Kaupungin lähellä korpimaisemassa: Soininmäen luontopolku Savonlinnassa

Savonlinnassa sijaitsevalta Soininmäeltä on melkoiset näkymät – ei uskoisi olevansa näin eteläisessä Suomessa. Alue kuuluu suurelta osalta WWF:n perintömetsäalueisiin ja siksipä korpimainen metsä on lähes luonnontilaista. Soininmäen luontopolun varrella voi maisemien ihailun lisäksi piipahtaa pittoreskilla Mustalammella ja istahtaa laavulle evästauolle. Paikallinen retkeily-yhdistys, Olavin Retkeilijät huolehtii polttopuista ja reitin opasteista hienosti.

Päivämäärä: 17.11.2018 ja uusi kävely 26.10.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 48
Reitin pituus: 9 km
Kohokohdat: Soininmäen ja Mustalammen maisemat
Opasteet ja kyltit: Kohtalaiset
Parkkipaikka: Vuohimäen ratsastuskoulun ja leirintäalueen parkkipaikat, hyvin tilaa (karttalinkki).
Jalkineet/varusteet: Näin syksyllä reitti oli todella kostea. Kumisaappaat olivat tarpeen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka, Mustalammen laavulla.

Syksy 2018 yllätti: vielä marraskuussakin oli niin mukavia kävelykelejä, että pakko oli lähteä tutustumaan johonkin luontopolkuun. Retkipäivä oli aurinkoinen, ja lämmintä oli noin 6–7 astetta. Savonlinnan Soininmäen luontopolulla olen piipahtanut noin kymmenkunta vuotta sitten keskikesällä, ja ajattelin, että se olisi varmaan mukava kävellä näin marraskuussakin.

Koska olin edellisenkin kerran selvinnyt koko 9 kilometrin luontopolun ympäri, niin päätin nytkin lähteä sitä kokeilemaan. Kello oli noin 13 ja ajattelin, että valoisaa aikaa on kolmisen tuntia – sen pitäisi kyllä riittää.

Parkkipaikka löytyi sieltä mistä viimeksikin, mutta viimeksi sen vieressä ei muistaakseni ollut ratsastuskoulua. No, reitin lähtöpiste löytyi kuitenkin ratsastuskentän vierestä. Kartalla ladut on merkitty selkeästi, mutta luontopolku erottuu heikommin, eikä netissä mainittua luontopolkuvihkosta tällä kertaa löytynyt postilaatikosta.
Lisäys vuodelta 2020: Kävelin reitin ympäri ja kurkkasin postilaatikkoon vasta kävelyn jälkeen. Siellä oli vihkosia, joten ilmeisesti luontopolun opasvihkon voi napata mukaan postilaatikosta.

Reitti on merkitty keltaisin merkein. Heti ensimmäisessä risteyksessä tuli pieni harha-askel, koska keltaisia merkkejä oli molempiin suuntiin, mutta nuoli näytti kyllä kiertosuunnan.

Alkumatkalla käydään lähellä Saimaan rantaa, mutta suurin osa ensimmäisistä kilometristä on vaihtelevaa metsää, ehkä yleisimmin kuusimetsää.

Välillä reitti kulkee hetken matkaa hiekkatietä, sitten sukelletaan taas metsään. Metsätietä, taas hiekkatietä. Pari muutakin retkeilijää käveli vastaan, reittiä kävellään hiekkatien kohdalla molempiin suuntiin. Numerokylttejä näkyi aina välillä, mutta niiden merkitys jäi minulta luontopolkuvihkosen puutteessa tosiaan selvittämättä. Muistelin edelliseltä kerralta, että kyltti numero 9 oli valtavan muurahaispesän vieressä. Nyt kyltti 9 on avohakkuualueen laidassa, juuri alla olevan kuvan tienoilla.

Noin neljän kilometrin kohdalla alkaa reitin ehdottomasti mukavin osio, Soininmäen ylitys. Ensin saavutaan risteykseen, josta matkaa voi jatkaa joko Soininmäelle (keltainen merkki) tai Olavin Retkeilijöiden ylläpitämälle Tervastuvalle sekä samalla suunnalla sijaitsevalle Suurjärvelle ja sen laavulle, Kuikankololle. Minun matkani kävi vasemmalle, Soininmäelle.

Kuusimetsän halki nousin Soininmäen laelle. Korkeuseroa näytti kelloni mukaan kertyvän yli 70 metriä Saimaan rannasta. Mäen laella mutisin ääneen, että maisema on kuin Lapissa tai Kolilla. Järviä ja mäkiä siintää kaukaisuudessa. Mäen päällä on pari kulunutta penkkiä.

Polku kulkee hetken Soininmäen laella ja lähtee sitten laskeutumaan kohti Mustalampea.

Mustalammelle saavuttiin tasan viiden kilometrin kävelyn jälkeen. Laavu ja puuvarasto näkyvät jo!

Puuvarastossa oli mukavasti polttopuuta.

Laavu on mukavalla paikalla, kymmenkunta metriä Mustalammen rannasta, kalliolla. Voileivän mittainen tauko! (Huom! Penkkejä uusittu vuonna 2019 – uusi kuva lisätty tähän lokakuussa 2020)

Paluumatkan neljä kilometriä sujuu osittain samaa reittiä. Hakkuuaukealla polku katosi minulta hetkeksi, mutta kun siirryin viereiselle hiekkatielle kävelemään, löysin sen taas komean puupinon vierestä. Jälleen kerran oli kyllä hyödyllistä tutkia reittikarttaa kännykästä. Lisäys vuodelta 2020. Kävelin reitin ympäri ja nyt pysyin hakkuuaukeallakin hyvin polulla, se näkyi paljon paremmin kuin kaksi vuotta sitten. Hiekkatieosuutta on vain satakunta metriä, puupino on kadonnut maisemasta.

Reitti käväisee vielä Saimaan rannassa, sitten nousu lähtöpaikalle Vuohimäkeen. Aikaa oli kulunut noin kaksi ja puoli tuntia, ja metsässä oli jo vähän hämärää, kun käännyin puoli neljän aikoihin viimeisestä risteyksestä kohti lähtöpaikkaa. Vastavaloon otetussa kuvassa sitä ei edes huomaa, onneksi sattui aurinkoinen päivä!