Kanahaukkojen ruokailua seuraamassa

Ystäväni lintumies on pitänyt piilokojua metsän kätkössä jo yksitoista vuotta, huolehtien läpi talvien sen vieraiden ruokailusta. Monenlajisia lintuja on riittänyt runsaasti harmaapäätikasta tikliin. Ne odotetuimmat lähimetsän asukkaat, kanahaukat, eivät ole aiemmin uskaltautuneet paikalle rentoon ruokailuun. Jokatalvisia havaintoja on ollut, mutta vasta tänä talvena ruokkijan sitkeys ja ahkeruus on tullut palkituksi.

Sain helmikuun lopulla viettää päivän kojussa haukkojen mässäilyä seuraillen ja kuvaten.

Kojun edessä, viiden ja kahdeksan metrin päässä, on kaksi noin puolentoista metrin korkeudessa olevaa syöttölavaa. Tällä kertaa tarjolla oli kanoja ja muuta lihaa. Itse vein mennessäni lähikaupasta saamiani kirjolohen perkeitä. Tuore kala maistui hyvin.

Paikalla ruokaili kaksi lintua. Toinen oli väritykseltään harmaampi, toinen ruskeampi. Näitä arvellaan pariskunnaksi, vaikka kovin itsenäisiä tähän aikaan vuodesta ovatkin. Kumpikin lintu kävi kahdesti, viipyivät noin tunnin kerrallaan ja olivat paikalla osin saman aikaan. Lintumies on tunnistanut myös kolmannen kanahaukan, mutta oman vierailuni aikana en usko sen käyneen.

Kanahaukan koivet ovat keltaiset ja nokka sinimusta. Rakenteeltaan lintu on roteva, ja lennossa se näyttää ristin muotoiselta. Lisätietoa kanahaukasta kannattaa lukea Luontoportista.

Haukan ruokailu on voimallista touhua. Siinä kananpalat lentelevät.

Ruokailun jälkeen on aika siistiytyä. Kun kupu oli täynnä, kumpikin lintu huilaili hetken ja puhdisti nokkansa pökkelön pintaan hinkaten.

Tähän asti kumpikin haukka oli ruokaillut tiukasti omalla lavallaan. Oman käyntini aikana kuitenkin tapahtui tällainen vierailu, jonka aikana ei syöty. Liekö linnuilla jo parittelu mielessä.

Sitten olikin jo aika poistua muualle lepäilemään ja sulattelemaan ateriaa. Jonnekin ne häipyivät läpi tiukan metsän oksiston, kumpikin omaan suuntansa.