Kevään ensilämmöistä nauttimassa Bergivikin luontopolulla Salossa

Bergvikin kartano kohoaa Hirsijärven – paikallisittain Hirsjärven – rannalla Salossa. Matkaa Salon keskustasta Bergvikiin kertyy parikymmentä kilometriä, joista viimeiset edetään soratiella kauniin kumpuilevan maalaismaiseman halki mutkitellen. Kartanon pihalta alkaa kaksi luontopolkua, joiden pituudet ovat 3,2 ja 4 kilometriä. Lähdin huhtikuussa kiertämään näistä lyhyempää, ja kohdalle osuikin niin aurinkoinen ja lämmin päivä, että takkia sai aukoa jo ihan kunnolla.

Lähtöpaikka kartalla, Bergvikintie 43

Rengasreitit 3,2 ja 4 km

Laavu, ei puuhuoltoa

Paljasjalkaisena salolaisena koin tämän luontopolkuretken suorastaan pakollisena yleissivistyksenä, sillä Bergvik on yksi niistä luontopoluista jotka mainitaan Salon virallisessa retkiesitteessä yhdessä esimerkiksi Kultalähteen ja Latokartanonkosken kanssa. En ollut koskaan kuullutkaan Bergvikistä, en sen enempää kartanosta kuin luontopolustakaan, joten päätin lähteä paikkaa katsomaan omin silmin. Mukaani sain vanhempani, ja ajelimme kartanon parkkipaikalle. Pihaa lähestyttäessä viitta ohjasi vaivattomasti oikealle paikalle, mistä löytyi sitten myös postilaatikko, josta reittikartan sai ottaa mukaansa.

Kartanon pihapiirissä ei reitti varsinaisesti mutkitellut, joten se puoli jäi tutkimatta. Sen sijaan askeleet suunnattiin ensin pienelle hiekkatielle ja siitä sitten metsän siimekseen.

Kartalle oli merkitty näköalapaikkoja, mutta ne olivat kasvaneet umpeen – puut olivat humahtaneet näköalojen eteen kaikilla kolmella näköalapaikalla. Näillä paikoilla tulin kuitenkin nauttineeksi lämpimän, melkeinpä paahteisen kalliomännikön tuoksusta ja tunnelmasta. Tällaisia jäkälämattoja ei kotonani Lapissa juuri näe!

Salon sivuilla kerrotaan että Bergvikin metsiä hoidetaan ”Lounais-Suomen metsäkeskuksen tekemän metsänhoitosuunnitelman mukaan.” Tämä metsänhoito olikin monin paikoin varsin selkeänä läsnä eikä luonnollisen, koskemattoman metsän tuntu päässyt tällä luontopolulla lumoamaan. Tästä lähti omassa henkilökohtaisessa luontopolkuraadissani pisteitä, sillä itse en välitä retkeillä hoidetuissa metsissä. Tällä reitillä metsänhoitotoimenpiteet olivat aiheuttaneet sen, että reitti oli paikoin hyvin märkä ja oksainen.

Sen sijaan reitin maaston muodokkuus oli positiivinen yllätys. Ylä- ja alamäkiä riitti ja ne saivat hien pintaan! Kovin huonojalkaiselle en siis reittiä voi suositella, mutta kuntoiluun se sopii kyllä.

Alueella on myös laavu, jolla tulistelemiseksi (silloin kun maastopalovaroitus ei ole voimassa) suositellaan otettavaksi omia puita mukaan. Laavu ei ole aivan reitin alussa, vaan melko tarkkaan puolivälissä tätä lyhyempää kierrosta. Se ei osu ihan kierroksen varrelle, mutta näkyy polulle kyllä ja on vain muutaman askeleen poikkeaman päässä. Me emme tällä kertaa olleet aikeissa evästellä.

Luontopolkujen varrella on usein alueen luonnosta kertovia kylttejä, ja itse löysin niitä tältä reitiltä kolme. Kunkin kyltin sanomaa oli ryyditetty sitaatilla Raamatusta.

Laavun jälkeen oli edessä taas laskeutuminen ja sitten uusi nousu. Polku johti Hirsjärven suuntaan ja mietin, näkyisikö järvi seuraavalta kalliolta. Näkyihän se, mutta täysin paljaaksi kerityn hakkuuaukean yli. Itse kalliolla oli kuitenkin mukava tunnelma ja pidimmekin siinä pienen istuskelutauon, jotta hiki pääsi hieman hälvenemään tuulessa. Kauniit jäkälämatot levittäytyivät jälleen molemmin puolin polkua.

Olimme lähteneet kiertämään reittiä myötäpäivään ja niinpä sen suurin ja minusta ehdottomasti hienoin yllätys osui matkan loppupuolelle. Melko yllättäen edessä oli valtava valkoinen koivikko, todella hieno ja hämmästyttävä näky. Omiin Lapin maastoon tottuneihin silmiini puut olivat tavattoman korkeita.

Koivikossa riitti suu auki hämmästelyä. Sen jälkeen edessä olikin enää viimeinen oksainen ja märkä metsätienpätkä takaisin peltotielle ja sitä kautta takaisin parkkipaikalle. Tässä piti aika tarkkaan katsoa askeleitaan, ja jonkin verran piti väistää reitiltä pois metsän puolelle. Tasapainoharjoittelu tekee toki hyvää keholle ja mielelle.

Bergvikin luontopolku – ainakaan tämä lyhyempi – ei varsinaisesti ole sellainen reitti jota varten kannattaisi kovin kaukaa tulla paikalle. Mutta lähiseudun asukkaille ja mökkiläisille se varmasti tarjoaa mukavan pienen metsäkierroksen ainakin, jos metsänhoitotoimenpiteet eivät hurjasti tee itselle mielipahaa. Iso plussa laavusta, vaikka me emme sitä tällä kertaa käyttäneetkään. Reitti oli myös riittävän hyvin merkitty että sitä oli aika vaivaton seurata, vaikka polku olikin pieni. Suosittelen ehdottomasti hyviä kenkiä tälle kierrokselle, vedenpitävyydestä ei ainakaan näin keväällä ole haittaa.

Vinkkinä vielä että suhteellisen lähellä (noin 10 minuutin ajomatkan päässä) on yksi kaupungin uimarannoista, Piiljärvi.

Lue lisää

Bergvikin luontopolku Salon sivuilla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.