Kesäinen Jongunjoen melontareitti

Jongunjoen 70 kilometriä pitkä melontareitti alkaa Kuhmon puolelta Jonkerinjärvestä. Reitti päättyy Lieksan Nurmijärven kylälle, mutta Jongunjokea voi jatkaa Hämeenjärvelle ja siitä edelleen Lieksanjokea Pieliselle. 70 kilometrin matkalla putouskorkeutta joella on 80 metriä, josta 65 metriä ensimmäisten 28 kilometrin matkalla.

Aittokosken jälkeen joki rauhoittuu meanderoivaksi hiekkapohjaiseksi uomaksi. Loppumatkalla Nurmijärven kylälle on muutamia pieniä ja pari suurempaa koskea, jotka on helppo halutessaan ohittaa maata pitkin. Tämä osuus sopii myös perhemelontaan jos ei halua meloa koskessa.
Valamajoen suun ja Pälvekosken välillä Rasvasuon soidensuojelualueen aarniometsät reunustavat joen rantoja ja tunnelma on kuin suuremmassakin erämaassa.

Jongunjoella on 50 koskea ja virtaa, joista 35 Jonkerin ja Aittokosken välillä. Koskien luokitukset ovat pääosin luokkaa I, mutta esimerkiksi Hiidenportti on tulvalla jopa III. Keväisin joen ollessa tulvakorkeudessa virtaama ylittää 100m3/s. Tällöin koskissa saa vauhdikasta kyytiä ja haastetta riittää kokeneemmallekin melojalle. Keväisen Jongunjoen tulvamelonnasta voi lukea Tervastulia-blogistani tästä.

: Neidonkorentokoiras (Calopteryx virgo)

Jo pitemmän aikaa on ollut tarkoitus käydä lasten kanssa melomassa viikonlopun reissu kesäisellä Jongulla. Kaikenlaisten muiden menojen takia on reissu lykkääntynyt, mutta nyt saimme sen lopulta onnistumaan.

Suunnitelmissa oli meloa Teljosta Aittokoskelle 12 kilometriä ja 20 koskea. Pitempi poutajakso elokuun alussa laski pienen joen virtaaman 25m3:sta 5m3/s tasolle, joten päätimme lähteä matkaan vasta Aittokosken alapuolelta ja meloa Valamajoen sillalle.

Valamajoen suulla pysähdyimme hiekkasärkälle kalastelemaan ja keittämään päiväkahvit.

Jongunjokea olisi voinut jatkaa eteenpäin upean aarniometsän reunustaessa jokirantaa, mutta käännyimme Valamajoelle ja meloimme vastavirtaan kohti Valamajoen autiotupaa. Illalla tytöt kalastivat saaden yhden runsaan kiloisen hauen, särjen ja muutamia ahvenia. Yön nukuimme teltassa tuvan pihalla. Tämä osoittautui runsaan itikkamäärän takia hyväksi ratkaisuksi.

Aamulla jatkoimme Valamajokea edelleen ylävirtaan. Matalan veden ja pohjassa ristissä lojuvien uppopuiden takia matkaaminen oli hidasta. Jouduimme pujottelemaan joen laidasta laitaan etsiessä riittävän syvää uomaa. 1,7km matkaan autiotuvalta Valaman sillalle meni tunti. Matkalla yksi joen yli kaatunut puu piti katkaista kirveellä. Kaksi kertaa tytöt joutuivat nousemaan kanootista ja vetämään ahtaimpien paikkojen ohi. Itse pääsin soolokoskarilla niistä ohi melomalla.

Jätimme kanootit Valaman sillan viereen kuusikkoon ja kävelimme 5 kilometrin matkan takaisin Aittokoskelle hakemaan autoa. Polku oli pääosin kuivaa mäntykangasta ja pärjäsimme hyvin lenkkareilla ja vaellussandaaleilla.

Melottavaa tuli yhteensä noin 12 kilometriä ja kävelyä 5 kilometriä. Sopivan leppoisa reissu yövuorojen päälle. Ehdimme rauhassa kalastella, ottaa aurinkoa, uida ja nauttia hiljaisuudesta. Muita kulkijoita oli kauniista säästä huolimatta vähän. Molempina päivinä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti 22′-23′.

Alkuperäinen juttu, lisää kuvia ja video kesäisestä Jongunjoen reissusta on julkaistu Tervastulia-blogissani.