Kesänmittainen kestotesti – Lowa Camino GTX

Siitä asti kun jalkani kasvoivat nykyiseen kokoonsa, on minulla ollut kolme paria kumisaappaita. Ne ovat palvelleet hyvin käytännössä aina, kun olen luonnossa liikkunut. Kesän kuumimpina aikoina on pitänyt keksiä jotain muuta, mutta muutoin niillä on pärjännyt sieniretkillä, kalavesillä, taluslouhikoissa ja ties missä.

Siinä rinnalla palvelivat Salomonin vaelluskengät, joiden mallia en muista. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta jollain tapaa kunnon kumisaapas oli mukavampi jalassa. Vaan ajat ja tarpeet muuttuvat. Viime vuosina on tullut liikuttua yhä enemmän kallioilla, kivikoissa ja muutoinkin sellaisissa olosuhteissa, että kunnon nilkkatuki ja kaltevalla sateenkastelemalla kalliolla pitävä pohja eivät olisi lainkaan pahitteeksi.

Harvakseltaan kävin ikkunaostoksilla katselemassa mitä kenkärintamalla olisi tarjolla. Joskus hypistelinkin. Vaihtoehtoja oli vain niin paljon, ettei mihinkään arvannut ryhtyä. Varsinkin kun tarve ei ollut akuutti, vaan hiljaleen hiillosmaisesti hehkuva. Keväällä kenkäkysymys otti sitten aimoharppauksen eteenpäin, kun siitä ärsyttästi huutaneesta tv-mainoksen miehestä tuttu verkkokauppa Zalando lähestyi minua ja tiedusteli, josko kenkien testaaminen kiinnostaisi.

Kiinnostihan se. Vaan sitten olin taas samassa tilanteessa kuin aiemmin. Vaihtoehtoja oli kymmeniä ja taas kymmeniä. Niistä oli valittava, vaan mikä. Siinä kohtaa pistin kysellen tutuilta ja vähemmän tutuilta. Koko joukon sain suosituksia. Merkin sijaan kiinnitin lopulta enemmän huomiota siihen, mitä ominaisuuksia ihmiset nostivat esiin kokemuksiensa perusteella. Niinhän se nimittäin on, että kaupassa hyvälttä tuntuva valinta on pitkässä käytössä jotain ihan muuta.

 Lopulta etsin siis kunnolla nilkkoja tukevia, mahdollisimman vähän saumoja sisältäviä, vedenpitäviä, mutta hengittäviä jalkineita. Toki siinäkin kohtaa vaihtoehtoja oli vielä useampi, mutta viime kädessä valitsin Lowan kengät mallia Camino GTX, jotka olivat väritykseltään luonnolliset ja maanläheiset.

Eihän tuo tilaaminen se kummempaa ollut kuin mistään muusta verkkokaupasta. Kauppaan erehdyttyäni hairahduin tosin ostamaan vielä samaan lähetykseen alumiinisen juomapullon.

Huhtikuun lopussa tuli sitten ilmoitus, jotta kenkäpaketti olisi noudettavissa ja minä sitä noutamaan. Kotona sitten sovittelin kenkiä jalkaan ja hyvältähän ne tuntuivat. Siinä kohtaa päätin, että kulkisin niillä pidemmän aikaa erilaisissa maastoissa ja kelioloissa. Vain siten voisin sanoa kengistä jotain sellaista, jonka takana saattaisin seistä.

Ensimmäinen koettelemus oli muutaman kilometrin lenkki lähimetsissä. Tukevat olivat ja pitivät hyvin.

IMG_6423

Seuraavan kerran nyöritin kengät toukokuun lopussa, kun suuntasimme Jussin kanssa suuntaan katselemaan Paasveen pirua, Läpisyöksyn paholaiskiviä, Porosalmen luolia ja Rakovuoren rotkoa. Sillä reissulla piisasi hellettä, joten hengittävyys tuli testattua oikein perusteellisesti. Ja kyllähän ne kumisaappaat voittivat koska tahansa, mutta useampi tunti lähes 30-asteen helteessä oli kuitenkin liikaa. Hyvin ne minusta kuumassakin pärjäsivät, tuppaahan yksi ominaisuus olemaan aina toisesta pois ja tässä kohtaa olin halunnut nimenomaan vedenpitävät kengät. Vedenpitävyys jäi tosin siltä erää kokeilematta. Ainoa kosketus oli yksi harha-asken kosteassa notkokohdassa ajouran painanteeseen.

IMG_6489

Pitkin kesää kipusin sitten kuivia ja kosteita kalliota, tasaisia ja viettäviä, paljaita ja sammaleisia. Joka kohdassa ne pitivät kuten pitikin ja varsinkin lohkareikossa tasapainotellessa kunnon nilkkatuki oli enemmän kuin paikallaan. Välillä ylitin soita ja hillan kypsyttä vietin soilla pidempiä aikoja yhtä soittoa. Pieni sadekaan ei haitannut. Kyllä ne pirut pitivät veden ulkopuolella. Vaikka kenkä oli päältä kuin uitettu, löytyi sisältä aivan kuiva sukka. Myös silloin, kun koko muu sateen yllättämä ukko oli kuin uitettu koira.

img_6490

Kaikkinensa olen siis ollut tyytyväinen kenkiin. Vaikka Zalandon hinta oli kyseisen kengän osalta edullisimmasta päästä muihin jälleenmyyjiin verratessa, on se sen verran korkea, että kengän voi odottaa palvelevan hyvin useamman vuoden aikana. Toinen mietittänyt asia oli kenkien nauhoittaminen. Eihän tuo nyörien pujottaminen hakasiin ole mikään ylivoimainen homma, mutta vaiva kuitenkin helposti jalkaan sujahtaviin kumisaappaisiin nähden. Toisaalta nyörityksellä pystyy säätelemään aika mukavasti sitä, kuinka tukevasti kenkä jalkaan istuu ja oikein tehtynä vieläpä kiristämään enemmän tukea juuri sinne, mihin sitä eniten kaipaa. 

En usko, että olisin näin hyviä kenkiä raaskinut ostaa ilman kohtalon väliintuloa. Nyt ehkä raaskisinkin. Niitä vanhoja Salomoneja en enää jalkaani laita. Kumisaappailla on edelleen paikkansa, mutta hyvän työparin ne näistä saivat.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.