Kevään vastaanotto Liesjärven Kansallispuistossa

Talven alkaessa taittua, lämpötilan noustessa ja valon lisääntyessä alkoi mieleni halajata liikkumaan enemmän luonnossa. Talvella olin halunnut retkeillä, mutta monista syistä retket jäivät tekemättä.

Ystäväni kyseli minua mukaan Liesjärvelle, ja siihen suostuin mielelläni. Lähtö olisi lauantaiaamuna, ja säätiedoitus lupaili aurinkoa ja mukavan lämmintä keväistä ilmaa.

Päivä ei alkanut kumminkaan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kihlattuni ilmoitti aamulla puhelimessa haluavansa jatkaa elämäänsä omalla tahollaan. Shokista huolimatta päätin lähteä retkelle, koska kotona tuntisin oloni todella kurjaksi. Ajattelin, että luonto ja raitis ilma helpottaisivat hieman.

Hämeen Luontokeskus

Hämeen Luontokeskus

Ensimmäinen kohteemme oli Hämeen Luontokeskus Härkätien varrella. Kävimme pikaisesti kysymässä karttaa ja pyörähdimme näyttelyn puolella, jossa oli mukavasti tietoa Liesjärven ympäristöstä ja historiasta.

Valtion hallussa vuodesta 1878 ollut, 21 neliökilometrin kokoinen Liesjärven Kansallispuisto on perustettu vuonna 1956, mutta puiston aluella on jo ollut suojeltavia alueita vuodesta 1929.

Nähtävyyksiä ovat muun muassa Korteniemen perinnetila, entinen metsänvartijatila, jossa harjoitetaan maataloutta 1910-luvun tyylillä. Tilalla on tapahtumia, joihin voi osallistua kokeilemaan perinteisiä maataloustöitä.

Komia pahka!

Komia pahka!

Saavuimme Kopinlahden parkkipaikalle, josta suuntaisimme Kyynäränharjulle. Parkkipaikan reunalla oli suuri pahka männyn juuressa. Kaverin kanssa vitsailimmekin, kuinka monta kuksaa tuosta saisikaan tehtyä.

Noin 100 metrin päässä oli infopaikka, josta voi myös saada veneen vesille.

liesjarvipanorama0

Klikkaa yllä olevaa kuvaa avataksesi 360-panoramakuvan, jota voit liikutella hiirellä ympäriinsä. Mikäli kuva on jakautunut kahteen, paina nappia vasemmalta alhaalta.

20160402_131754_HDR

Kyynäränharjun reittiä odotin innolla, koska uskoin sen tarjoavan upeat maisemat. Reilun kilometrin mittainen reitti kulkee muutamaa kapeaa harjua pitkin Kopinlahdesta Pirttilahteen, jossa on muun muassa vuokrattava Hyypiönmaja.

Pienen sillan ympäriltä olivat lumet ja jäät sulaneet jo pois. Oli mukava katsoa virtaavaa vettä, joka kimalsi upeasti auringon valossa. Pohjan tummanruskeat sävyt näkyivät veden läpi. Jään reuna oli jo aika kaukana, mutta siellä näkyi istuskelevan kanadanhanhia pesemässä itseään.

Klikkaa kuvaa avataksesi liikuteltavan 360-panoramanäkymän.

Klikkaa kuvaa avataksesi liikuteltavan 360-panoramanäkymän.

Sillan päässä oli kyltti, jossa varoitettiin heikossa kunnossa olevasta kaiteesta. Lahohan toi tuntui olevan, toivottavasti korjattaisiin pian.

20160402_134747_HDR

Pirttilahdesta pääsimme sitten metsäpolulle, joka oli varsin jäinen muun muassa pienissä rinteissä. Polku oli kumminkin mukava kulkea, koska maa oli vielä jäässä ja vesi ei vielä ollut katkaissut polkua mistään.

Siltalahden nuotiopaikka

Siltalahden nuotiopaikka

Siltalahden nuotiopaikalla viivyimme vain hetken, täällä voisi joku päivä käväistä kesällä. Upea kallio nuotiopaikan vieressä on varmasti kesällä hyvä paikka nauttia auringosta ja järvimaisemasta.

Klikkaa kuvaa avataksesi liikuteltavan 360-panoramanäkymän.

Klikkaa kuvaa avataksesi liikuteltavan 360-panoramanäkymän.

20160402_142622_HDR

Reittimme kulki Numerokallion ja Sikomäen kautta Kaksvetiselle asti. Askel kulki ja tuntui kuin olisin virtaa täynnä, vaikka 20 kilometrin lenkkiin! Puiset keltaiset kolmiot kertoivat tämän olevan Ilvesreitti.

Polku oli yhä mukavan kovaa, joskin kivistä. Paikoin ylitimme isohkoja jäisiä alueita, jotka varmasti sulaessaan saattavat katkaista hieman reittiä. Osa pitkospuista oli myös hieman jään alla, ja kaverini oli liukastua jään hajotessa jalan alla.

