Kalliosaari – Helsingissä meriluonto on lähellä ja omin lihasvoimin saavutettavissa

Helsingissä meriluonto on lähellä – jopa niin lähellä, että saari(sto)retkiä suunnitellessani melkein unohdan, ettei aina tarvitse lähteä merta edemmäs löytääkseen ihania ja ruuhkattomia reissukohteita. Helsingin tunnetuimpia saaria lienevät ne, joihin pääsee vaivattomasti yhteysaluksella tai veneellä, mutta kaupungista löytyy myös useita muita ulkoilusaaria. Tänä kesänä olen päättänyt tutustua Itä-Helsingin antimiin, joihin voi suunnata omin hartiavoimin – melomalla. Ensimmäiseksi retkikohteekseni valikoitui Helsingin Vuosaaressa, Kallahdenniemen edustalla sijaitseva Kalliosaari.

Olin katsellut Kalliosaarta lukuisia kertoja ulkoillessani Kallahdenniemessä, mutta koskaan en ollut saaressa käynyt. Kalliosaari on noin 300 metriä pitkä saari, jossa on vaihtelevaa maastoa ja maisemaa sekä hyvät uintimahdollisuudet. Saaressa on keittokatoksia, ruokailupaikka ja pari ulkohuussia – paikka on siis mitä mainioin retkikohde sekä päiväretkiä että telttaretkiä ajatellen. Myös itse Kallahdenniemi on ainutlaatuinen luontokohde meren helmassa ja siellä kannattaa ehdottomasti myös käydä ihan kaikkina vuodenaikoina.

Melontamatka Vuosaaren melontakeskukselta n. 3km/suunta.
Kohde kartalla

Kalliosaarella sijaitseva infotaulu

Oman retkeni toteutin päiväreissuna. Idea reissusta syntyi varhaisena kesäaamuna aamukahvia juodessani ja päivän puuhia pohtiessani. Siltä istumalta kurkkasin päivän merisääennusteen ja se näytti hyvältä, joten sen suuremmin suunnittelematta pakkasin pyöräni sivulaukkuun uikkarit, snorkkelit, pyyhkeen, aurinkorasvan, eväät sekä paljon vettä. Navigaattorin laitoin osoittamaan kohti Vuosaaressa sijaitsevaa melontakeskusta. Matkaa näytti kertyvän 15 kilometriä, eli leppoisalla tahdilla polkien matkaan kuluisi alle tunti. Toki tunnetusti aina hieman eksyn, joten osasin ennakoida, että todellisuudessa tulisin polkemaan suunnilleen 20 km/suunta ja aikaa menisi vähintään tunti.

Matkaa taittaessani minua hymyilytti Helsingin monimuotoisuus; näin hevosia laitumella, fillaroin sillan alta tuntien yläpuolellani lähijunan aiheuttaman huminan, toisen sillan alittaessani yläpuolellani viiletti metro. Pyöräilin läpi tietyömaiden ja vehreiden luontopolkujen. Ohitin uimarantoja ja vähemmän maineikkaita lähiöitä. Pysähdyin ihailemaan huvijahteja, etnisiä ruokakauppoja ja hiekkarantoja. Ja voi kuinka monta kaupunkipyöräasemaa näinkään – väkisinkin tuli mieleeni, että myös pyörättömät kaupunkilaiset ja muualta tulleet matkailijat voisivat lainata pyörän ja tehdä samanlaisen retken, kuin mitä itse olen juuri taittamassa.

Vehreä pyörätie

Melontakeskukselle saavuin kymmeneltä eli samalla minuutilla kuin sen ovet aukenivat. Vuokrasin kajakin neljäksi tunniksi ja ostin samalla kännykälle vedenpitävän, kaulaan laitettavan pussukan. Melontakeskuksen plussaksi mainittakoon myös pukuhuone, josta sai lainata lukollisen kaapin, joten mitään tarpeetonta (kuten avaimia tai lompakkoa) ei tarvinnut kajakkiin mukaan pakata. Melontakeskuksen yhteydessä toimii myös kahvila, joten jos eväät olisivat unohtuneet, ei huolta olisi koitunut – salaatit ja leivonnaiset näyttivät syntisen hyviltä.

Minua ilahdutti myös se, kuinka helpoksi vesille lähteminen oli asiakkaan näkökulmasta tehty; rannassa vastassa oli henkilökunnan jäsen, joka antoi oikean kokoisen pelastusliivin, aukkopeiton, kartan ja sääti vielä melankin oikeaan asentoon. Kajakit odottivat nätissä rivissä rantaviivalla, siitä sai mieleisensä valita. Itse valitsin keltaisen – lempivärini.  Kaiken kukkuraksi henkilökunta vielä tiedusteli mihin suuntaan aion meloa ja muistutti, että palatessa tuuli on todennäköisesti voimistunut ja matkan taittaminen voi olla haastavampaa. Painoin neuvot mieleeni. Tunsin saaneeni hyvää palvelua, mukavalla huumorilla höystettynä.

