Juustopolku halkoo hämyisiä kuusimetsiä – vaellusreitti Vuolenkoskelta Heinolaan

Teksti ja kuvat: Tiina Laurila

Parhaimmillaan oleva ruska ja lupaus lähes +20C asteeseen kipuavasta lämpötilasta olivat kuin metsän kutsuhuuto lähteä retkeilemään. Kohteeksi valikoitui Juustopolku, metsän siimeksessä ja vesistöjen äärellä kulkeva 17,2 kilometrin reitti, jota pitkin perimätiedon mukaan iittiläiset veivät aikoinaan juustoa Heinolan torille myytäväksi. Polun tarina on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa: millaista olisi sukeltaa tähän vuosikymmenten takaiseen maailmaan, ottaa vain pieni eväs reppuun ja yrittää samaistua takavuosien alueella eläneiden tarinaan?

Keskivaativa janareitti 17,2 km
Tulipaikkoja, laavu (ks. kartta)
Lähtöpisteet kartalla: Heinola ja Vuolenkoski

Juustopolku on kunnostettu 80-luvulla ja sen kulkeminen on siitä lähtien muodostunut syksyiseksi perinteeksi. Tänä vuonna syksyn yhteisretki peruuntui, mutta päätin ottaa Juustopolun omaksi retkikohteekseni kahden nelijalkaisen kaverini kanssa. 

Juustopolun voi aloittaa joko Heinolasta tai Iitissä sijaitsevasta Vuolenkosken kylästä. Vuolenkosken kylälle ei kulje julkista liikennettä, joten mikäli polun haluaa kulkea päästä päähän vain yhteen suuntaan, kyyditysten sumpliminen voi olla haaste. Helpointa lienee kerätä kaksi autokuntaa, aloittaa polku molemmista päistä ja vaihtaa polun varrella lennosta autojen avaimet. Heinolasta Vuolenkoskelle on noin 30 kilometrin automatka, ja taksikyyti toiseen lähtöpisteeseen on toki myös mahdollista. Itse päätin aloittaa reitin Vuolenkosken kylältä, jonne sain aamuvarhaisella autokyydin. Heinolasta oli ajatus palata ”tukikohtaan” bussilla, tai hyvällä tuurilla autokyydillä.

Reitin alkupiste Vuolenkosken kylän urheilukentän vieressä on hyvin merkitty. Mikäli olisi ollut tarve jättää auto parkkiin, se olisi ollut mahdollista. Kartan lisäksi tällä pisteellä kerrotaan millaiselle reitille sitä onkaan lähdössä. Itse en karttaa tai kuvausta malttanut tutkia, vaan lähdimme heti nauttimaan todella kauniista utuisesta auringonnousun hetkestä.

• 

• 

Vuolenkosken kylällä asuu vakituisesti noin 500 asukasta, mutta kesäasukkaat ja erityisesti lähelle juuri avattu Kimolan kanava ovat tuoneet tähän maalaispitäjään eloa. Kylä on tunnettu myös talkoohengestään, sinne on mm. tehty pyörätie omin voimin. Tällä kertaa emme kuitenkaan poikenneet pyörätielle, vaan reitti lähti heti alkupisteestä kohti metsää. Ensimmäisten satojen metrien aikana ohitimme muutaman omakotitalon, minkä jälkeen seuraavat ihmiselon merkit kohtasimme vasta Heinolassa. 

Jos lähdet tälle retille oikein paukkuaran koiran kanssa, niin varoituksen sananen: pari kilometriä lähdön jälkeen polku kulkee aivan paikallisen ampumaradan vierestä. Lisäksi reitin varrella on hirvilavoja, eli hirvestysaikaan punainen myssy päähän ja tarkkaavaisuutta!

• 

• 

Omakotitalojen jälkeen alkoi metsätaival, jota Juustopolku oli aivan loppupisteeseemme eli Heinolan Jyrängön kaupunginosaan saakka. Lämmin sää oli houkutellut lähtemään matkaan tavallisilla lenkkareilla. Heti metsään kaartaessa vastassa oli heinikkoinen metsäautotie ja ei aikaakaan, kun sekä kengät että puntit olivat aivan likomärät. Myöhemmin matkan varrella tuli jokusen kerran harmiteltua erityisesti jalkinevalintaa. Juustopolun varrella oli pitkiä juurakkoisia ja kivisiä polkutaipaleita, jotka olivat syksyn kosteudessa hyvin liukkaita. Muutaman kerran tuli tehtyä kunnon tasapainoharjoittelua, ja piti ihan puhelimesta tarkistaa, että olihan se 112-appi ladattuna!

