Kävijä toisensa jälkeen rakastuu Saaren kansanpuistoon – Kaukolanharjun näkötorniin kiivettyäni ymmärsin, miksi

Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

Paikka kartalla
Reitti näkötornille 0,5 km / suunta
Näkötornin aukioloajat ja hinnat

”Mikä on tämä ihmeellisen kaunis paikka?” Näin muistan hämmästelleeni, kun ensimmäisen kerran sattumalta osuin Saaren kansanpuistoon. Enkä tuolloin edes tiennyt, mitä kaikkea puisto piti sisällään, kunhan vain sattumalta tiemme vei sen läpi. Muistan, kuinka pienen sillan jälkeen tie kaartoi kauniisti järvenrantaa. Ihmettelin tien varren pysäköintipaikkoja, puisia kaiteita ja tien sivussa kohonnutta taikametsää valtavine puineen. Kaikki huipentui kuvankauniiseen ässämutkaan, ja pian olimme taas tavallisen maalaisidyllin keskellä.

Tuollainen kokemus jää kutkuttelemaan mielessä uteliaisuutena, ja niinpä kävin ottamaan paikasta enemmän selvää. Sillä oli nimikin, Saaren kansanpuisto. Nyt näkemämme oli ollut vain lyhyt, pohjois-eteläsuuntainen läpileikkaus suuremmasta, itä-länsisuuntaisesti kulkevasta alueesta, jota luonnehtii näkemämme järven ja metsikön lisäksi Kaukolanharju-niminen harju sekä kaiken kruununa sen laelle vuonna 1926 pystytetty näkötorni.

Saaren kansanpuistoon palaaminen otti kuitenkin vielä muutaman vuoden ennen toteutumistaan, kunnes Metsien kätkemän toisen tuotantokauden suunnittelu palautti sieltä mieleeni kytemään jääneen kokemuksen taas muistoihin, ja palasin paikalle. Ensiksi suuntasin taikametsän uumeniin, kohti harjua ja näkötornia.

Taikametsä on tässä kohtaa oikea sana kuvaamaan maisemaa. Jyrkkärinteisen ja korkean harjun molemmilla puolilla kohoaa suuria kuusia. Niiden välissä harjun laella kulkee polku, joka vie tornille. Matkaa pysäköinnistä tornille tulee noin puolisen kilometriä, joten vähän isommat lapset jaksavat kävellä matkan hyvin, varsinkin kun muistuttaa, että palatessa on edessä alamäki.

Viimein aloin olla perillä. Kuusten takaa ja oksiston ali alkoi siintää punaisen tornin profiili. Muutamaa askelta myöhemmin näin koko komeuden. Ja millainen torni se olikaan, kuin tehty täydellisiä kansallisromanttisia maalauksia – tai täydellisiä instagram-kuvia – varten.

Kuva: Tomi Pohja

Siro ja ylevä torni sopi maisemaan täydellisesti. Ehkä siksi, että sen on juuri siihen paikallisin voimin suunniteltu forssalaisen rakennusmestari A. Nummen kynällä. Alkujaan siitä piti tulla kolme metriä matalampi, mutta rakennustöiden edetessä suunnitelmaa vielä päivitettiin, ja torni kohosi lopulta 21 metriä harjunlakea korkeammalle, kun se vihittiin käyttöön vuonna 1926.

Astuin sisään torniin. Jännitti, koska kärsin pahasta korkean paikan kammosta. Jostain syystä se ilmenee useammin ihmisten tekemissä rakenteissa, kuin vaikkapa yhtä korkeissa luonnonjyrkänteissä. Tästä huolimatta halusin kiivetä ylös ja nähdä, millainen oli paikan jo vuosisadan ihmisiä ihastuttanut maisema.

Kaksi alinta kerrosta olivat erilaisia kuin muut. Alimmassa oli lipunmyyntipiste, ja seuraavassa vielä maalilla viimeistellyt sisäseinät, penkkejä istahtamiseen ja seinillä tauluja, joissa kerrottiin paikan koko tarina. Siitä ylöspäin sitten mentiin hivenen jyrkempiä portaita puupintojen keskellä. Ikkunoista sironnut ilta-auringon valo teki portaikon kauniiksi. Aina parin kerroksen jälkeen portaat muuttuivat kapeammiksi, kunnes viimeiset kaksi nousua ne olivat hyvin kapeat, mutta hieman varttuneempien lapsien mentävissä.

