Kävelyretkellä Suomen poikki: Raatteen tieltä Ouluun

Olin katsonut Suomen karttaa useasti sillä silmällä. Teki mieli kävellä rakkaan kotimaan päästä päähän. Sitten keksin, että aloitan helpommasta, Suomi-neidon uumasta, ja kävelen ensin Suomen poikki, itärajalta meren rantaan.

Tein jonkinmoisen ennakkoarvion päivämatkoista, reitistä ja kestosta. Räknäyksen tuloksena oli, että varaisin kävelyyn reilut pari viikkoa. Kartan tutkiminen paljasti, että en joutuisi tallaamaan vain teitä, vaan saisin kulkea myös retkeilyreittejä. Ja joka päivä oli mahdollista päättää, mitä kautta tekisi mieli jatkaa eteenpäin. Tai pitää huilipäivä.

Upe Nykänen lähdössä kävelemään Suomen poikki Raatteen tien päästä, Suomussalmi.

Rajavyöhykkeeltä Suomussalmelle

Suomen poikki -kävelyni alkoi rajavyöhykkeen puomilta, Raatteen vartiomuseon vierestä kesäkuun lopussa 2018. Alkutaivalta leimasi vartiomuseovisiitin jälkeen sotahistoria, sillä koko sadepäivän kävelin talvisodan Raatteen tien taistelun (1940) väylää pitkin.

Purajoen puolustusasema, Suomussalmi.

Talvisodan tunnelmia välittivät niin Purasjoen entisöity puolustusasema ampuma- ja yhdyshautoineen kuin hieno Raatteen Portin museo, samoin museon viereinen Talvisodan monumentti ja sen noin 17 000 kiveä, kaatuneiden muistoksi. Tuntui edelleen hurjalta ajatella, millaista Raatteen tiellä oli sodan melskeessä ollut. Sydäntalvella.

Suomussalmella karistin alkumatkan asvaltti- ja sotapölyt niskastani kylpylähotellissa. Kun olin täydentänyt evääni, pääsin liki hotellin pihasta alkavalle retkeilyreitille.

Hallan patikkareittiä kohti Ukkohallaa

Porot hiekkakuopilla lähellä Aittojokea.

Hallan patikkareitti toi minut leppoisia polkuja pitkin hienon, hiekkapenkereisen Emäjoen varrelle. Porot keskeyttivät päiväleponsa hiekkakuopilla havahduttuaan lähestymiseni. Anteeksi!

Kiinnitin rakkolaastarin jalkapohjaani. Hörpin tiheään juomapullosta; sää tuntui lämpenevän koko ajan.

Venäläisahon laavulla onnistuin heräämään aamuyöstä juuri silloin, kun suloinen usva leijui viereisen Laajankaarteen yllä.

Reitilläni oli edelleen hiljaista. Olin kohdannut muita kulkijoita poluilla ja taukopaikoilla vain kourallisen. Ehkä saman verran kuin poroja. Keksin ”oikaista” Hallan patikointireitiltä hiihtoreitin kautta ja päädyin hetkeksi poluttomalle pätkälle, mutta löysin tieni Kirkaslammen viereisen harjanteen laavulle. Laavun rauhassa pesinyt pikkulintu kehotti käytöksellään minua jatkamaan matkaa. Tein työtä käskettyä.

Metsää Saarijärven aarnialueella matkalla Suomen poikki.

Nautin Hallan patikkareitillä myös Saarijärven aarnialueesta, jossa huomasin käveleväni Jääkärin polkua. Hallan korpipolkujen kautta siirtyi suomalaisia vapaaehtoisia jääkärikoulutukseen Saksaan vuosina 1915–17. Täytin vesipulloni Löytöjoen kristallinkirkkaalla vedellä. Ajatella, täällä oli joskus tervatehdas!

Kattilavaaran kota tarjosi hyvät unet polku- ja hiekkatietaipaleiden jälkeen. Jos poroja kulki vielä yölläkin ohi, en niihin havahtunut.

Ukkohallan vaaramaisemaa matkalla Suomen poikki.

