Kahvilla lumimörön suojissa Kittilän Puljutunturilla

Talvi 2015–2016 on ollut Kittilän seudulla pilvinen. Kuukausien valuessa olemme saaneet huomata, että aurinkoisen sään koittaessa ei kannata jäädä vehkaamaan vaan pakata heti kamat ja lähteä ulos. Seuraavaa kirkasta päivää kun on välillä saanut odottaa monta viikkoa.

Niinpä auringon edes lupaillessa pilkahdusta pilvien raosta päätimme suunnata läheiselle Puljutunturille. Olimme aiemmin käyneet siellä ruska-aikaan (lue artikkeli tästä), ja talven päästyä vauhtiin olin monesti miettinyt, millaista siellä mahtaa lumiseen aikaan olla.

puljutunturi

Lähestyessämme Puljua pilvipeite repeili välillä enemmän, välillä vähemmän. Jätimme auton levennykselle tien varteen ja suuntasimme kohti huippua sähkölinjojen alla kulkevaa viivasuoraa, mukavasti tallautunutta reittiä pitkin. Siinä meni jonkin sortin kelkkareitti, mutta jäljistä päätellen siitä oli myös kävelty. Pienen matkan päässä vieressä oli myös latu.

puljutunturi3

Maisemat avartuivat nopeasti kun kuljimme lähemmäs huippua. Iloksemme sinistäkin sinisempi taivas pääsi välillä kunnolla näkyviin. Maailma oli niin uskomattoman kaunis, että haukoin henkeä. Auringon säteet, valkoinen hanki, tummat pilvet ja sininen taivas maalasivat näkymät jopa dramaattisiksi.

puljutunturi11

Suunnitelmana oli ollut paistaa makkaraa Varkaanvaaranjärven laavulla, jonka olinpaikan tiesimme entuudestaan. Koska makkaroita oli unohtunut hankkia, päätimme jo kotona keittää vain kahvit mukaamme ja suunnata suoraan huipulle, poikkeamatta laavulla ollenkaan. Laavu on hieman sivussa tunturin korkeimmilta kohdilta.

Äkkäsimme huipulta ison lumimörön, lumeen hautautuneen puun, ja päätimme asettua sen juurelle kahvia nautiskelemaan. Tunturituuli ei ollut kova, mutta sellainen kuitenkin, että oli mukava päästä lumimöhkäleen suojiin nauttimaan termarikahvia.

Ja kyllä se kahvi vain maistuikin, vaikkei nyt ollutkaan nokipannukahvihetken tunnelmaa. Jonkin elukan jäljet johtivat aakeanlaakealta lumikentältä lumimötikän suojiin ja katosivat pieneen koloon sen juurella. Toiselta puolelta jäljet jatkuivat ja katosivat jälleen muutoin koskemattomaan lumiavaruuteen.

puljutunturi9

Kahvia juodessani tutkin lumipuuta. Ai että se oli kaunis, aurinko valaisi sen lumen ja jään koristelemaa peitettä. Millainenkohan puu siellä kaiken alla mahtaa olla. Ainakin sillä on paksu lumipuku suojaamassa talven viimalta.

Koko pitkän matkan aikana ei missään näkynyt ristinsielua. Jäljistä päätellen alueella oli kyllä liikuttu, mutta juuri nyt koko tunturi oli yksin meidän. Edes poroja ei näkynyt, ei hirviä, ei lintuja. Vain tunturin huipulla nököttävä masto ja sinne johtavat, paksussa jääkuorrutteessa olevat sähkölinjat muistuttivat sivistyneestä maailmasta. Mutta nekin katosivat näkyvistä, kun käänsi katseensa kohti Pallastuntureita.

Puljutunturin kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7573536, E 406436.
Sähkölinjaa mukailevan reitin lähtöpiste kartalla.
Varkaanvaaranjärven laavu kartalla. Kauniin järven rannalla sijaitsevalle laavulle johtaa retkeilyreitti, jonka talvikunnosta minulla ei valitettavasti ole toistaiseksi tietoa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.