Kartanolinnoja, muinaishautoja, kirkkoja ja linnavuori – kulttuuriretki Porkkalan vuokra-alueelle

Artikkeli: Sakari Haapamäki

Porkkalan vuokra-aika pitää sisällään historiamme kipupisteitä, mutta alue tarjoaa myös hienoja elämyksiä niin kulttuuri-, retkeily- kuin ruokamatkailunkin osalta. Edellä mainittuihin valitsimme parhaiten aluetta eri historian aikakausilta kuvaavia kohteita, joiksi valikoituivat kulttuurikeskus Holken ja Igor-museo Inkoosta, sekä Siuntion muinaishaudat linnavuorineen, kirkkoineen ja kartanolinnoineen. Matkailijahan ei pelkällä historialla elä, joten kävimme myös maistamassa paikallisia herkkuja riistatila Viltgårdenissa. Gourmet- ja kulttuurielämyksiä oli mukava sulatella ja kertailla Kopparnäsin upeissa retkeilymaisemissa. Länsi-Uusimaan historiallinen Porkkalan vuokra-alue tarjoaa retkeilijälle kokonaisvaltaisen paketin, jossa ei mikään aistialue jää paitsioon.

Aloitimme syksyisen retkemme kulttuurikeskus Holkenista, joka sijaitsee Tähtelän kylässä Inkoossa. Olen aina pitänyt sellaisesta luovasta hulluudesta ja täällä, Linnunpöntöksi kutsutussa vanhassa kansakoulussa, edellä mainittu määre todellakin aktualisoituu.

Kultturikeskuksen pitäjät ovat myöskin sirkustaiteilijoita ja se tuli selväksi jo vastaanottokomitean muodossa. Pekka von Cräutlein, joka tunnetaan myös roolihahmostaan professori Buffo, otti meidät ovella vastaan henkilökohtaisesti ja eipä aikaakaan, kun hän säntäsi jo flyygelin taakse esittämään serenaadeja komealla äänellään. Itse ravintolatila oli täynnä mitä ihastuttavampia antiikkiesineitä, joita Pekka kertoi keränneensä tivolikiertueiltaan Ruotsista. Myöskin kulttuuritalon piha oli täynnä mitä erilaisimpia sirkusvaunuja, mökkilöitä ja telttoja, joissa voi myös pienestä maksusta yöpyä.

Kun sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa, niin kyllä miljöölläkin on väliä. Nautimme maittavan kala-aterian antiikkisten mööbeleiden seurassa, ja palan painikkeeksi professori Buffo kertoili meille taiteilijatarinoita vuosikymmenten takaa. Ja jotteivät eväät loppuisi kesken, haimme vielä peuranpyllyä matkaevääksi Inkoon Viltgårdenista.

Igor-museo ja Kopparnäs

Seuraavaksi suuntasimme Igor-museoon, josta voit lukea Retkipaikka-artikkelin tästä linkistä. Igor-museoon pääsi kätevästi museokortilla.

Vaikka retkeily onkin iloista puuhaa, on kuitenkin hyvä muistaa, että lähihistoriaamme mahtuu myös paljon kärsimystä. Porkkalan vuokra-aluehan oli Neuvostoliiton hallinnassa 1944–1956 ja myös talvi- ja jatkosodan aikana alueen lähettyvillä toimi Suomen armeijan sotavankileiri. Edellä mainituista voit lukea lisää tästä Retkipaikka-jutusta.

Entisellä Porkkalan vuokra-alueella ja sen lähialueilla on paljon nähtävää, ja päivä onkin suunniteltava tarkasti, jos meinaa saada kaiken mahtumaan vuorokauteen. Tosin ainahan voi vaikka yöpyä viihtyisässä Leenan B&B:ssä (kartta) lähellä Kopparnäsin virkistysaluetta (kartta), jossa pääset retkeilemään pitkät pätkät meren rannalla, ja myös makkaranpaisto onnistuu lukuisissa keittokatoksissa. Bongasin siellä maakotkan, joten se soveltuu myös kiikari-ihmisille.

Sjundbyn ja Suitian kartanolinnat

Länsi-Uusimaa on kartanoiden luvattua maata, ja emmehän mekään jättäneet niitä väliin retkellämme. Sjundbyn linna sijaitsee lähellä Siuntion keskustaa ja sillä on jo lähes 500-vuotinen historia. Kartanolinnaa on piiritetty jo 1500-luvun lopulla venäläisten toimesta ja se on toiminut hallintokeskuksena sekä Adlercreutzien ynnä muiden aatelissukujen säteri- ja rusthollikartanona.

