Kevättä tutkailemassa Jerisjärven rannalla Kutunivassa

Kevät on kovaa vauhtia saapunut tänne Lappiinkin ja sen huomaa ennen kaikkea maanisesti lisääntyneen valon määrässä. Aurinko paistaa jo varhaisesta aamusta pitkälle iltaan. Muikeiden yöpakkasten osuessa kohdalle hanki kantaa hyvin.

Sulaa vettä sen sijaan ei vielä ole nähtävissä kuin aivan paikkapaikoin. Ja kun juuri sitä minä niin kovasti kaipaisin. Kaamoksesta viis: ainoa asia, johon en vielä toisenakaan Lapin-talvenani tottunut, oli se, että kaikki vedet ovat jäässä. Niinpä tässä eräänä päivänä lähdin kohti Muonion Kutunivaa, jossa tiesin olevan varmasti sulaa vettä.

Kutuniva on monelle Lapin-kävijälle varmasti tuttu paikka, vaikka sen nimi ei heti muistikuvia herättelisikään. Paikka sijaitsee Jerisjärven rannalla Pallaksentien varrella ja herättää varmasti autoilijan huomion varsinkin talvisin, sillä se pysyy melko hyvin sulana sydäntalvellakin. Siksi jopa laulujoutsenet siellä kuulemma usein talvehtivat. Television talvisissa sääkuvissakin muistan Kutunivan nähneeni useammin kuin kerran.

jeris-1-2

Kello oli yhdeksän aamulla ja aurinko paistoi suorastaan pistävänä. Kutunivan sulan kohdalla on parkkipaikka, johon auto on hyvä jättää pienen tutkimusmatkan ajaksi.

Olen pysähtynyt Kutunivalla useasti, lähinnä päähänpistoista, sillä paikka on usein yksinkertaisesti aivan liian kaunis pelkästään ohi ajettavaksi. Nyt olin päättänyt mennä nauttimaan sen kauneudesta ja kevään tunnelmasta oikein kunnolla. Olin varannut mukaani kameran ja kiikareiden lisäksi termarillisen kahvia.

Nenää kutitti kun vedin keuhkot täyteen kevään kylmänraikasta ilmaa. Uudelleen, ja taas uudelleen. Silmät kiinni annoin auringon lämmittää kasvojani samalla kun Lapin tunturi-ilma ja Jerisjärven kosteus puhdistivat keuhkoni talven pölyistä. Ja maailma tuoksui satumaisen hyvältä.

Hanki kannatteli minua kuin en painaisi mitään.

jeris-1-6

Astelin pienen niemen nokkaan ja nautin talven väreistä. Matalat männyt, koivut ja kelot hehkuivat upeissa lämpimissä väreissään kevään auringossa. Saankohan koskaan tarpeekseni lappilaisten puiden tuijottamisesta? En varmaankaan.

Lähes metrisen lumen keskeltä töröttävät pienet puut loivat hauskan metsän tuntua. Puiden juurilla sai varoa askeliaan, koska siellä hankikanto herkimmin petti. Samalla paljastui, että lunta tosiaan oli vielä ihan kiitettävästi.

Kahvihetkelle ainoa oikea paikka oli tietenkin rannalla. Jään lomasta sula vesi pilkisti monin paikoin. Kauemmalla järven selällä joku vielä hiihtikin.

kutuniva-1-3

Kutuniva on yksi suosikkitaukopaikkojani Lapissa. Toinen suosikkini löytyy Inari–Ivalo-väliltä. Kumpikaan näistä pysähdyspaikoista ei tarjoa muuta ihmeellistä kuin järven rannan, omaa rauhaa ja uskomattoman kauniit maisemat. Itse ainakaan en muuta kaipaakaan.

Istahdin kaatuneen puun rungolle ja nostin hetkeksi kiikarit silmille kohti sulaa vettä ja sillan läheisyydessä kumpuilevaa kivikkoa. Tuossa paikassa olin monesti nähnyt koskikaroja, mutta tällä kertaa ne eivät tainneet olla kotona. Myöskään laulujoutsenia ei nyt näkynyt, ja sekin oli minusta yllättävää. Oliko talvi ottanut liian koville?

