Kevätretki perheen kanssa Isojoen Sarvijärvelle
Vanhempi tyttäremme olisi halunnut jo maaliskuun alkupuolella telttaretkelle. Totesimme ulos katsoessa kuitenkin, että taitaisi makuupussissa ulkosalla olla vielä melko viileää. Päätimme lykätä kevään ensimmäistä telttaretkeä hieman, koska tyttöjen uusien makuupussien lämmönpitävyydestäkään ei ollut vielä kokemusta. Tytär halusi kuitenkin yöpyä makuupussissa, joten lasten pieni sirkusteltta pystytettiin tyttären huoneen lattialle. Puolitoista viikkoa hän siellä taisi nukkua, ja sillä saatiin suurin innostus laannutettua.
Kevään ensimmäistä retkeä suunnitellessa pohdimme, että emme edes mahtuisi enää vanhaan kolmen hengen vaellustelttaan vaan uusi olisi hankittava. Niimpä uusi teltta laitettiin tilaukseen ja sen saavuttua lähdimme heti testiretkelle. Kohteeksemme valikoitui Isojoen Sarvijärvi, koska alueelta löytyisi luontopolku sekä kyläyhdistyksen ylläpitämä, vaeltajille avoin sauna ja tupa tulipaikkoineen.
Vappuna säätiedotus näytti yölämpötilan menevän mahdollisesti vielä asteen tai pari pakkasen puolelle, joten sauna ja tupa kuulostivat hyvältä jo lämmittelynkin kannalta. Ja onhan se luksusta päästä ulkoilupäivän päätteeksi saunan lämpöihin.
Saavuimme perjantaina alkuillasta järven rantaan. En ehtinyt juuri kissaa sanoa, kun lapset olivat jo juoksemassa ympäristössä, tutkimassa paikkoja ja kokeilemassa järviveden lämpöä. Ensimmäisenä iltana vain nautimme olostamme saunoen ja telttaa pystyttäen.
Teltalle ei montaa pystyttämispaikkaa löydy rantasaunan läheisyydestä, koska maasto on melko kivikkoista ja tasamaata on oikeastaan vain aivan keskellä rantasaunan pihaa. Pystytimme teltan parkkipaikan viereen. Ei ehkä upein paikka teltalle, mutta kukaan ei myöskään halunnut tupaan nukkumaan vaan kaikki halusivat päästä kokeilemaan uutta telttaa.
Viikko oli ollut taas melko kiireinen, joten tunsin, kuinka rentouduin katsellessani kaunista, hiljaista ja rauhallista järvimaisemaa.
Kyllähän tässä kohtaa jo täytyy myöntää, että rauha on melko epämääräinen käsite, kun mukana ovat 2,5- ja 6-vuotiaat tyttäret. Varsinkin nuoremman kanssa tuntuu, että koko ajan saa olla vielä silmät selässäkin. Mutta aikansa kutakin. 6-vuotias tuntuu jo todella olevan sinut luonnossa liikkumisen suhteen. Kun iltasadut oli luettu ja hyvät yöt sanottu, ei aikaakaan, kun hän jo tuhisi makuupussissaan.
Nuoremman kanssa molemmat yöt olivat kyllä haasteellisia, kun hän ei olisi halunnut pysyä makuupussissaan sitten lainkaan ja heräsi aina siihen, kun alkoi tulla kylmä. Ehkä muutama harjoitteluyö hänen kanssaan kotipihalla teltassa olisi vielä paikallaan.
Aamun valjetessa ja teltasta ulos kömpiessä totesin, että yöllä oli varmaan ollut pakkasta. Ja siltä se oli kyllä ainakin itsellä makuupussissa tuntunutkin. Päätin jo, että toiseksi yöksi panisin enemmän vaatetta alle. Makuupussini on kolmen vuodenajan säkki ja comfort-lukemat taitavat olla juuri siinä pakkasrajoissa.
Keittelimme aamupuurot tuvan puolella ja heitin muutaman puun kamiinaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Joutsenpariskunta liiteli taivaalla laskeutuen lähelle rantasaunan laituria. Tytöt halusivat vielä onkia aamupäivästä ennen kuin lähtisimme kiertämään Sarvijärven luontopolkua. Yksi pieni ahven järvestä nousikin, mutta isommat kalat taisivat olla vielä kylmän veden kohmettamana syvemmissä vesissä.
Sarvijärven luontopolun varressa on rantasaunan tulipaikkojen lisäksi yksi nuotiopaikka reitin pohjoispäässä. Lähdimme kiertämään luontopolkua vastapäivään, koska vatsat olivat vielä täynnä aamupalasta ja nuotiopaikka olisi myötäpäivään kierrettäessä tullut aivan liian nopeasti vastaan.
Alussa kuljimme parisen sataa metriä tietä pitkin, kunnes polku poikkesi metsään. Polku johdattaa kulkijaa kalliolle, josta voi puiden välistä erottaa vielä sinisenä välkehtivän järven. Olin jo kotona katsonut, että reitin varrella on tasaisin väliajoin geokätköjä ja tämäkös innosti vanhempaa tytärtä kulkemaan.
Kalliolta polku laskeutui alas ja jatkui heinittyneenä urana aina tien ylitykseen saakka. Tämän jälkeen polku jatkui kuusimetsässä ja aivan sen vierestä löysimme kevään ensimmäiset korvasienet.
Pian tulimme polkujen risteykseen, josta pääsee Isojoen tien varressa olevalle luontopolun lähtöpaikalle. Jatkoimme rengasreittiä eteenpäin ja polku mutkitteli läpi hakkuuaukean palaten taas metsään. Kevään vihreys näkyi jo metsässäkin. Välillä olisi tehnyt mieli heittäytyä sammaleelle makoilemaan ja vain kuuntelemaan metsän ääniä.
