Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla kevättä vastassa

Olen käynyt kolmasti aiemmin Karkalin luonnonpuistossa. Kahdesti syksyllä ilman kameraa ja viime keväänä helteisenä toukokuun lopun yönä. Nyt menneenä sunnuntaina päätin varhaisen kevään ja auringon paisteen innoittamana poikeata erinomaiseksi kevätkohteeksi arvelemassani paikassa. Ja kameran kanssa, syksyiset missaukset kun harmittavat vieläkin.

Perillä luonnonpuiston parkkipaikalla odotti rauha. Entuudestaan siellä oli vain yksi auto. Aurinko jaksoi jo paistaa suurten kuusten yli ja sai kellertävinä roikkuvan pähkinäpensaan kukinnot loistamaan tummaa taustaa vasten. Ihastelin niitä kotvan, paikkailin tavarat kantoon ja päätin kiertää puistoa pitkän kaavan mukaan.

karkalinkevat-20

Mainittakoon tässä välissä, että Karkalinniemessä on nimenomaan luonnonpuisto. Alueella voi liikkua, kunhan sen tekee merkattuja polkuja pitkin, ei kajoa kasveihin ja noudattaa korostetun jälkiä jättämätöntä liikkumista.

Suuntasin ensin niemen pohjoisempaa rinnettä kiertävälle polun osuudelle. Heti kohta pitkosten kahta puolta makasi suuria kaatuneita runkoja. Näkymässä on jotain kiehtovaa. Hieman pelottavaa ja taatusti kunnioitusta herättävää. Ehkä se, että asialla ovat olleet ihmistä suuremmat voimat.

Kotvan päästä kuusikko sai väistyä ja polku sivusi rehevää lehtoaukeaa. Korkealla sen kattona olivat pitkien haapojen latvukset. Niiden alla levittäytyivät pähkinäpensaat. Kaikkein alimpana puskivat ruskeiden lehtien välistä sinivuokkojen vihreys lupauksena siitä, että ei niin kovin pitkän ajan päästä paikka lainehtisi kukkamerenä.

Aukean eteläreunassa rinteen penkassa polkukulkee vanhan kivetyn lähteen sivuitse. Lähde on piispa Johanssonin aikanaan kiveämä. En kokeillut veden juomakelpoisuutta, sillä tuulen vire oli pudottanut pintakalvon täyteen neulasia.

karkalinkevat-45

Jatkoin pidemmälle. Siellä täällä pysähdyin tunnustelemaan metsää. Kuuntelin, haistelin, katselin ja välillä suljin silmäni. Yhdessä kohtaa jokin tuntui olevan pielessä. Ei pahasti, mutta sen verran, etten saanut rauhaa ennen kuin keksin syyn. Ja kohtahan se löytyi.

karkalinkevat-21

Erään polunpielen kuusen juurella kun kasvoi pienempi kuusi, jonka habitus ei sopinut joukkoon. Lähempi tarkastelu kertoi sen olevan marjakuusi. Mistä lie tullut? Niitähän ei näillä main pitänyt olla.

karkalinkevat-22

Marjakuusesta hieman eteenpäin löytyi metsän komein ahteri.

karkalinkevat-23

Yhdessä kohtaa polun haarat sivuvat toisensa pienen niittyaukean reunalla. Muistona niemen viljelymenneisyydessä sitä pidetään niittämällä auki. Itäsivulla on penkki kulkijan istua ja ihastella paikkaa – syystäkin.

karkalinkevat-25

Vaihdoin niityn jälkeen eteläisemmälle reitille. Kohta polku sukelsi alarinteeseen ja tummaan kuusikkoon, joka latvusten välistä aurinko sieltä täältä pilkahteli.

karkalinkevat-24

Täälläkin oli jälkiä myrskyjen ja suurten kuusten voimainkoitoksista. Mittelö oli ollut eittämättä tasainen, mutta niin vain muutama kuusi oli saanut päättää päivänsä ja jäädä lepäämään niille maille. Päälleen rungot olivat saaneet vihreänä loistavan sammalmaton.