Porkkalan vuokra-aikana kartano saavutti pohjakosketuksensa ja sinne evakuoidut arkistot ja museoesineet piti kiireen vilkkaa kuljettaa pois puna-armeijan tieltä. Reilussa yhdessätoista vuodessa kartano meni erittäin huonoon kuntoon Porkkalan neuvostotukikohdan päämajana, mutta kuin ihmeen kaupalla Adlercreutzit saivat sen taas kukoistamaan. Minulla oli kunnia tavata suvun matriarkka kartanon upeassa eteishallissa. Sjundbyn linna on Suomen vanhin yhä asuinkäytössä oleva kartano.

Pääsimme myös linnan holveihin, ja kummitustarinoiden ystävänä minut sai melkein raahata sieltä pois, niin vaikuttavia olivat muurien kertomat tarinat. Linnan viereisellä kukkulalla on sijainnut katolinen rukouskappeli ja myöskin ruttohautuumaa, joten aaveterinoille löytyy vankkaa pohjaa historian myrskyistä.

Linnaan voi varata kierroksia kesälle. Retken jälkeen nautimme Cafe Sjundbyn (kartta) herkullista luomujäätelöä, vaikka selkäpiitämme karmi kyllä jo muutenkin…

Sjundbyn linnaan pääsee myös melomalla mukavasti joko Siuntion pappilan suunnasta tai sitten varjagien tapaan Suomenlahdelta käsin. Jos ei omista omaa viikinkilaivaa, niin vuokrausmahdollisuuskin löytyy niin ylä- kuin alajuoksulta. Innoitusta melontaretkeen saa tästä Retkipaikan melontajutusta.

Sjundbyn linna, Cafe Sjundby ja vesivoimalaitos

Emme unohtaneet myöskään legendaarista Suitian linnaa (kartta), joka seisoo jyhkeänä Lohjalle johtavan tien varressa. Linnaan pääsee myöskin sisälle, mutta me tarkastelimme sitä ulkopuolelta. Linnassa on pitänyt varjohoviaan Klaus Fleming perheineen, ja sen ympäristössä on käyty 1500-luvun veljessotia kruununhallinnan kontekstissa. Maanomistajan luvalla voi vierailla linnan ihastuttavassa puutarhassa ja yksityishautuumaalla, jossa kartanon viimeiset aatelisomistajat Wrede af Elimät lepäävät ikuista untaan. Sukuhistorioitsijat saavat mielenkiintoisen tehtävän selvittää, miksi kaksi Kuurinmaan paronitarsisarusta saivat viimeisen leposijansa Siuntiosta ja miksi Wrede-suvun vesa on sankarihaudassa jykevän hautakiven alla…

Suitian kartanolinna

Siuntion muinaishaudat ja keskiaikainen kirkko

Lähellä linnaa sijaitsee myös muinaishautakeskittymä. Ensimmäisen niistä voi bongata seuraamalla jo hieman metsittynyttä vanhaa kartanotietä Lohjan tielle päin olevalle kukkulalle (kartta).

Seuraava hautaröykkiöiden keskittymä on lähempänä Siuntion keskiaikaista kirkkoa Krejansbergetillä (kartta), jonka lähettyvillä on myös tilauksesta auki oleva kotiseutumuseo. Krejansbergetistä löytyy Retkipaikka-artikkeli täältä.

Kirkon vierestä lähtee kulttuuripolku, jota pitkin pääsee Skällbergetin tuhatvuotiselle linnavuorelle (kartta). Reitti on aika vaikeakulkuinen, mutta kulttuurimaisema, joka levittäytyy Siuntionjokilaaksoon on vaivan arvoinen.

Unohtaa ei sovi myöskään Siuntion Pyhän Pietarin kirkkoa, jonka kryptaan oli ennen Suomen sotaa 1800-luvun alussa haudattuna myöskin Ruotsin de facto kuninkaan Gustaf Adolf Reuterholmin vanhemmat. Katselin kaihoisasti kyseistä kryptaa ja suntio kysyi yllättäen, että haluisitko käydä hautaholvissa? No, minuahan ei vampyyrileffojen suurkuluttajana tarvinnut kahdesti käskeä…

Kirkko on saanut kokea vuosisatojen aikana kaikenlaisia mullistuksia ja saipa se nauttia helmikuussa 1918 lyijykasteenkin punamatruusien ja -kaartilaisten luullessa kirkontornia Svidja Kårenin tähystyspaikaksi. Edellä mainitusta kehkeytyi Suitian taistelu, jossa valkoiset joutuivat perääntymään kartanolta Sigurdsiin vangittaviksi ja tästä taas juontuivat Västankvarnin teloitukset, mutta se onkin sitten jo erillisen artikkelin aihe…

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.