Kauniimpaa kevättalven piknikpaikkaa en olisi osannut kuvitella. Jerisjärvi hohkasi osittain sulan sininsenä, osittain vielä jäisen valkoisena. Tunturit kohosivat horisontissa. Suurten ja mahtavien Pallastuntureiden läsnäolo tuntui vahvana. Tiirailin järvelle kohti Keimiöniemeä, jonka kauniisiin kalapirtteihin olin tutustunut aiemmin tänä talvena: tarina löytyy tästä linkistä.

jeris-1-12

Vaikka koskikarat ja joutsenet eivät olleetkaan kotona, aivan yksin en joutunut kahvihetkeäni viettämään. Tuli nimittäin peipponen minua katsomaan puun latvasta käsin. En meinannut sitä ensin uskoa, luulin kirkkaan kevätauringon soikaisseen minut tai vinksauttaneen aivoni. Mutta kiikareiden kanssa tiiraamalla se kyllä varmistui, että en ollut tullut hulluksi: lintu oli ilmiselvä peippo.

Huomasin myös rantatörmällä esiin sulaneita pieniä muurahaispesiä. Niissä ei sentään vielä liikettä näkynyt.

jeris-1-10

Kahvittelun ja syvällisten mietintöjen jälkeen pakkasin kamat ja astelin takaisin autolle. Halusin tutkia vielä mitä sillan toiselta puolelta löytyy. Josko siellä sittenkin olisi koskikara?

Jätin repun auton viereen ja otin vain kameran mukaani. Kohta muistin, että niin, repussa ovat esimerkiksi kännykkäni ja kukkaroni… Mutta ei kai täällä Lapissa kukaan mitään pölli? Vaikka reppu paistattelisikin päivää kenenkään vahtimatta auton konepellillä.

Sillan toiselta puolelta löysin pienen koivumetsän ja matalan, kivikkoisen kosken. Kivien välistä vesi lorisi alas kaikessa keväisessä seesteisyydessään.

jeris-1-19

Sinisen veden ja kivien päälle yöllä sataneen valkoisen lumen kontrasti oli kaunis. Rannan reunamilla käytiin kamppailua: öisin jää otti enemmän valtaa, mutta aamun koittaessa sula vesi alkoi taas päästä niskan päälle.

Astelin rannan hangella varovaisesti, koska aprikoin, että jalkani saattaisi periaatteessa humpsahtaa vaikka veteen jos hankikanto yhtäkkiä pettäisikin. Onneksi ei pettänyt.

jeris-1-22

Huomasin lumessa tassunjäljet ja tuumin, että minkähän ne mahtavat olla. Seurasin niitä kun ne katosivat veteen ja äkkiä kiinnitin huomioni muutamaan valkoiseen höyheneen. Tuumasin aluksi jonkun syöneen rannassa riekkoa, jotka edelleen ovat täällä täysin valkoisia. Mutta kun seurasin katseellani aina vain eteenpäin, paljastui, ettei kyseessä totisesti ollut riekko. Rantavedessä lepäsi kokonainen laulujoutsen.

Talvi oli tainnut olla liian kylmä.

jeris-1-25

Pidin pienen hiljaisen tuumaustauon joutsenen vierellä, ennen kuin jatkoin matkaani. Ainakin joutsenen viimeinen leposija on kaunis paikka.

Ennen paluuta autolle silmäilin vielä järvelle pienen matkan päässä työntyvää Seitaniemeä. Kartalla sinne on merkitty seita, mutta Kulttuuriympäristön sivuilta löytyvästä tiedosta paljastuu, ettei seidan tarkempi sijainti ole enää tiedossa. Lieneekö se aikojen saatossa päätynyt järveen? Aion kyllä kesällä mennä katsomaan, mitä löytyy Seitaniemestä.

Suosittelen Lapin-matkaajia pysähtymään ohikulkumatkoillaan Kutunivassa fiilistelemässä Lapin luontoa ja tunnelmaa. Moni on varmasti jo niin tehnytkin!

Tämä helposti saavutettavissa oleva paikka on niin kaunis, ettei siitä kannata posottaa ohi, vaan vähintäänkin kannattaa pitää Kutunivan rannalla pieni venyttely- ja eväshetki. Myös revontulikuvaukseen tämä upea maisema sopisi paremmin kuin hyvin. Paikka on kuvankaunis myös sydäntalvella: tässä vielä pari kuvaa aiemmalta Kutuniva-reissultani joulukuulta.

Joulukuun alussa paikalla oli useita laulujoutsenia.

Joulukuun alussa paikalla oli useita laulujoutsenia. Juuri tuossa rannalla pidin tällä kertaa evästaukoa.

kutuniva-1-4

Tällainen talvimaisema Lapissa kiinnittää herkästi autoilijan huomion ja saa jalan hamuilemaan jarrupoljinta.

Kevättalvisen kahvitauon paikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7540252, E 374453.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.