Kärnäkosken linnoitus ja mylly, Savitaipale
Vuonna 1793 rakennettua Kärnäkosken linnoitusta vartioivat lampaat. Menestyksekäs kenraali Aleksandr Suvorov rakennutti linnoituksen osana Karjalan alueen puolustamisjärjestelmää. Bastionirakenteisen linnoituksen rakennustöihin osallistui 1400 miestä ja muurit kätkivät sisäänsä jopa 55 tuliasemaa. Suvorovin uroteot ovat tutustumisen arvoista luettavaa. Mutta palataanpa lampaisiin. 1980-luvulla aloitettiin valtion tukemana linnoituksen kunnostusoperaatio. Luonnontilassa oleva alue niitettiin, puut kaadettiin ja päästettiin lampaat töihin. Lampaat parturoivat ja hoitavat aluetta edelleen kesäisin. Linnoitus on taas avoinna yleisölle ja siellä järjestetään aika ajoin myös tapahtumia. Muurit rajoittuvat luoteesta Saimaaseen ja idästä Kärnäkoskeen. Koskeen rakennettiin 1800-luvulla mylly ja saha.
Poistuin linnoituksesta ja huomasin komean tykin. Vau! Se nostatti kivasti tunnelmaa ja autenttisuutta. Olin tyytyväinen linnoituskierrokseen, mutta päätin vielä kurkata edessäni olevien rakennusten välistä koskea. Vaikka vettä oli melko vähän, niin metsän keskellä virtaava uoma oli satumainen kaikkine kivineen ja pudonneine syksyn lehtineen. Rakennuksen päädyssä oli pieni tunkkainen huone, josta puuttui ovi. Ei ehkä turisteille suunnattu paikka, mutta Indiana Jones -hormonini heräsivät välittömästi. Sisällä tuoksui vanhalle ja pimeässä erottui joitain vanhoja koneita. Käykää itse tutustumassa 😉
Olin jo toistamiseen tyytyväinen ja aikeissa lähteä, mutta rakennuksen päädyssä oli oviaukko, josta avautui uusi VAU-näkymä. Pitkä huone toimi osittain katsomona ja keskellä oli kaksi todellista ’aikakonetta’. Olivatpa ne mitä tahansa, niin ne toivat elähdyttävästi mieleen vanhan ajan vehkeet. Vaikuttavaa!
Kömmin ulos ja katsastin pihapiirin muistokivet ja näkymän sillalta. Tienposkessa oli viitta, jossa luki ´Laavu 250 m´. No pitihän sekin vielä käydä pongaamassa. Taputtelin hyväkuntoista polkua (pääsee myös pyörätuolilla) yläjuoksulle päin ja saavuin Kuolimojärven suulle. Rannassa näkyy vieläkin kummitusmaisia hirrenjäänteitä uponneista lotjista. Itse laavu oli rinteessä ja sieltä on mukavat maisemat kristallinkirkkaalle järvelle. Tässä on siis oiva eväspaikka! Kapusin rinteen päälle ja löysin redutin eli linnakkeen. Luonnontilassa oleva tukilinnake odottaa vielä lampaita ja lapioita. Redutin läpi menee polku ja kohta olinkin jo lähtöpisteessä parkkipaikalla.
Kärnäkosken ympäristö on hienosti siistitty ja siellä on mukava tepastella. Turistilla paikan kiertämiseen menee puoli tuntia, mutta jos pidät kivikasoista, valokuvaamisesta ja eväsretkistä, niin varaa pari tuntia aikaa.
Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua mm. Museoviraston julkaisemaan Kärnäkosken linnoituksen inventointi ja kartoitus -raporttiin.
Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6792212 E 538133
Vau, todella mielenkiintoista! Pitää käydä tutustumassa.
Kirjoittaja kiittää! Tällaisista retkikohteista saa irti enemmän kun hiukan perehtyy tai tulostaa kohteesta taustatietoja.
Ilmastakäsin hieman erinäköinen… nopea kuvaus
https://www.youtube.com/watch?v=bW_sHkIKmNU
Luin keväällä paikallislehdessä julkaistun jutun Kärnäkosken linnoituksista ja etsin lisää tietoa netistä, innostuin paikasta ja niin lähdimme viettämään kaunista kesäpäivää kohteeseen, (ajelimme noin 70km sivu ), vasta linnoituksen portilla valkeni koko totuus, mukanamme ollut koira ei ollut tervetullut linnoitukseen vaan se olisi pitänyt jättää helteessä kuumaan autoon odottamaan, (lampaiden takia?) MIKSI TÄTÄ TIETOA EI OLLUT LEHDESSÄ JULKAISTUSSA JUTUSSA EIKÄ NETISSÄ, MIKSI KOIRAPERHEITÄ EI OLE OTETTU HUOMIOON! Hyvin pettyneinä lähdimme takaisin kotiin, toisin sanoen ”p***a reissu mutta tulipa tehtyä”! Ottakaa tästä opiksenne ja lisätkää nettiin ym. muihin julkaisuihin tieto että koiria ei saa viedä alueelle, ettei kukaan muu aja turhaan kymmeniä kilometrejä! Minä jätän asian tähän vaikka pilasittekin päiväni, mutta seuraava pettynyt saattaa toimia toisin!
Retkipaikan blogien tieto perustuu kirjoitushetkeen ja kohteet on suunnattu pääasiassa ihmisille. Tekstiä voidaan päivittää, kun on perusteita. Retkipaikka ei ota kantaa muiden medioiden teksteihin.