Katosselän erämaista tunnelmaa arvostaa niin norppa kuin melojakin – melatorstain retki kalliojyrkänteitä ja karuja rantoja tutkien

Puumalan ja Ruokolahden rajamailla sijaitseva Saimaan vesistöön kuuluva Katosselkä oli kuulunut melontakohteideni ämpärilistalle jo pidemmän aikaa. Mielessä siinteli kartan ja kuvien perusteella jylhän erämaiset kalliorannat ja täydellinen luonnonrauha.

Lähtöpaikka Hiekkaniemi kartalla

Helatorstaina meloja viettää tietenkin Melatorstaita, niinpä tänä vuonna suuntasimme kajakkien keulat kohti Katosselkää.

Katosselän alue on merkittävä järviluonnon suojelualue, ja siellä on myös saimaannorpan pesätihentymiä. Alueella on norpan pesimäaikaan liikkumisrajoituksia. Katosselkä onkin norpalle ihanteellinen paikka, sillä alueella on vähän asutusta. Norppa saa elellä melkoisen omissa oloissaan. Norppavesillä liikkuessa on tärkeää toimia niin, ettei norppia häiritä. Norpan havaitessaan tulee pitää riittävä etäisyys ja varmistua, ettei ole norpalle häiriöksi.

Toukokuu on saimaannorpalle kiireisintä karvanvaihtoaikaa. Kiirettä näillä kavereilla ei varsinaisesti ole, sillä karva vaihtuu kivillä lekottelemalla ja rapsuttelemalla. Norppa voi lekotella kivellään jopa 12 tuntia putkeen. Kivillä turkkiaan kuivatteleva norppa on herkkä häiriöille ja sukeltaa helposti pakoon kokiessaan olonsa uhatuksi. Turkin kastuminen keskeyttää karvanvaihtopuuhat ja norppa joutuu aloittamaan kuivausoperaationsa alusta.

Norpan lekottelua voi seurata WWF:n Norppalivessä (karvanlähtöaikaan).

Me etenimme kiikaroiden ja tähyillen edessäpäin olevia kiviä, ettemme vahingossa yllättäisi norppia pakosalle. Intuitiivisesti voisi ajatella, että kajakki olisi norpan kannalta ystävällinen kulkine, onhan se lähes äänetön. Norppa-asiantuntija arveli kuitenkin kokemukseensa pohjautuen asian olevan päinvastoin; äänetön liikkuja ja omituinen ilmassa viuhahtava mela voivatkin olla norpille pelottavampi kokemus, kuin tasaisesti puksuttava moottorivene. Niin tai näin, kaikilla liikkumistavoilla norppien on annettava olla rauhassa. Veteen sukeltava norppa on merkki epäonnistumisesta.

Palataanpa melontaretkelle. Katosselkä on alueena melko pieni ja suojaisa, ja sen kiertelee leppoisastikin meloen noin päivässä. Tutkittavaa riittäisi toki pidemmäksikin aikaa! Kiersimme vesistöä vastapäivään Häimähousunniemen hiekkarannoilta Ison Lepistönlahden kautta Ekelinniemeen. Maisema tuo mieleen Joutenveden karut, jylhät ja erämaiset rannat ja saaret. Korkeuserot ovat välillä veden rajasta katsottuna huikeita, järvellä on useita erikoisia korkeita kalliosaaria ja keskelle järveä paiskottuja kivenmurkuloita. Käkkäräiset männyt reunustavat rantoja. Jotain vetoavaa tällaisessa karussa erämaisessa maisemassa on; ehkä jotain samaa, mikä vaikuttaa etelän pusikoiden asukkiin myös Lapissa.

Tämä pieni Saimaan pohjukka tarjosi meille rauhallisen melontaympäristön. Emme nähneet kuin yhden moottoriveneen ja yhden kanootin meloessamme Katosselän ympäri, pyhäpäivästä huolimatta. Myöskään norppia emme tavanneet, ehkäpä pilvinen sää ei houkutellut turkkia kuivattelemaan. Sen sijaan vesilintuja, uiva kauris ja kalasääsket havaitsimme kiikareiden läpi.

Kalasääski eli sääksi on norpan tavoin altis häiriöille pesintäaikaan, joten kalasääsken pesäpuut tulee kiertää mahdollisimman kaukaa, ettei sääksiemo joudu keskeyttämään haudontaa. Tämä voi pahimmillaan johtaa haudonnan epäonnistumiseen. Kalasääskien pesimätouhuja voi seurata vaikkapa WWF:n Luontoliven sääksikamerassa.

Lounastaukoa pidimme Ekelinniemen pienessä lahdenpohjukassa, joka oli kuin tehty melontaretken taukopaikaksi. Illansuussa kiersimme vielä Mustinsaaren ja meloimme Härätin saaren kaakkoiskulmalla olevalle Vuorilahden kalliomaalaukselle. Katosselällä ja lähiympäristössä on löydettävissä useita kalliomaalauksia, jotka tuovat viestejä esi-isiltämme historian takamailta. Kalliomaalausten sijainteja voi etsiä maastokarttasovelluksista, muutoin niiden havaitseminen on usein vaikeaa.

Yöpaikka löytyi läheiseltä saarelta, jossa oli sopivasti paikat teltoille ja riippumatoille. Saaren toisessa päässä kohosi mäki, josta oli näköalat jokaiseen ilmansuuntaan.

Tyyntyneessä illassa saimme kuunnella varsinaista lintujen konserttia; äänessä olivat niin kuikat, joutsenet, mustarastaat, kyyhkyt, käet kuin vielä soidintaan lopettelevat teeretkin. Elättelimme toiveita josko utelias norppa olisi leirisaaremme edustalle uiskennellut, mutta tällaista tapahtumaa ei meille suotu. Tai ehkäpä norppa kävi tiedustelulla, kun olimme jo vetäytyneet kuka mihinkin yökääröönsä.

Aamulla järven pinta oli kuin peili, joka heijasti kaikki taivaan ja maan kuviot täydellisesti. Aivan täydelliset melontaolosuhteet!

Toisen päivän suunnitelmana oli meloa Hiekkaniemen kautta länteen ja kiertää koko Pytäränsaari myötäpäivään. Matkalle osuu Kukonharjun kanava, joka on ollut aikanaan osa Venäjän linnoitusjärjestelmää ja kuuluu sotamarsalkka Aleksandr Suvorovin teettämien kanavien sarjaan.

Pytäränsaaren kierrolla maisemaa hallitsee mökkitihentymät, länsilaidalla on myös korkeita kalliomäkiä. Saaren pitkät umpiperäiset lahdet voisivat olla myös mielenkiintoisia tutkittavia. Saaren kierrettyämme pidimme päivän viimeisen tauon Maksasaarenselän kalliomaalauksilla. Niiden lähellä sijaitsee myös Lapinraunioiksi epäilty kiviröykkiö.

Katosselkä on rauhallinen ja erämainen kohde päivän parin melontaretkelle. Hiljaa ja varoen liikkuva voi kohdata linnustoa ja eläimistöä, ihmisliikenne on vähäistä.

Kajakkinsa voi laskea vesille esimerkiksi Hiekkaniemestä tai Rongonsalmen lossirannasta. Alueella ei ole juurikaan retkeilijän palveluita, ja jokaisenoikeudella liikkuessa tulee muistaa tarkistaa rajoitukset ja toimia jälkiä jättämättä luontoa kunnioittaen.