Kakarpuron koski ja satumainen metsä Kirkkonummen Kauhalassa

Kauhala sijaitsee Kirkkonummen Lapinkylän tienoilla ja pitää sisällään monimuotoista luontoa ja nähtävää. Merkittyjä reittejä ei ole, mutta kartan kanssa alueella voi tehdä useamman kilometrin retken tutustuen Kakarsbergetin kalliomaisemiin, kalliokiipeilijöiden suosiossa oleviin jyrkänteisiin, Nuuksion kansallispuistoa muistuttaviin reheviin metsämaisemiin sekä kuohuvaan Kakarpuron koskeen.

Reittien lähtöpiste kartalla
Ei retkeilyrakenteita, tulipaikkoja tai suojia
Ei merkittyjä reittejä
Keskivaativa maasto

Google Mapsiin kannattaa laittaa hakuun Forsgårdintie 20, jotta löytää kutakuinkin oikeaan paikkaan. Lapinkylästä lähdetään ensin Kauhalantielle, josta pian kääntyy vasemmalle Westerkullantie. Tästä kääntyy maatilan jälkeen oikealle aivan pieni hiekkatie alamäkeen ylittäen Mapsissakin näkyvän Kakarpuron koski -nähtävyyden – ja näin löydät parkkipaikalle.

Parkkipaikka on tässä kohtaa vasemmalla. Paikalla on joitakin kylttejä, jotka kertovat, että koirat on pidettävä kytkettyinä ja että avotulenteko on kielletty.

Kauhalan ulkoilualue ei ole virallinen ulkoilualue eikä alueella ole merkittyjä reittejä. Parkkipaikalta lähtee eteenpäin ajokiellolla varustettu hiekkatie, jonka vasemmalle puolelle nousee Kakarsberget ja oikealle puolelle jää metsää sekä itse koski, joka onkin aivan tien ja parkkipaikan vierellä. Pohjoiseen kulkiessa päätyy Kakarlammelle sekä vuoren länsipuolella oleville kiipeilijöiden suosimille kalliojyrkänteille. Kohteeseen kannattaa tulla kartan kanssa ja varata koko päivä alueella samoilemiseen.

Käkkärämäntyjä ja kalliolakeuksia

Hieman pilvisenä alkukevään iltapäivänä suuntasin parkkipaikalta ensin metsän siimekseen kohti kartalta katsomaani Kakarsbergetiä. Minulla on käytössä puhelimessani Karttaselain-sovellus, joka riittää oikein hyvin tällaiseen taajama-alueiden maastokohteisiin, joissa yhteydet toimivat. Karttaselaimessa toki voi ladata myös offline-karttoja, jotka toimivat sitten yhteyksien ulkopuolellakin.

Pian maasto muuttui kallioisemmaksi ja männyt käkkäräpuiksi, jotka muistuttavat pohjoisen Suomen maisemia ja ovat tuttuja esimerkiksi Kirkkonummen rannikkoalueiden kallioilta. Tällaisilla upeilla kallioilla olisi ihana nauttia aurinkoisena kesäpäivänä retkieväät!

Retkipaikasta löytyy aikaisempi artikkeli, joka esittelee hyvin Kauhalan Kakarsbergetin kalliojyrkänteitä, jotka ovat ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde. Jutussa esitellään myös Kakarlammelta etelään virtaavan Kakarpuron notkoalue, joka sijaitsee myös vuoren länsilaidalla. Minä lähdin samoilemaan Kakarsbergetiltä itään metsän siimekseen ennen kuin palasin takaisin etsimään koskea.

Alas laskeutuva kallio muistutti paikoin jättiläisen rappusia.

Metsä kuin suoraan satukirjasta

Laskeuduin Kakarsbergetiltä itään ja ylitin parkkipaikalta pohjoiseen lähteneen hiekkatien. Vastaan tuli kosteikkoalue ja pieni lampi, joiden reunaa seurasin metsän puolelle. Polkuja risteili suuntaan jos toiseen ja kuljin summamutikassa polveillen kuusipuiden ja juurakkojen lomassa hyppien puron puolelta toiselle.

Pieni puro solisi iloisena vihreiden sammalmättäiden keskellä ja yhtäkkiä en ollut enää tietoinen kaupungin tai autojen äänistä. Koko retkeni ajan puissa soi lintujen viserryskuoro, ja mietin kuinka mahtava meidän maa on: kuljen noin 30 minuutin ajomatkan päässä Kehä I:sen ruuhkista ja olen keskellä maaseutua syvällä metsän siimeksessä. Se on jotain, minkä toivoo säilyvän ja toivoisi ihmisten ymmärtävän. Se tuntuu ehkä itsestäänselvältä meille suomalaisille, mutta se on oikeasti maapallollamme aika ainutlaatuinen asia.

Sammaloituneiden puiden juurakkojen koloissa pystyi kuvittelemaan maahisten ja haltioiden läsnäolon. Ihastelin kuinka syvän vihreää sammalen väri voikaan olla, ja pilvisenä päivänä hieman kosteassa ilmassa värit vain syvenevät.

Puron uomassa rinteiden välissä oli paljon jo aikoja sitten kaatuneita sammaloituneita puunrunkoja. Mikä lie myrsky aikanaan ne kaatanut.

Kosken kuohut ja vanha mylly

Metsän laidalla portti ja vanha tie johtavat yksityisille maille.

Sivuutin peltoaukean, jonka perällä näkyi olevan punainen tupa, joten tiesin tulleeni yksityisalueelle enkä halunnut mennä omin lupineni toisten maille, vaan palasin metsään kulkien nyt etelään kohti Kakarpuroa. Pian kuin tyhjästä edessä kuohusi koski ja joen toisella puolella näkyi muutama vanha ränsistynyt ja aution näköinen rakennus sekä vanhaa osin sortunutta rakennelmaa. Tällä paikalla on täytynyt olla aikoinaan mylly. Koski kuohusi paikoin komean näköisenä ja voimalla ihmisen rakentamassa uomassaan.

Kakarpuron kosken näyttävimmät kohdat eivät siis ole heti parkkipaikalle vievän hiekkatien varrella, vaan puroa kannattaa seurata itään päin kunnes tulee vanhalle myllylle ja isoimmille kuohuille. Parkkipaikan vieressä tie ylittää sympaattisen vanhan ja pienen sillan, jonka alla Kakarpuro virtaa uomassaan kuin pienessä kanjonissa.

2 replies
  1. Jarkko Talvitie
    Jarkko Talvitie says:

    Hienoja ja kauniita kuvia! Täytyy uutena kirkkonummelaisena käydä katsastamassa tämä paikka. Kiitoksia näistä kuvista ja tekstistä. Osaatko sanoa, kuinka pitkä patikoimisesi oli kilometreissä?

    Vastaa
    • Kaija Ryytty
      Kaija Ryytty says:

      Hei! Kiitos, tosiaan kannattaa käydä tutustumassa, hieno paikka! Itse kävelin vain pari kilometriä, siinä oleva koski ja puronvarsi on tosi lähellä parkkipaikkaa. Alueella riittää tosin polkuja ja metsää kulkea pidempikin retki, kannattaa ehdottomasti ottaa kartta tai käyttää jotakin retkiappia, joka näyttää maastokartan. -Kaija

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Jarkko Talvitie Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.