Nautin valosta ja puiden luomista varjoista suunnattomasti. Lämmin olo valtasi mieltä ja sielua, kun näin kosteudesta kimaltelevia vesipisaroita sammaleen pinnalla ja kasvien varsilla sekä lehdillä. Vaikka olenkin vahvasti visuaalinen persoona, niin kevään tuoksut hivelivät hajuaistiani.

Klikkaa kuvaa avataksesi liikuteltavan 360-panoramanäkymän.

Klikkaa kuvaa avataksesi liikuteltavan 360-panoramanäkymän Karhunpesänummelta.

Kaksvetisen kota

Kaksvetisen kota

Kaksvetiselle saavuin ennen kaveriani, joka jäi kuvaamaan videota jäljemmäksi. Paikalla oli pari miestä istumassa nuotiolla, he olivat kalastelleet jo toista päivää ja majoittautuivat kodassa. Kaverini saavuttua hetken kuluttua istuimme juttusille ja lämmitimme evästä nuotiossa.

Paikka oli aika tuulinen. Jotenkin oli tunne, ettei tämä olisi meidän majoituspaikkamme, vaikka alunperin näin olimme ajatelleetkin. Päätimme jatkaa matkaa reilun kilometrin päässä olevalle Peukalolammin laavulle.

Peukalolammin mökki

Peukalolammin mökki

Ennen laavua kävimme pyörähtämässä Peukalolammin vuokrakämpällä. Mökki sijaitsi hienolla paikalla, joskin omaan makuun hitusen kaukana vedestä. No, makuasia tuo muutama kymmenen metriä…

Amok Equipment Draumr 3.0 josta tulee juttua myöhemmin.

Amok Equipment Draumr 3.0 josta tulee juttua myöhemmin.

Peukalolammi vaikutti olevan meille juuri oikea paikka! Puut oli sopivalla etäisyydellä riippumatoille. Ensimmäisenä majoitukset kuntoon, mukana minulla oli tällä kertaa uusi Amok Draumr 3.0 -riippumatto. Löysin sopivan paikan heti laavun vierestä, kaverini ripusti oman mattonsa hieman kauemmaksi taakse.

Peukalolammin laavu

Peukalolammin laavu

Pilkoimme alkuun polttopuut ja teimme tulet. Olipa hyvää ja kuivaa puuta, siitä oli kiva tehdä valkea. Hetken otimme rennosti ja juttelimme niitä näitä. Oli mukava päästä viimein rentoutumaan, kun takana oli noin 10 kilometrin patikointi.

Ruokana minulla oli tällä kertaa makkarapaketti, ja pilkoin makkaranpalasia paistinpannulle. Kattilassa kiehui vihannesekoitus, jonka lisäsin pannulle myöhemmin. Loppuilta menikin nauttiessa nuotion lämmössä rupatellen.

20160402_213135_HDR

Ymmärrettävistä syistä en saanut nukuttua kunnolla yöllä. Mutta yön äänet saivat ajatukset muualle. Kuuntelin, kuinka pöllö huhuili lammin toisella laidalla, siirtyen hetken kuluttua sivummalle. Huu huu. Huu hu-huu, kuului yön pimeydessä. Jotkut linnut lensivät hieman äänekkäästi läheltä majapaikkaani. Alkoi sataa ja pisarat rummuttivat tarppiini unettavasti. Nukahdin silti vasta noin 5 aikaan aamulla.

Kännykän akku oli aamulla tyhjä, ja niin oli myös virtapankki. Joten kuvia en enää voinut ottaa, saati kukaan ei saanut minua enää kiinni. Ystävät ja perheenjäsenet olivat soitelleet ja viestittäneet aika paljon edellisenä päivänä. Ehkä oli hyväkin, ettei tarvinnut huomioida koko puhelinta enää, joskin kameran puute harmitti.

Heräsin 9 aikaan harmaaseen ja sateiseen aamuun. Kaverini nukkui lähemmäksi puolta päivää, joten olin pakannut jo omat tavarani ja sytyttänyt nuotion aamupalaa varten.

Paluumatkalla kävelimme isoa tietä pitkin Kyynäränharjulle. Kaverini jäi hieman jälkeen videokameroineen, joten odottelin Kyynäräharjun sillalla.

Huomasin yhtäkkiä noin 20 metrin päässä parven pieniä kaloja, jotka hyppivät äänekkäästi vedessä. Hopeiset pienet nuolet syöksyivät nopeasti veden alta pinnalle ja tuntuivat heittävän volttia. Kuin olisivat iloisia jäiden sulamisesta ja valosta. Ehkä olivatkin! Mieleeni tulivat delfiinit, mikä sai naurahtamaan.

Paluumatka oli edessä, mutta tunsin oloni rauhallisemmaksi tapahtuneesta huolimatta. Metsä oli voimaannuttanut oloani ja voisin alkaa selvitä eteenpäin. Päivä kerrallaan.

On hyvä aika lähteä nauttimaan keväästä ja nähdä kuinka talvi on taittunut. Kesä on tulossa ja uusia retkiä edessä niin elämässä kuin luonnossa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.