1 paakuva karkalinkevat-26

Kohta polku tuli aivan rantaan ja kulki suorina pitkoksina rantapuiden lomasta kosteamman kohdan yli. Siinä hetkessä oli taikaa. Aurinko lämmitti, edessä aukeava näky oli epätodellinen ja kauempaa kuului jään vaikerrus auringon sulattaessa sitä.

karkalinkevat-29

Pitkosten toisessa päässä odotti yllätys, kevään ensimmäiset sinivuokot. Ja tokihan niiden siellä pitikin tulla vastaan. Etelään aukeavan rinteen aukkopaikka ja vieressä ollut järvi pitivät huolen, että mikroilmasto oli kuin Eestissä.

karkalinkevat-34

Aivan niemen päässä polku pistäytyy veden äärellä. Lämpö ja pakkanen olivat kirjoneet jääkannen täyteen taidettaan.

karkalinkevat-35

Kallion alapuolella on pieni hietikon tapainen. Aallot olivat järjestelleet kivet somasti.

karkalinkevat-36

Rantakaistaleen jälkeen polku kohosi taas keskemmälle pienen pähkinäpensasaukean lävitse.

karkalinkevat-37

Kaartuvat oksat tuntuivat viittelöivän: ”Kulje tuonne, kulje tuonne.” Ja kuljinhan minä, koska sinne meni polku.

karkalinkevat-41

Pienen harjanteen päällä piti oleman se, mitä piispan huvimajasta oli jäljellä: kivijalka.

karkalinkevat-39

Ennen kivijalkaa kohtasin kolme puuta. Jokin niiden olemuksessa oli hyvin jos ei ihmismäistä, niin eläväistä.

2 latu karkalinkevat-43

Söin kivijalalle pystytetyn pyödän ääressä evääni ja saatoinpa siinä samalla sanoa piispalle mielipiteeni paikasta.

kupilka-1
Näkymät nähdessään ymmärtää hyvin, miksi hän aikanaan on paikkaan niin viehättynyt.

1 paakuva karkalinkevat-26

Päivän taituttua iltapuolelle aloitin paluumatkani. Yhtään ihmistä en viiteen tuntiin kohdannut luonnonpuistossa liikkuessani. Mutta kevään kohtasin.

Huvimajan kivijalka kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6682311 E 321973

4 replies
  1. Ama
    Ama says:

    Hei.
    Tykkään kovasti lukea näitä tarinoita retkikohteista. Suomessa on älyttömän paljon hienoja tutustumisen arvoisia paikkoja. Ja tältä sivustolta saa hyvää ja hyödyllistä tietoa. Kiitos.

    Toivon, että kirjoituksissa mainitaan, missä kuvattu retkikohde sijaitsee. Ikinä en ole kuullutkaan Karkalin luonnonpuistosta, enkä taatusti ole ainoa tietätämätön retkeilijä. Olen huomannut, että monesta tekstistä puuttuvat kohteen sijaintikoordinaatit.
    Kun lukee tekstiä, haluaa heti tietää, onko kohde helposti saavutettavissa omalta paikkakunnalta vaikkapa viikonlopun aikana, eikä niin että lähtee googlettamaan.

    Oikein upeaa retkeilykevättä kirjoittajalle.

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Hei Ama! Juttujen lopussa muutamaa lukuunottamatta (ja tähän puuttumiseen on yleensä aina perusteltu syy) on aina karttalinkki, josta kohteen sijainti löytyy ja sen yhteydessä ETRS-koordinaatit. Lisäksi vähän myöhemmin tageissa on WGS84-muotoiset koordinaatit, jotka menevät suoraan esimerkiksi Garminin navigaattoreihin. Ja kaikki jutut löytyvät myös kartalta jos haluaa katsoa mitä joltain seudulta löytyy.

      Vastaa
  2. Ama
    Ama says:

    Kiitos. Niinpä onkin. Jos oikein saivarrellaan, niin tässä jutussa olisi voinut lukea …Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla. Lukijalle olisi jo ensimmäisessä lauseessa auennut, missä päin maata liikutaan.
    Hätäinen kun olen.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.