Pienin matkalainen nukahti toviksi kantorinkkaan, sen verran oli tainnut jo ulkoilma kuluttaa voimia.
Luontopolun esitteessäkin kerrottiin alueen olevan todella kosteaa ja jopa märkää, poislukien keskikesän aika. Tämän vuoksi on kyllä hyvä varautua vedenpitävin retkeilykengin tai saappain matkaan.
Ennen tulipaikalle saapumista polulta haarautuu toinen polku, jota seuraten pääsisi ilmeisesti Susitien varteen. Tuon tien varresta on lyhyin matka, jos haluaa mahdollisimman lähelle järven pohjoispään tulipaikkaa. Tulipaikka on rakennettu kalliolle ja sieltä on mukavat näkymät järven suuntaan. Paikalta löytyi myös ulkohuussi ja puuvaja.
Teimme tulet ja paistoimme makkarat nuotiolla. Onneksi ei ollut mihinkään kiire, vaan saimme nauttia kevätauringosta pitkään tulipaikan penkeillä.
Tulipaikalta takaisin rantasaunalle jatkettaessa polku vei meidät lähemmäs rantaa. Pitkospuilla ylitettiin pahimmat paikat ja näin keväällä soilta laskeutuvat pienet purotkin olivat piripinnassa vettä. Polku mutkitteli kapeana vielä hetken metsän ja rannan tuntumassa, kunnes saavuimme takaisin saunan rantaan.
Iltapäivästä palattuamme leiriin huomasimme autosta akun tyhjenneen. Tarkoituksena oli ajella pieni lenkki, jotta nuorempi saisi otettua päiväunet. Kyllähän se sitten onnistuikin, kun läheltä ystävällinen kyläläinen antoi autollaan virtaa.
Vierailumme aikana rantasaunalla poikkesi muutamia kyläläisiä, jotka kertoivat meille tarkemmin rantasaunan ja luontopolun ylläpidosta. Rakennuksen kunnostus ja huoltotyöt sekä polttopuiden järjestäminen puuvajalle tapahtuu talkoovoimin ja mikä hämmästyttävintä, kaikki paikat olivat todella siistejä, kuin meitä varten laitettu.
Kolmantena päivänä siivosimme jälkemme ja hakkasimme vielä puita valmiiksi seuraavia retkeilijöitä varten. Lämmitimme vielä saunan ja ihanan kosteissa löylyissä istuessani minut valtasi suuri kiitollisuuden tunne. Miten saimmekaan viettää näin mahtavan viikonlopun tällaisessa paikassa, joka on pysynyt avoimessa käytössä näin hienona. Maisemat olivat kuvankauniit ja kaksi joutsenpariskuntaa kävi valtataistelua järvellä.
Kysyin saunan parvessa nuorimmalta tyttäreltä vielä, että mikä oli reissussa ollut mukavinta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Kaakkipäivä ja retkipaikka!” Selvästi loistava retkeilijän alku.
Yhteenveto
Sarvijärven luontopolku sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Isojoen Peuralan kylässä. Itse luontopolku alkaa Suojoentien (tie 661) varressa olevalta lähtöpaikalta, mutta reitille pääsee monesta muustakin kohdasta, kuten kyläyhdistyksen rantasaunalta. Reitin kokonaispituus on 5 kilometriä, mutta siitä voi tallustella esimerkiksi vain 3 kilometrin rengasreitin lähtemällä liikkeelle Sarvijärven rantasaunan parkkipaikalta (viitoitus Harjuntieltä). Myös Susitieltä, rengasreitin pohjoisosasta, on viitoitus reitille.
Isojoen 661-tien varressa olevalta luontopolun lähtöpisteeltä ja Sarvijärven rantasaunalta löytyvät ainakin alueen kartat. Polun linjausta on paikoin muutettu, joten muutamassa kohtaa on hyvä, jos kulkijalta löytyy vähän edes omaa suuntavaistoa. Muuten polku näkyy selvästi maastossa ja lapsenkin oli sitä helppo kävellä.
Luontopolku ja rantasauna soveltuvat hyvin päiväretken kohteeksi, mutta yöpyäkin voi tuvan puolella. Tuvasta löytyy vanha puusohva ja kamina. Rannassa on laituri uimaportaineen ja kyläyhdistys on tuonut rantaan myös hiekkaa, joten kesällä siitäkin oma mukava pulahtaa uimaan.
Kartta rantasaunan parkkipaikalle. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6889718, E 223843.
Kartta luontopolun Isojoentien varressa olevalle lähtöpaikalle.
Tästä Peuralan kyläyhdistyksen luontopolun esitteeseen.
Nyt täytyy kyllä sanoa että tutussa paikassa on oltu, mielenkiintoista lukea omasta lähijärvestä toisen ihmisen näkökulmasta.
Kiitos! Upea luontokohde kerrassaan. Sopiva paikka rauhoittumiselle ja luonnosta nauttimiselle.
Polku oli aiemmin pahasti vesottunut ja merkit osittain kaatunut.Nyt siellä on raivattu vesakkoa ja uusittu merkkipaaluja.Polku on nyt hyvin nähtävissä maastossa.Pienellä osalla polkua oli viä risuja.
T Kulkuri
Kiitos kommentista Antti, onpa mukava kuulla että tämä kiva reitti on jälleen hyvässä hapessa 🙂 Terveisin Jonna/Retkipaikka