Kaamos kestää Utsjoella 52 vuorokautta – tältä se näyttää ja tuntuu

Polaariyö eli kaamos on ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse horisontin yli. Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella kaamos kestää 52 vuorokautta, ja tuona ajanjaksona aurinkoa ei näe ollenkaan taivaalla. Päivät ovat hämäriä, ja pimeys alkaa laskeutua Utsjoen kirkonkylälle yhden aikaan. Valoisaa aikaa ei siis käytännössä ole lainkaan, mutta kaamoksen omanlainen kauneus voi yllättää.

Ensimmäinen kaamokseni oli shokki. En ollut osannut odottaa ollenkaan, millainen tuo pimeä ajanjakso käytännössä on. Työpäiväni menivät sisätiloissa ja arjen vapaat työmatkaa ajaessa. Suomen pohjoisinta tietä taittaessani kaamoksella pysähdyin usein ihailemaan taivaalla loimuavia revontulia ja hidastelin tiellä jolkottavien hirvien vierellä. Pimeys tuntui imaisevan kaiken valon itseensä, hiljaisuuskin oli käsin kosketeltavaa.

Vapaa-ajallani pääsen usein tunturiin, hiihdän, lumikenkäilen ja ajelen moottorikelkalla pilkkipaikoille. Taivaan ollessa selkeä, sininen hetki värjää luonnon kauniin sinertäväksi, kun aurinko laskee jossain kaukana horisontin taa. Sen kajastava valo saa aikaan kauniin efektin, jota ei aivan joka paikassa pääse kokemaan. Kovilla pakkasilla valkoiseksi kuorruttuneet tunturinpäät loistavat sinistä taivasta vasten lumoavina. Suksien alla narskuva hanki on ainoa ääni, jonka tunturissa kuulee.

Alku- ja loppukaamoksesta auringonvaloa voi nähdä, jolloin uskomattomat punaisen ja violetin sävyt värjäävät taivaan kauttaaltaan auringonlaskun aikaan. Keväällä, kun aurinko jälleen nousee horisontin takaa, menee vielä muutamia päiviä, ennen kuin se jaksaa kivuta tunturien yläpuolelle ilahduttamaan läsnäolollaan. Auringon noususta päivät alkavat pikkuhiljaa pidentyä yötöntä yötä kohden.

Kokoaikainen pimeys väsyttää ja voi vetää mielen matalaksi. Omia selviytymiskeinojani ovat olleet säännöllinen ulkoileminen, retkeily ja käsitöiden teko, jota en paljoa harrasta muina ajanjaksoina. Tämä on toinen kaamokseni jolloin en pysty paljoa ulkoilemaan luonnossa raskauden takia, tälläkin hetkellä kynttilät ja arkiset askareet pitävät mielen virkeänä.

Lapsemme ovat reagoineet kaamokseen 3-4 vuotiaina, kun käsitys ajan kulumisesta alkaa hahmottua. Ihmetellään, kun ulkona on täysin pimeää jo päiväunien aikana, eikä valoisaa aikaa ole edes lounastaessa. Pienelle, kelloa taitamattomalle lapselle on tärkeää, että rutiinit kulkevat ajallaan, jolloin lapsikin hahmottaa ajankulun. Taaperon kysymyksiin auringon piilopaikasta on hankala vastata, siitä huolimatta pienet ihmiset tuntuvat sopeutuvan pimeään aikakauteen todella hyvin! Lapsen kaamosaikaa helpottavat samat asiat kuin aikuisillakin – ulkoileminen ja mielekäs puuhaaminen. Erilaiset heijastimet ja pihavalot ilostuttavat ulkoleikkejä entisestään. Pimeyden takia ei pidä jättäytyä sisätiloihin.

Kaamos on hiljentymisen aikaa. Luonnon uinuessa uppohangella hiihtäminen ja teen nauttiminen taukopaikalla voimauttavat mieltä ja kehoa. Tunturien hiljaisuus laskee stressiä ja antaa puhtia arkeen.

Enää en koe kaamosta mörkönä. Tämä vähäluminen talven alku on varmasti ollut monelle raskasta aikaa, kun luonnosta puuttui pitkään se vähäinenkin valoa kajastava hanki.

Minulle kaamos on ajanjakso, jolloin levätään, nautitaan valosta ja luonnosta erityisen paljon. Rakastan pukea sukset jalkaani ja lähteä kovilla pakkasilla hiihtelemään hämärään metsään.

Kaamos on tosiasiassa kaunis, värien täyttämä ajanjakso.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.