Sitten seurasin osittain pyöräilyreittiä Ukkohallaan, jonka vaaramaisemissa ja vuokramökissä keräsin voimia UKK-reitin osuudelle. Ja unelmoin hyttysmyrkystä.

UKK-reittiä Komulankönkäältä Hepokönkäälle

Komulankönkään putous ja vanha mylly, Hyrynsalmi.

Seuraavan vaelluspäivän kohokohta oli Komulanköngäs ja sen putous, jolta lähdin seikkailemaan UKK-reitille.

Heti paljastui, että UKK-reitin reittimerkinnät olivat aikojen saatossa kulahtaneet, mutta onnistuin pysymään reitillä kelvollisesti, kunhan muistin lukea karttaa riittävän usein. Välillä ripotteli vettä, joten päivä ei muutenkaan ollut kuivaa sorttia.

UKK-reitin polulle kaatuneita kuusia matkalla Suomen poikki.

Eikä muuten tullut kylmä, kun könysin rinkan kanssa puunrunkojen ylitse useammankin kerran.

Saavuttuani yöksi Syvälammen laavulle pusersin vaellussukistani vettä ja uneksin teltassani vettäpitävistä kengistä.

Hepokönkään putous, Puolanka.

Kun aamu koitti, astelin edelleen innokkaita hyttysparvia hätistellen Hepokönkäälle, missä vesi ryöppysi uljaana putouksena alas Heinijokeen. Taisin olla koko reissun kauneimmassa paikassa. Tuntui siltä, että Suomen poikki kannattaa kävellä!

Oletko eksynyt? Seuraavana Puolanka

Oletko eksynyt? Seuraavana Puolanka -kyltti tien varressa matkallani Suomen poikki.

Heitin hyvästit UKK-reitille vähän ennen pessimistien Puolankaa. Hikipisarat kihosivat otsalle, kun tutkin kartalta korkeuskäyriä…  Valitsin kevyemmin askellettavan asvalttitien loppupäiväksi.

Puolangan pessimistien Grilli-Kahvila ei ikävä kyllä ollut auki silloin, kun olin torin kulmilla, mutta olin ollut optimistinen sen suhteen, että voisin ostaa elämäni ensimmäisen hyttysmyrkyn lopputaivalta helpottamaan. Kyllä! Majoituin taas vaihteeksi sisällä ja nautin Porokylän majoituksen mukavuuksista. Oli syytäkin levätä, sillä edessä oli…

50 kilometrin päivätaival

Kotoa oli lähetetty Matkahuollon kautta vanhat retkijalkineeni Ouluun, mistä ”Kenkäkuriiri” toi ne murhetta aiheuttaneen kenkäparin tilalle Puolangalle. ”Kenkäkuriiri” lupasi myös tipauttaa rinkkani noin 50 kilometrin päähän Valkeisjärven rantaan. Se oli kuulemma minulle sopivan päivämatkan päässä… Olin kertonut, että voisin yrittää pusertaa kahden päivän matkan yhdeksi, jos saisin kävellä ilman rinkkaa kropalle rankassa hellesäässä.

Edessä oleva reittiosuus kulki Särkijärven ja Juorkunan kautta maalais-, metsä- ja suomaisemissa.

Alkumatkan ja jopa koko päivän ihanimpia hetkiä oli tauko Kalliuskoskella virtaavan veden ääressä, kun suihkautin hyttysmyrkyt paljaalle iholle. Sain viimeinkin olla inisijöiltä rauhassa, ihanaa!

Tervetullut mutka tiellä Puolanka-Utajärvi.

Matka eteni tien laitaa tunti tunnilta, säännöllisten taukojen avulla ohi turvesuoalueiden. Erityisesti loppumatkasta olin onnellinen, jos edessä oli mutka – vähän vaihtelua tolkuttoman pitkiin suoriin! Pystytin lopulta telttani Sanginkylän Valkeisen rannan virkistysalueelle puolen yön jälkeen. Reilut 12 tuntia matkaan meni, mutta selvisin.

