Kakarbergetin luolat, Kirkkonummi

Tälle reissulle säntäsin intoa täynnä kuuman vihjeen perässä. Edes runsaat sadekuurot, joilla syksy oli tuota päivää siunannut, eivät saaneet empimään lähdön kanssa. Jos nimittäin vihje kertoo, että suhteellisen läheltä kotia löytyy kesäasumuksena parikymmentä vuotta sitten käytetty luola, jossa pitäisi olla useita tulisijoja, pöytä ja istuimia, niin sellainen lähdetään tarkistamaan ja suurin odotuksin.

Kohtapa olinkin perillä. Lyhin reitti oli johtanut minut lähestymään Kakarbergia pohjoisen kautta, joten jätin auton parkkiin paikalle, joka löytyy heti Laitamaan viimeisten talojen jälkeen Forsgårdia kohti mentäessä. Siitä lähdin nousemaan rinnettä ylös. Toisella matka hivenen hidastui runsaan suppilovahverokohtaamisen vuoksi, mutta vasun kylliksi täytyttyä olin kohta pienen laakson pohjalla ja valmiina viimeiseen nousuun ennen kohteelle laskeutumista.

Kakarsbergetin luola (2)

Pari kertaa tuo laskeutuminen mietitytti, edessä kun oli lähemmäs 20 metrin pudotus. Kuljin hissukseen kallion lakea kohti etelää, kunnes vastaan tuli sen verran loivempia porrasmaisia muotoja, että laskeutuminen onnistui turvallisesti. Puolessa välissä rinnettä vilkaisin oikealle, pohjoiseen. Näkymää ei tarvinnut paljoa arvuutella, olin osunut kohdalle kertalaakista.

Edessäni nousi massiivinen graniittikallio pystysuorana jyrkänteenä. Sen alaosista oli irronut jäätikön voimien repimänä suuria lohkareita ja pakkasrapautuminen oli jatkanut siitä. Tämän luonnon kivityön tuloksena oli komea, epäsäännöllinen lippaluola, siinä 3-4 metriä syvä, kymmenisen leveä ja kuutisen korkea.

Pöytää en löytänyt, jollei suurempi lohkare ollut toimittanut sen virkaa. Muutaman nuotiosijan, kivistä ladotut penkit ja jotain muurin tapaista sen sijaan onnistuin löytämään. Aikani paikkaa tutkittua jatkoin kallion juurella kohti pohjoista.

Heti kohta vastaan tuli muodostelmana pieniä lippaluolia ja lohkareluolia. Näistä mielenkiintoisin oli rinteen juurella olleeseen siirtolohkareeseen muodostunut salmiakkikuvion muotoinen luola ja sen alapuolella ollut suurempi tila. Yksittäiskohteena olisi varmasti ollut vielä vaikuttavampi, massiivisen kokonaisuuden osana ei innostanut ihan yhtä kovaa.

Kallion pohjoisreunasta yhytin vielä yhden luolan tapaisen. Tovin ehdin ihastelemaan korkealla ollutta metsälammen vettä ja pohdin samalla, josko oli majavan tekosia. Ylös kipusin ensimmäisestä mahdollisesta kohdasta ja laelle ehdittyäni taivas repesi taas reippaaseen kuurosateeseen. Ajoitus oli enemmän kuin kohdallaan, autolle nimittäin osuin juuri niillä hetkillä, kun vesi alkoi tihkua päällysvaatteiden läpi.

Vaikka kesäasumus ei yltänyt rakenteiltaan mielikuvan tasolle, niin muilta osin kohde oli vähintään odotuksien mukainen, vähän ylikin. Ehdottomasti yksi pääkaupunkiseudun lähikohteiden vaikuttavimmista paikoista ja sen verran haasteellinen lähestyttävä, että paikalle tultuaan kokee saavuttaneensa jotain, kun autolla ei ihan viereen porhalleta. Erinomainen vaihtoehto Nuuksion päiväretkelle ja ainakin sateisella säällä saa liikkua aivan omassa rauhassa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6681064 E 361434

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.