Kevätmuuttoa kiikaroimassa Karinnokan ja Akanrimmen torneilla Kittilässä

Ounasjoki on kuluneen viikon aikana murtanut jääpeitettään kovalla tohinalla, ja samalla on käynnistynyt kevään paras aika tarkkailla siivekkäitä. Jäidenlähtö tuo näille selkosille paljon lintuja, ja etenkin sorsalintujen kauneudesta nauttivan kannattaa nyt olla hereillä. Lähdin lintuharrastusta aloittelevan ystäväni Lauran oppaaksi Kittilään kahdelle eri tornille. Retkemme ajoittui iltaan, mutta aurinko paistoi kirkkaasti korkealta taivaalta. Havaintovihkoon eli havikseen kertyi mukavasti lajeja.

Karinnokan lintutorni

Kohde kartalla

Laavu ja tulipaikka

Esteetön tasanne tornissa

Karinnokan lintutorni kohoaa Ounasjoen sylissä Kittilän kirkonkylällä S-marketin vieressä. Tornille johtaa lyhyt kivinen tie, jota pitkin meidänkin retkemme aikana ajoi, pyöräili ja käveli monta uteliasta edestakaisin. Veikkaan, että alkamaisillaan oleva tulvahuippu kiinnostaa ihmisiä ja moni lähtee katsomaan mikä Karinnokalla on tilanne.

Lintuja ajatellen paikan paras anti oli heti tienposkessa kauan ennen lintutornia, sillä suokukot olivat soitimella tulvaniityllä. Lintuja oli arvioni mukaan jopa parisataa – valtavat määrät komeita kukkoja, ja niiden joukossa huomaamattomampia naaraita. Suokukkokoiras voi olla monen värinen ja jäimmekin Lauran kanssa miettimään, että onko olemassa toista lintulajia, joissa koiraat voivat olla aivan eri värisiä keskenään. Yhdellä oli punertava pää ja kaulus, toisella valkoinen, kolmannella musta – ja sitten taas jollain oli valkoinen pää ja musta kaulus, musta pää ja valkoinen kaulus, musta kaulus ja harmaa pää, valkoinen kaulus ja oranssi pää… ja niin edelleen. Kyllä oli mahtavasti valinnanvaraan suokukkoneitosilla. Vai ovatko ne sitten suokanoja?

Vieressämme olevalla miehellä oli piiitkä putki kamerassa ja hän saikin varmasti hieman parempia kuvia. Mutta ikuistui sitä omaankin kameraan kukkojen soidinta edes hieman.

Karinnokan tornilta on hieno maisema ja siellä kannattaa käydä vaikka vain senkin vuoksi.

Itse tornista ei kauheasti sitten enää lintuja näkynyt, joella ei ollut juuri ketään liikenteessä. Tulvametsässä pajujen ja koivujen lomassa lymyili pari tavia ja sinisorsaa.

Alhaalla laavulla oli väkeä ja muutama nuori vietti iltaa nurmella. Alueella kävi koko ajan väkeä autoin ja kävellen, moni ulkoilutti koiria. Itse pääsin silittämään labradorinnoutajaa ja sekös sydäntä lämmitti. Koska torniin ei ollut muita tulijoita, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kaivoin koristani esille ruokatermarin. Kyllä maistui nyhtökaurawokki hyvältä ulkoilmassa, näin upeassa maisemassa, hyvässä seurassa ja kauniilla säällä.

Akanrimmen lintutorni

Kohde kartalla

Laavu ja tulipaikka

Piipahdimme Sodankyläntien sillan kupeessa Kittilän uimarannalla ja Laura kävi nakkaamassa talviturkkinsa jokeen lannistumatta siitä, että joella ajelehti edelleen jäälauttoja. Ranta oli hyvin rauhaisa, muita uimareita ei jostain syystä ollut liikkeellä, vaikka ilta oli kaunis ja aurinkoinen.

Kellon lähestyessä kahdeksaa jatkoimme matkaamme seuraavalle tornille. Akanrimmen lintutorni sijaitsee Leviltä Raattamaan johtavan Ounasjoentien varressa hieman ennen Könkään kylää. Mutaiselta pysäköintipaikalta on tornille muutaman sadan metrin kävely, ja tuo väli oli vielä märän lumen peitossa.

Tornilta aukesi todella kaunis maisema, ja täältä saimme enemmän myös lintuhavaintoja.

Akanrimmen tornin maisemassa kohoavat muun muassa Levi ja Kätkä, ja kaukana horisontissa Pallaksen suunnilla erottuu suurempiakin huippuja. Havaintokirjamme alkoi täyttyä: jouhisorsa, taveja, järripeippo (ääni), kuovi (ääni), suokukkoja, lapintiiraksi olettamamme tiira… Lokkien kirkunaa kuului auringon suunnasta, jonne ei voinut kiikaroida eikä oikein muutenkaan katsoa, mutta uskomme siellä olleen ainakin kala- ja naurulokkeja. Naurulokkien äänimaailma teki minulle, Halikonlahdella lintuharrastuksensa aikoinaan aloittaneelle hyvin kotoisan olon.

Kuva: Laura

Tässä vaiheessa muistimme että olimme unohtaneet täyttää havaintomme havikseemme. Laura alkoikin heti täyttää vihkoa ja saimme oitis huomata, miksi havainnot pitäisi aina kirjata ylös heti välittömästi. Näkemänsä linnut unohtaa yllättävän nopeaan!

Luulimme että suon reunalla liikkuu poro, mutta sen noustua siivilleen havainto tarkentui kurjeksi.

Tässä vaiheessa alkoi tuuli hiipiä jo siinä määrin iholle, että päätimme pakata kamamme ja suunnata koteihimme. Kello lähentelikin jo yhdeksää. Kuten Karinnokalla, myös Akanrimmen tornin juurella olisi hieno paikka tulistella, mutta siihen emme nyt tällä kertaa sitten ryhtyneet.

Olimme molemmat tyytyväisiä retken saldoon ja varsinkin jouhisorsa oli minusta iloinen yllätys. Myös tavikoiraat ovat äärimmäisen kauniita lintuja. Haapana jos vielä olisi näkynyt, olisi koko kaunokaiskolmikko ollut kasassa, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten. Haapanasta ei itselläni ole tältä keväältä havaintoa vielä lainkaan, ja myös useana keväänä näihin aikoihin näyttäytynyt heinätavi on vielä näkemättä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.