Kaamos päättyi, retkeily ei – eväsretki lasten kanssa Nuorgamin Skáidejávrille

Kaamos päättyi 17. päivä tammikuuta Nuorgamissa, 52 päivää kestänyt pimeä ajanjakso meni hujauksessa ohi! Korkealle tunturin huipulle hakeutumalla auringon pilkahduksen voi jo nähdä selkeänä päivänä.

Reitin pituus 5,8 km tai 3 km
Merkitty reitti, osittain mönkijäuraa ja polkua. Kesällä kosteahko.
Talvella merkitty hiihtoura
Kohde kartalla
Nuotiopaikka, käymälä, laavu, puuvaja & ekopiste

Odotin retkeämme innolla. Skáidejávrin avotunturissa kaamoksen värit ovat upeat, enkä malttanut odottaa miltä auringon valo näyttäisi taivaalla sen viimein noustessa horisontin yläpuolelle. Ajaessamme kohteeseen lumisade kuitenkin yllätti, ja saimme haudata toiveet nähdä pientäkään pilkahdusta valosta. Lumisadekin on toivottu asia, joten emme täysin lannistuneet. Takapenkillä alettiinkin heti suunnitella pilkkireissuja syvemmälle Kaldoaivin erämaahan.

Skáidejávrin reitti lähtee Pulmankijärventien korkeimmalta kohdalta Isonkivenvaaralta. Reitti on 1,5 kilometriä suuntaansa jos kulkee levikeeltä laavulle ja takaisin. Rengasreittinä matkaa tulee 5,8 kilometrin verran. Reitti on merkitty, mutta talvella reittimerkit voivat olla hautautuneet lumeen. Nyt tätä ongelmaa ei ollut, maastoon rohkenee suksin juuri ja juuri. Lunta on todella vähän verraten viime vuoden kinoksiin.

Kuun lopussa kaksi täyttävä taaperomme matkusti pilkkiahkiossa makuupussinsa suojissa. Tuuli oli kova, vaikka säätiedotteen mukaan lupailtiin 3–4 metriä sekuntiin. Skáidejávrille lähtiessä kannattaakin varata mukaan lämmintä vaatetta, tunturissa sää voi vaihtua minuuteissa hyvästä haastavaksi. Vaikka pakkasta oli yhden asteen verran, tuuli sai sen tuntumaan paljon kylmemmältä.

5-vuotias kulki edellä reippain askelin, mönkijäuralla oli helppo kulkea ajoittain sääreen asti ylettyvistä kinoksista huolimatta.

Skáidejávrille menee myös sinisin tikuin merkitty hiihtoura. Kuvassa satunainen punainen tikku.

Vaikka taivas olikin pilvessä, erotimme sinisen ja vaaleanpunaisen eri sävyjä niiden joukosta. Alempana tuuli tyyntyi hieman, eikä korvia enää paleltanut pipon alle pyrkivän kylmän takia. Näimme jo kaukaa järvellä hiihtelevät hahmot, ja levikkeelle näytti parkkeeraavan lisää autoja. Aikaisempina kertoina olemme saaneet retkeillä keskenämme, mutta tänä talvena jokaisella kerralla kun olen käynyt Skáidejávrilla, olen saanut seuraa polulle. Mukavaa kun ihmiset löytävät luontoon!

Taapero nukkui ahkiossa ja harmitti herättää hänet nostamalla koko paketti laavun suojiin. Neiti heräsikin ja nousi oitis puuhailemaan veljensä kanssa ulos. Haimme puuta vajasta hiihtelijöiden saapuessa paikalle.

Jutustelimme ja valmistimme evästä. Lapsille valmistin kamiinan lämmössä hodarit ja söin itse kaupasta nappaamaani kolmioleipää – lähtiessä omat evääni olivat jääneet kotia, ja termospullostakin löytyi viikon vanhat kaakaot. Lasten kanssa retkelle lähtiessä tulee huolehdittua tarkasti että heille on kaikki mukana, omat kamppeet vaikuttavat jäävän unholaan… Onneksi repussa on aina lämmintä vaatetta ja välipalapatukkaa tulentekovehkeiden lisäksi.

Laavulta löytyy puuvaja joka täyttynee lähiaikoina, käymälä ja ekopiste.
Haalarit tekokarvallisella hupulla ovat kätevät tunturiin tuuliselle säälle ja lumisateelle. Haalarien alla oli alemman kerraston lisäksi villahaalarit.

Lapsista retken kohokohta oli kahden suloisen koiran saapuminen paikalle. Syödessä meinasi tulla kylmä, molemmat istahtivat kamiinan eteen makuupussin päälle jatkamaan ateriointia. Pienempi kaatoi pillimehut haalarilleen – pieniltä vahingoilta ei säästytä, kun matkassa on vauhdikas retkeilyä opetteleva lapsi. Mukana ollut wc-paperi pelasti tilanteen.

Paluumatkalla kyytiläinen nukahti uudelleen. Isomman kanssa muisteltiin kesän telttaretkiä järven rannalle ja sovittiin lähtevämme uudelle reissulle heti kun lumi alkaa sulaa ja yötön yö alkaa. Isonkivenvaaralle nousu hapotti reisiä, muuten patikointi hangessa oli rentoa. Levikkeellä tuuli herätti taaperon, auton suojissa turvaistuimessa irtosi jälleen hymyä ja kotimatka alkoi hyvillä mielin.

Seikkailujamme voi lukea myös Adventureland Lapland -blogistani.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.