Perillä melontakeskuksella

Kallahdenniemen alue helppoa ja turvallista melonta-aluetta. Itse en ole kovin kokenut meloja, mutta tiesin, että vesi on todella matalaa ja lämmintä sekä rantaviivaa toisella silmällä seuraamalla tiedostaisin koko ajan missä olen, enkä edes välttämättä tarvitsisi karttaa. Matka sujui joutuisasti koillistuulen puhaltaessa 4 m/s. Oli kiva katsella tuttua Kallahdenniemeä mereltä käsin. Alue on monin paikoin hiekkarantaa, joten jos olisi ollut tarvetta kunnolliselle tauolle, olisi ollut helppoa meloa kajakki rantaan lepohetken ajaksi. Meloin hiljaa melko läheltä luotoja, jotta pystyin tarkemmin seuraamaan lintujen puuhia, kuitenkaan niitä häiritsemättä. Suorinta tietä meloen matka melontakeskukselta Kalliosaarelle on noin 3 km, mutta kierrellen ja kaarrellen, minulle kertyi matkaa noin 5 km. Vaikka seutu olikin minulle tuttua ja olin epäröinyt kartan tarvetta, oli silti kuitenkin kiva seurata omaa sijaintia kartasta ja samalla saada nimet saarille, joita mantereelta käsin oli tullut ihmeteltyä.

Kalliosaareen oli mukava saapua, sillä vastassa oli suojaisa ”laguuni” – rantautuminen ja kajakin maalle vetäminen oli vaivatonta. Laguunissa oli kajakkini lisäksi parkissa vain yksi pieni moottorivene.  Meloessani olin huomannut, että useampi vene oli ankkuroituna eri puolille saarta, mutta maihin astuessani vastassa oli rauha ja hiljaisuus. Sain kaikessa rauhassa etsiä itselleni sopivan evästaukopaikan. Tai eipä sitä paikkaa tarvinnut etsiä. Heti rantauduttani huomasin, että muutaman kymmenen metrin päässä oikealla puolellani on nuotiopaikka ja siitä hiukan eteenpäin huussi. Nämä sijaitsivat mäntymaastossa. Itse halusin pitää taukoni mieluummin kalliolla, sopiva paikka löytyikin alle sadan metrin päässä kajakkini parkkipaikasta, suoraan saaren toiselta puolelta – tämä tosin taisi olla saaren kapein kohta, kiitos laguunin.

Kalliolle ei myöskään käynyt tuuli samoin kuin laguunin puolelle kävi. Eväs- ja lepotauon jälkeen tutkin kalliorantaa tarkemmin- etsin paikkaa, josta olisi hyvä pulahtaa uimaan sekä snorklaamaan. Tässä kohtaa on kyllä hyvä mainita, että paljasjalkakengät ovat mainiot jalkineet myös retkikäyttöön. Sen lisäksi, että ne tuntuvat hyviltä jalassa ja niissä on hyvä pito, ne ovat hyvin monikäyttöiset – itse käytän niitä välillä myös luonnonvesissä uidessa, niin tein myös tällä retkellä. Vaikka kengät kastuivatkin, ne eivät materiaalinsa ansiosta jääneet inhottavan märän tuntuisiksi loppupäivää ajatellen. Snorklatessa maisemat olivat sameat, mutta rakkolevän määrä uskomaton ja sitä kyllä kelpasi katsella. Tiesin jo ennakkoon, ettei Kallahden seutu ole sukeltamiseen tai snorklaamiseen kovinkaan suotuisaa aluetta, mutta ainahan sitä täytyy kokeilla, kerran välineet olivat mukana.

Ennen paluumatkalle lähtöä kiertelin vielä saarta ja totesin, että sinne voisi hyvinkin tulla myös telttaretkelle, näkyipä siellä muutama telttaileva seurue olevankin. Samaan aikaan minua hymyilytti jo toistamiseen Helsingin monimuotoisuus: yhteen suuntaan saarelta katsoessa siinsi edessä Aurinkolahden asuinalue kerrostaloineen, toisaalle katsoessa riitti aavaa merta ja toisaalta, kun tarkkaan katsoi, saattoi horisontista erottaa Söderskärin majakan jykevän siluetin.

Paluumatkan melonta oli huomattavasti raskaampaa kuin mennessä – tuuli oli yltynyt ja se oli vastatuulta, joten matkan taittaminen kävi todellakin urheilusta. Muistin säännön numero yksi: merisäätä ja meren voimaa ei tule koskaan aliarvioida, vaan sääennuste ja reittisuunnitelma on aina tehtävä harkiten. Onneksi minulla ei ollut pitkä matka. Sää näytti kuitenkin olevan otollinen leijalautailulle, vaativan näköistä lajia olikin yllättävän moni harrastamassa.

Melontakeskuksen rantaan päästyäni huuhtelin pelastusliivit ja aukkopeitteen sekä ripustin ne kuivumaan niille varattuun paikkaan. Kajakin kuivausta varten oli saatavilla pyyhkeitä, sieniä ja rättejä ja meloille oli oma palautustelineensä – asiakkaan vinkkelistä kaikki oli jälleen hyvin suunniteltu ja organisoitu – homma sujui kuin rasvattu. Pyörähdin pukuhuoneen kautta vaihtamassa pyöräilyvaatteet ylleni ja hakemassa tavarani kaapista. Kotimatkalla olin tyytyväinen päivääni ja siihen, että fillarin ja kajakin ansiosta hiilijalanjälkeni jäi pieneksi – tällaiset retket sopivat arvoihini ja tällaista retkistä minä nautin. 

Lisää luettavaa ja retken suunnittelun avuksi:

Sijainti: N=6673286.151, E=398213.057 (ETRS-TM35FIN)

Lue lisää

Kalliosaari Uudenmaan virkistysalueyhdistys Uuvin sivuilla

Kallahdenniemen harju ja rantaniityt, Helsinki

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.