Karkalin lumoa syksyn valossa

Teimme ihanan päiväretken Karkalin luonnonpuistoon eräänä syyskuisena päivänä, kun aurinko paistoi kuulaana lehvästön läpi. Pähkinäpensaat ja metsälehmukset olivat vielä yllättävän vihreinä – melkein olisi voinut luulla, että on toukokuu, vaikka lokakuu jo kolkutteli ovella!

IMG_3128

Karkalin luonnonpuistossa on eripituisia reittejä, puolesta kilometrista aina kuuteen kilometriin saakka. Me patikoimme tällä kertaa kuuden kilometrin lenkin niemen kärkeen ja takaisin. Meillä reitin kiertämiseen kului 2,5 tuntia.

IMG_3107

Metsästä löytyi upea sieni, joka mielestäni on koralliorakas. Korjatkaa, jos olen väärässä! 🙂

IMG_3104

IMG_3123

Metsälehmus oli vääntynyt vaakatasoon ja rungon oksista oli hauskasti lähtenyt kasvamaan uusia puita.

IMG_3074

Karkalista löytyy niin vanhaa aarniometsää kuin vehreitä pähkinälehtojakin. Pähkinälehdossa kannattaa höristellä korvia ja olla silmät tarkkana – siellä elelee paikan tunnuseläin, pähkinähakki. Mekin havaitsimme yhden linnun juurikin pähkinälehdossa.

Älä kuitenkaan lähde pähkinähakin perässä metsään, sillä luonnonpuistossa ei saa poistua merkityltä reitiltä eikä poimia esimerkiksi marjoja tai sieniä. Tätä sääntöä oli meidän lintuihmisten vaikea noudattaa yhdessä vaiheessa, kun metsästä alkoi kuulua varoitusääniä. Närhet ja tiaiset rähisivät ja kähisivät jossakin kauempana. Tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että linnut ovat löytäneet pedon.

Metsäisessä ympäristössä kyse on yleensä haukasta (varpus- tai kanahaukka) tai pöllöstä. Jäi siksi hiukan harmittamaan, ettemme voineet rämpiä paikan päälle tarkistamaan tilannetta. Vähän ajan kuluttua rähinöinti siirtyi kauemmas ja lopulta hiljeni – peto oli poistunut paikalta.

IMG_3130

IMG_3052

IMG_3067

Käpytikan sulka.

Orava jäi retken ainoaksi nisäkäshavainnoksi. Edes ihmisiin emme törmänneet.

Orava jäi retken ainoaksi nisäkäshavainnoksi. Edes ihmisiin emme törmänneet.

IMG_3137

Pyy-herra käveli polun poikki.

IMG_3166

IMG_3082

Metsä oli täynnä tirskuvia tiaisparvia, syksyn tuoksua ja mätiä sieniä. Pyyt viheltelivät rinteissä. Orava oli liian keskittynyt kävyn jyrsimiseen, jotta olisi kiinnittänyt mitään huomiota takkunutturaiseen kuvaajaan.

Tuolla oli kertakaikkisen rentouttavaa käyskennellä ilman sen kummempaa päämäärää ja kiirettä. Jäimme välillä moneksi minuutiksi vain seisomaan paikoillemme ja kuuntelemaan. Yleensä jostain kuului palokärjen kliiiiiii, kliiiiiiii, krykryryrykrykrykry…

Karkalin luonnonpuiston läheltä löytyy myös Torholan luola, johon kannattaa samalla reissulla ehdottomasti tutustua!

Kartta ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6682880, E 323701

Juttu julkaistu alunperin Metsälintu-blogissa.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.