Simpeleen rakovuoret

Kappale Karjalaista kivikkoa – Simpeleen Rakovuoret

? Paikka kartalla
⚫⚫⚪ Keskivaikea reitti

Retkelle on kiva lähteä, vaikka suunniteltu kohde olisi pienellä alueella. Metrien ahmimisen sijaan on paljon elämyksellisempää ahmia paikan yksityiskohtia, esimerkiksi muotoja, värejä, eläimiä, kasveja ja vuodenajan vaihtelun ilmiöitä.

Kappale Karjalaista kivikkoa

Rakovuoret on paikka, jossa riittää sopivasti tutkimista yhden retken tarpeiksi. Autolla paikallisteitä mutkitellen viimeiset pari kilometriä on metsäajotietä, ja tie päättyy kääntöpaikalle. Retki alkaa heti kun nouset autosta, sillä rehevä aluskasvillisuus ja mäntyvoittoinen metsä johdattavat retkeilijän asian ytimeen: koskemattomaan ja kiireettömään luontoon. Polkuja ei ole rajoittamassa seikkailumieltä, eli kohteisiin on mukava tutustua karttamerkkien ja nenäsuunnan mukaan. Koko lähialue on hyvin rikkonaista ja kallioista, ja siellä missä vanhempaa metsää vielä on, on varmasti käymisen arvoisia paikkoja. Viereisen kalliojyrkänteen juurella on muun muassa pieniä piilopaikkoja, jääkauden heittelemiä järkäleitä ja niiden takana rauhoitettu metsäsaarekekin.

Märkä jäkälämatto luistaa irrotessaan jalkojeni alta. Arviointivirhe voi olla kohtalokasta, koska iso ryminä jätti aikanaan paljon koloja ja yllättäviä kielekkeitä. Silmäni näkevät maassa vain sammalta ja lahonneita puunrunkoja. Yhtäkkiä seison kalliokielekkeellä, jota ennen on reilut kuusi metriä syvä loukko. Paikoin leveä, paikoin juuri jäniksen mentävä. Raon vastapuoli on pitkä kiemurteleva moniosainen kallioviipale. Ihastelen vaarallista paikkaa, kunnes peräännyn varovasti.

Kaunista, mutta myös vaarallista

Kaunista, mutta myös vaarallista

Katselen kalliosta leikattua viipaletta alhaaltapäin, ja onhan se kaunis. Kalliokiipeilijöille varmaan vieläkin houkuttelevampi. Hetken louhikossa loikittuani huomaan, että lohkeamista on tapahtunut myös pystysuunnassa, eli löytyihän täältä luolakin: ympäriryömittävä, kymmenisen metriä pitkä tunneli. Sen toisessa päässä on epävirallinen nuotiopaikka. Lipan alla on mukava kuunnella vesitippojen ja tinttien säveliä. Puukiipijä ja kohta toinenkin pyrähtävät läheiseen puuhun. Leipä kädessäni ja kuksa toisessa on turha viritellä kameraa, ja nautinkin elämyksestä paremmin katselemalla lintujen spiraalimaista liikehdintää.

Luolamiehen perspektiivistä nähtynä

Luolamiehen perspektiivistä nähtyä

Luohikosta kun siirtyy kauemmas metsän laitaan, niin kokonaisuudesta saa paremman kuvan. Irronneet lohkareet ovat tosiaan kuin veitsellä leikattuja, ja niiden sopimista toisiinsa on hauska arvuutella. Kalliojyrkänteen luoteiskulmassa on toinen nuotiopaikka, ja sen kohdilta pääseekin kapuamaan takaisin ylös. Matkalla on vielä iso, monimetrinen yksinäinen kivi kallion laella.

Rakovuorten kätköissä viehättävät jylhän kallion näkymät ja irtolohkareiden muodot. Luonnon voima ja ryminä on pysähtynyt, tarjoten meille kauniin ja rauhoittavan retkihetken.

Kartta
ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N=6826414.034, E=614975.259

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.