uimassa lammen ympäri kesällä. Suojeltu Huhkainvuori sijaitsee myös aivan kanavan vieressä. Toivottavasti vuoren luontopolku kunnostetaan, niin retkeilijöillä on mahdollisuus ihailla sen laelta avautuvaa Kimolan kulttuurimaisemaa.

Kimolanlahden silta on kolmas kanavan yli kulkeva silta. Jollei halua meloa koko kanavaa, niin sillanpieliä voi käyttää nousupaikkoina, tietty reunan teräviä kiviä kannattaa silloin varoa. Kanavan vieressä kulkee huoltotie, jota pitkin pääsee kävelemään laudan kanssa silloille. Yksityisautoilla ei huoltotielle ole asiaa. Aivan yläkanavan alussa on kyltillä merkitty yksityisalue, mikä myös pitää huomioida. 

Kanava päättyy Kimolanlahden pohjukkaan, jossa on suota ja soistunutta vesijättömaata. Keväällä lahdessa käy varmasti kahlaajien ja vesilintujen vilske. Lahtea ympäröi kaunis kulttuurimaisema maatalojen pihapiireineen, niittyineen ja peltoineen. Juuri ennen rautaista Kimolanlahden siltaa ylhäällä rinteessä pilkotti iso valkoinen rakennus, jossa oli hienot puuleikkaukset. Rakennus on Ilonojan kartano vuodelta 1872, ja kesällä sen pihapiirissä toimii kahvila ja puoti. Kartanon renkituvassa on majoitusta tarjolla ympäri vuoden.

Kun liu’uin hiljaa sillan ali kohti ruovikon reunaa, pääsin seuraamaan isokoskeloparven puuhia. Parvessa oli varmaan puolentoistasataa lintua! Sen vaihtaessa paikkaa kuului mahtava siipien kahina ja kohina. Seurasin koskeloiden touhua eväiden syönnin ajan, ja sain napattua hieman videokuvaakin eläväisestä parvesta. Videossa ehkä tulee esille myös sup-melonnan rauhoittava puoli. Lihakset työskentelevät ja maisemat vaihtuvat, mutta olo on keskittynyt ja rauhallinen laudan liukuessa ja veden liplattaessa.

Olin jo tullut Pyhäjärven puolelle, ja aloin tähytä, näkyisikö Hiidenvuori, josta olisi helppo ottaa suunta melontaan. Tähyily kuitenkin unohtui pian. Kun tulin Sammallahden aukolle, alkoi lounaan suunnasta puhaltaa tiukka sivutuuli, ja rikkonaisessa aallokossa täytyi keskittyä pitämään lauta suunnassa. Lahden jälkeen tuuli tyyntyi, ja kunnioitusta herättävä Pirunvuori olikin yhtäkkiä aivan edessä. Se ei kuitenkaan vetänyt vertoja Hiidenvuorelle, joka samassa tuli esiin Hopiasaaren takaa. 

Pirunsaari

Olin sopinut tapaamisen Hiidensaareen vievälle kannakselle, jossa on matala hiekkaranta molemmin puolin. Se on hyvä nousu- ja laskupaikka – ja mainio uimapaikka. Aikeenani oli ollut nostaa lauta kannaksen yli ja jatkaa melomista vielä pari kilometriä Hiidensaaren retkisatamaan asti. Tuuli oli kuitenkin noussut sen verran kovaksi, ja halusin myös säästää hakijaa odottelulta, niinpä pakkasin laudan autoon.

Hiidensaari on suosittu retkikohde, ja nytkin parkkipaikka oli lähes täynnä. Retkisatamassa oli uudet kompostoivat WC:t, grillikatos, kiinnitys-poijut ja laituri. Hiidenvuoren jyrkänteet ja maisemat tekivät taas suuren vaikutuksen – ei vuorta turhaan kutsuta “Kymenlaakson Koliksi”. 

Kokonaisuudessaan mainio suppausreitti, jota voi varioida esimerkiksi melomalla aluksi kolmelle Konniveden kalliomaalaukselle (+ 15 km lisää). Avajaiskesänä Kimolan kanava oli erittäin suosittu. Jos ei viihdy vilkkaan veneliikenteen seassa, kannattaa suppaajan suunnata kanavareitille aikaisin keväällä ja loppusyksystä.   

Uinti- ja sup-seikkailujani voi seurata myös somessa: @wildswimmingfinland

Lue lisää:

Hiidenvuori Retkipaikassa

Juustopolku (Vuolenkoski–Heinola) Retkipaikassa

Katso myös:

Vuolenkosken kylä
Kimolan kanava
Kimolan luontopolku
Hiidensaari

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.