Utajärvelle ja Tervareitille

Kuumuus teki sen verran tiukkaa, että Utajärvelle saavuttuani päätin huilata Utajärven Pappilan aamiaismajoituksessa kahden yön verran ja tutustua Utajärveen kulttuuripolkuineen kaikessa rauhassa. Eihän tässä ollut mikään kiire.

Tervareitistön opasteviitta ja suora polku Oulujoen keskellä.

Utajärveltä Tervareitistön opasteet johdattivat minua alkuillasta eteenpäin muun muassa upeaa Oulujoen vartta kauniissa kesäillassa. Pystytin lopulta teltan Halinsaaren laavun viereen joskus yhden maissa yöllä. Tajuttoman kaunis yö taas!

Muhoksen kautta Ouluun

Oulujoki, Halinsaari aamuvarhaisella.

Heräsin Halinsaaressa aamukuudelta. Kun tallasin Tervareitistön polkua aamuvarhaisella, päätin muuttaa suunnitelmaa. Olisin halunnut nauttia loppumatkan Tervareitistöstä päiväaikaan, en vain iltaöisin, jolloin lämpötila oli otollisempi rinkkatallaamiseen. Hieman nolona kävelin Muhoksen linja-autoasemalle odottelemaan Oulun-bussia.

Ehei, en jättänyt leikkiä kesken. Kävin vain nakkaamassa rinkan Ouluun ja palasin päivälevon jälkeen illaksi linja-autolla takaisin Muhokselle jatkamaan matkaa siitä, mihin olin aamulla jäänyt. Olin päättänyt kävellä Muhokselta suorinta tietä Ouluun.

Aurinko oli jo alempana ja lämpötila suotuisampi kävelyyn. En todellakaan taida olla helleihmisiä!

Astelin kohti Oulua suloisissa suvimaisemissa kepeämmin askelin. Ilta oli hiljainen kevyen liikenteen väylillä ja pikkuteillä, joita pitkin matka eteni sopivasti viilenevässä illassa.

Ihmettelin sitä, kuinka tältä pätkältä oli unohdettu ylämäet kokonaan. Ihan perille asti en Muhokselta saman tien päässyt, vaan jätin viimeiset 10 kilometriä taivallettavaksi päiväsaikaan.

Merikosken voimalan kuohuja, Oulu.

Viimeisenä kävelypäivänä siirryin Heikkilänkankaalta sujuvasti kohti keskustaa rauhallisia väyliä pitkin. Pysähtelin jäätelölle useamman kerran, sain nähdä Oulun itselleni uudesta kulmasta. Ihastelin edelleen Oulujokea ja iloitsin, kun edessä olivat hauskat Hupisaaret. Oulujoki kuohui Merikosken voimalan alapuolella upeasti…

Tuntui mahtavalta saapua iltapäivällä Oulun torille ja hilppaista Toripolliisin, kauppahallin ja makasiinien ohi huuhtaisemaan naamakin rantavedessä. Suomen poikki – siitä oli tullut totta!

Suomen poikki oli vaikka mitä

Kahden viikon reissu Suomussalmelta Ouluun sujui miltei suunnitelmien mukaan, mitä nyt sää teki tepposet. Astelin pitkin maita ja mantuja, asvalttia, hiekkateitä, retkeilyreittejä, metsäpolkuja, niin sateessa kuin paahtavassa helteessä. Nautin hiljaisuudesta metsien keskellä. Kohtasin poroja, haukkuvia koiria, harvakseltaan ihmisiä, mutta joka ikinen kohtaaminen oli mukava. Paitsi niiden pahuksen hyttysten ja paarmojen…

Yöunia laavussa, teltassa, aamiaismajoituksessa, hotellissa, mökissä, kodassa. Jokia, järviä, puroja, koskia, putouksia. Mäkimaastoja, tasaista, mukavaa mutkittelua ja tuskastuttavan tylsää suoraa. Taivallusta aamulla, päivällä, illalla, yöllä. Kävelykilometrejä kertyi noin 280–290. Erilainen kesälomamatka ja hyvin mielenkiintoinen sellainen kaikkineen!

Ja kyllä, seuraavaksi aloinkin suunnitella Suomen halki -kävelyä

Koko reissu päivä päivältä Jalkaisin-blogissa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.