Kuva: Tomi Pohja

Viimeisenä edessä oli ovi ja sen takana itse näköalatasanne. Tässä kohtaa jännitti melkoisesti. Tartuin kuitenkin kahvasta kiinni ja astuin ulos. Voi että mikä maisema sieltä avautui! Oli helppo ymmärtää, miksi ympäristöministeriö oli valinnut paikan vuonna 1993 yhdeksi maamme kauneimmaksi maisema-alueeksi. Tai miksi maisema vetosi kansallisromantiikan valtakautena suuriin taitelijoihin kuten Magnus von Wrightiin, Robert Wilhelm Ekmaniin ja Albert Edelfeltiin.

Kuva: Tomi Pohja

Paikalla on myös muistokivi, joka on omistettu Albert Edelfeltille, sillä hänellä on paikkaan aivan erityinen suhde.  Maalarimestari ikuisti Kaukolanharjun huikean kauniin auringonlaskun ”hopean ja kullan, rubiinin, topaasin ja onyksin” värit, kuten hän itse kuvaa, mestariteokseensa Kaukolanharju auringonlaskun aikaan (1889–1890).

Kuva: Tomi Pohja

Eivätkä värit kokemukseni mukaan ole tuosta haalistuneet, vaan maisema kestää aikaa ja saa kerta toisensa jälkeen uuden sukupolven huokaamaan ja rakastumaan maamme kauniiseen luontoon.


Maisemassa vuorottelevat vesi ja saaret, sitä halkova harju ja läheisen Saaren kartanon viljelykset. Kartano on rakennettu jo 1600-luvulla ja nykyään se on yksityiskäytössä. Maisema on luokiteltu poikkeuksellisen arvokkaaksi, kauniiksi viljely- ja  kulttuurimaisemaksi. Maiseman lisäksi Edelfeltiin muuten vetosi myös Saaren kartanon tytär Ellan de la Chapelle, jonka kanssa Albert myös avioitui.

Kansanpuisto perustettiin vuonna 1932, kun Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys teki aloitteen puiston perustamisesta, ja alue vuokrattiin Saaren kartanolta yleiseksi virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikaksi. Puisto onkin siis hieman yllättäen kuusi vuotta nuorempi kuin näkötorni. Alueen vuosivuokraksi sovittiin yksi euro. Seuraavana vuonna rakennettiin Suujärven-puoleiseen rinteeseen ulkoilmateatteri, joka on käytössä nykyäänkin.

Paikalla saakin hengitellä kauniita maisemia, raikasta ilmaa ja kansallisromanttista tunnelmaa pakahtuakseen. Nytkin tuo kaikki vei ajantajun, ja havahduin jossain kohtaa siihen, että aurinko oli jo laskenut horisontin taakse. Oli aika jatkaa seikkailua. Saaren kansanpuistoa ja tornia voin suositella erityisesti kulttuurihistoriasta innostuville mukavana päiväretkikohteena.

Alueen sisällä välimatkat ovat myös lasten mittapuulla kohtuulliset. Samoin sijainti Hämeen järviylängöllä on erinomainen – niin Helsingistä, Turusta kuin Tampereelta on paikalle alle puolentoista tunnin ajomatka. Aivan pieniä lapsia en torniin veisi, mutta heidänkin kanssaan harjusta pystyy nauttimaan ja tien itäpuolen rantapolut ovat saavutettavissa myös vaikkapa rattaiden kera. Suurempien kera maisemasta kelpaa nauttia sitten myös tornista käsin.

N=6741999.403, E=327591.105 (ETRS-TM35FIN)

Lue myös nämä jutut Hämeen järviylängöltä:

Lähtisitkö retkelle resiinalla? Jokioisten Museorautatiellä voi laavumatkan taittaa vinhaa vauhtia raiteilla

Jokioisten Elonkierto – kanoja, kilejä ja tähtitiedettä kahden kilometrin hurmaavassa paketissa

Hämeen järviylänkö, Retkipaikka

Saaren kansanpuisto Luontoon.fi-sivustolla

Juttusarjan tarjoaa Luonto lisää liikettä -hanke

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.