Kesäinen maisema Pookivaaran näkötornista, Rokuan kansallispuisto
Kauaskantoiset maisemat ovat omiaan houkuttamaan ihmisiä luokseen joten ei ihme, että Pookivaaran torniinkin niin moni kävijä mielellään kiipeää. Tornille johtava tie on viitoitettu näkyvästi Rokuantieltä. Viittoja seuraamalla löytää perille pysäköintialueelle, jolta on noin kilometrin matka tornille. Pysäköintialueelta tornille ja takaisin voi kävellä rengasreitin, jonka mitaksi tulee pari kilometriä.
Reitti n. 2 km
Autiotupa, päivätupa
Leveää ja selkeästi viitoitettua reittiä on mukava lähteä pysäköintialueelta seuraamaan. Oman retkemme aikana sateen uhka oli ilmassa, mutta sadetutkan mukaan meillä olisi vajaa tunti aikaa ennen kuin sade alkaisi, niinpä lähdimme matkaan hieman uhkarohkeasti ilman sen suurempia sadekamppeita. Mukana oli onneksi muovipussi siltä varalta, että kamera ja puhelimet pitäisi kesken kaiken saada vedeltä turvaan.
Reitti näkötornille etenee Rokuan muodokkaissa harju- ja suppamaastoissa, joten ylä- ja alamäkien kanssa saa matkan aikana tulla tutuksi. Kivikkoa sen sijaan ei täällä tarvitse pelätä joutuvansa kohtaamaan.
Pitkän ylämäen jälkeen torni häämöttää puiden takana. Sen juurella on sekä päivä- että autiotupa. Kahden hengen autiotupa on lähes leikkimökkimäisen pikkuruinen ja todella suloinen ilmestys. Tässä pihapiirissä saa myös telttailla.
Päivätuvan ja autiotuvan lisäksi pihapiirissa on vielä kolmaskin isompi rakennus (kuva yllä), liekö siinä talvella hiihtäjille jonkinmoista latukahvilaa? En tiedä. Me vietimme pienen hetken päivätuvassa vieraskirjaa lueskellen. Oli mukava istahtaa alas tuvan rauhaisaan hämyyn ja kuulostella hiljaisuutta, sillä ketään muita ei ollut missään vierailumme aikana. Hirsinen päivätupa on rakennettu vasta vuonna 2011 mutta se on jo niin kauniisti harmettunut, että sen voisi kuvitella olevan paljon vanhempi.
Näkötorniin on vapaa pääsy ympäri vuoden. Torni kysyy jonkin verran uskallusta, mutta on kokemisen arvoinen kyllä.
Kuten mainittua, takaisin autolle ei tarvitse kävellä samaa reittiä kuin tullessa. Kierros kaartaa pihamaan takakulmasta ja alkaa johdattaa takaisin kohti parkkipaikkaa. Kyseessä on huoltotie, joten se on vieläkin leveämpi ja helppokulkuisempi kuljettava kun kierroksen ensimmäinen puolisko.
Meidän ehdittyämme takaisin autolle alkoi sade jo hiljaa tihutella. Kymmentä minuuttia myöhemmin taivas repesi.
Lue lisää
Talvisen tarinan näistä samoista maisemista löydät täältä!
Rokuan kansallispuisto – Retkipaikan tarinat ja vinkit
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!