Kesäillan rauhaa Tepaston Hiekkasaarella
Ounasjoen peilityyni pinta kutsui meitä tänään kanoottiretkelle. Päivän ukkosmyrskyn ja kaatosateiden jälkeen maailma rauhoittui iltaa vasten aurinkoiseksi ja hiljaiseksi. Kaikkialla taivaanrannassa pilvet olivat tummat ja uhkaavat, mutta meille paistoi aurinko sen pienen hetken aikaa, kun kävimme kanootilla kääntymässä Tepaston Hiekkasaarella.
Hiekkasaari on pieni hiekkasärkkä Tepaston kylästä pienen matkaa ylävirtaan. Olimme kuulleet, että saarelle saapuu toisinaan väkeä kauempaakin, koska siellä on ihana uida. Niinpä päätimme tutustua uuteen kotipaikkakuntaamme joelta käsin ja tuuppasimme kanootin vesille.
Tepastossa oli rauhallista. Vain naapurin lehmät katselivat meitä rannalta silmät suurina, kun soudimme niiden ohi.
Autojen ääniä ei kuulunut, eikä ihmisiä näkynyt. Edes linnut eivät laulaneet, oli täysin hiljaista, mitä nyt me itse mietiskelimme ääneen syntyjä syviä.
Hetken päästä uimaranta tuli näkyviin. Kaiken veden ja vehreyden keskellä se erottui selkeästi hiekkaisena, vaaleana.
Koska olimme lähteneet matkaan jälleen kerran ilman minkäänlaista erityistä valmistautumista, ei meillä ollut uimakamppeita mukana. Eikä eväitä.
Ilta oli kyllä jo niin myöhä, että edes soutamisen päätteeksi ei olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan. Eväät sen sijaan olisivat maistuneet ja ehdin jo mielessäni sovitella kylmälaukkua kanoottiin, jotta seuraavalla kerralla saisimme jätskit mukaan biitsille.
Päätimme palata rannalle useasti uudestaan. Miehen pienen tyttären otamme ehdottomasti jonakin kertana mukaan uimaan ja tekemään hiekkakakkuja. Särkän kostea hiekka on nimittäin erinomaista hiekkakakkumateriaalia.
Takaisin kotiin soudimme myötävirtaan ehkä kymmenessä, viidessätoista minuutissa. En ole soutanut kanootilla aikoihin, joten oli mukavaa saada rantautua helpolle hiekkarannalle ilman läheltä piti -tilanteita.
Vanhemmilta saamani kanootti on näppärä kulkupeli. Miestä hirvitti aluksi sen kiikkeryys – hän kun on kasvanut Tenon varrella ja tottunut jykevään Tenon veneeseen – mutta lopuksi hänenkin oli myönnettävä, että kanootti on ketterä ja kätevän kevyt.
Vain hetken kotiin saapumisemme jälkeen alkoi jälleen sataa. Vaan sepä ei haitannut lainkaan. Kesäinen Ounasjoki hohkaa upeissa väreissä sateella ja paisteella.
Valitettavasti EU:n myötä airot ja soutaminen ovat soutuveneessä. Purje on purjeveneessä ja melonta sekä melat ovat kanooteissa sekä kajakeissa. Tämä on termeillä kikkailua, mutta kysäiskääpä vaikka mitä tykkäävät harvat kanoottikauppiaamme näistä hienoista direktiiveistä. Toisaalta olen myös liian hanakka pitämään melonnan ja soudun puolta ja painottamaan oikeita termejä, ettei tule väärinkäsityksiä.
Kaikki sininen kartoissamme on vettä ja nauttikaamme siitä ja sen puhtaudesta. Tämä kirjoitettu tarina on hieno osoitus siitä, miten pienistä päiväretkistä tulee helmiä siihen nauhaan, jota tulee jatkaa kauniissa kotimaassamme ja löytää kotinurkilta elämyksiä.
Tässä nyt taisikin olla kyseessä vekotin nimeltään venootti…
Hienot hiekkarannat näyttääpi olevan sielläkin päin.Onkohan peräti pohjoisesta päin tullutta kulta pitoista hiekkaa,Tehkää valtaus.