• 

• 

• 

• 

Juustopolun reitissä viehätti eniten maaston monipuolisuus. Reitille mahtui muutama avohakkuuaukea, mutta ilokseni syksyn kauniit värit peittivät niiden karuuden, ja eivät nämä alueet onneksi olleet järin suuria. Pääosin reitti oli Juustopolun nimen mukaisesti polkua metsän siimeksessä. 

• 

• 

Olin aiemmin kuullut polun etappeja kuvaillun satumaisiksi, ja sellaisia ne olivatkin! Siinä oli jotain maagista, kun syksyn kuulas auringonvalo taittui aamun usvaan puiden lomasta.

• 

• 

Ennen retkelle lähtöä minua oli mietityttänyt, pysynkö reitillä. Huoli oli turhaa, reitti on erittäin hyvin merkitty valkoisin merkein. Merkkejä oli joko tolpissa tai kiviin/puihin maalattuna niin tiheästi, että yhden merkin kohdalla näki melkein jo seuraavan. Lisäksi jokaisessa risteävässä kohdassa oli puiset opasteet, ja myös kilometrimerkintöjä oli tiuhaan. 

• 

Vuolenkosken kylältä aloittaessa ensimmäinen levähdyspaikka, Läpiän laavu, on noin 9 kilometrin taipaleen jälkeen. Meillä ei ollut mukana lämmitettävää evästä, joten ohitimme laavun. Laavulla olisi kyllä ollut puita nuotion tekoon. Laavun viereinen puro ja muutoinkin kosteahkon tuntuinen sakeahko metsä laittoivat miettimään, kuinka paljon tällä laavulla saisi kesäaikaan iniseviä seuralaisia. 

• 

• 

Taukopaikaksemme oli jo etukäteen valikoitunut maastopyörälenkiltä ennestään tuttu Tamppilahti, Konniveden lahdenpoukama, jonka kärjestä tiesin polun kulkevan. Paikka on noin 6 kilometriä Heinolasta ja 11 kilometriä Vuolenkosken kylältä. Tamppilahdessa on vaatimaton, puuton tulentekopaikka, mutta jos ei tulta tarvitse, niin poikkeamalla hieman polusta aivan Tamppilahden rannalle saa nauttia kauniista vesistömaisemista.

Mikäli on ajatus yöpyä reitin varrella, niin Tamppilahden naapurissa Läpiänjärven eteläpuoleisella reunalla on komeat kalliot ja sieltä hieno näkymä järvelle. Siellä voi käydä myös ihmettelemässä suuria kivenlohkareita, joissa kuulemma käpykaartilaiset aikoinaan pakoilivat.

Palataan hieman reitiltä takaisin päin, Läpiän laavun ja Tamppilahden välissä bongasin nimittäin yhden Juustopolun nähtävyyksistä: Kupparinkiven siirtolohkareen. Nimensä lohkare on saanut kupparilta, joka perimätiedon mukaan asui alueella. Ja hieno lohkare tämä olikin! Poluista päätellen kivi on päässyt moniin kuviin, ja sitä on kiertämällä tutkittu tarkemmin. Näin tein minäkin, erityisesti kiven kauniit kuviot saivat huomioni. 

Tavoitteeni retkelle oli kulkea Juustopolku varsin reippaasti läpi, jotta mukana olleilla koirilla virtaisi energiaa ennen kuin päivä lämpenisi liikaa. Reitin varrella on useita geokätköjä, mutta reippaan tahdin takia etsin koko polun varrelta vain yhden kätkön ja se oli tällä kivellä. Yllättävää kyllä, vaikka aika pöpelikössä mentiin koko matka, oli reitin varrella myös Pokemon GO -pokestoppeja!

Tamppilahden rannalla retkieväiden nauttimisen jälkeen matka jatkui hiekkatietä mäkeä ylös kavuten. Tässä kohtaa, kun matkaa oli takana 11,2 kilometriä ja tällainen autotiellä kulkeminen tuntui sangen uuvuttavalta, alkoivat jalat tuntua kiviltä. Kaiholla katselin oikealle jäänyttä kaunista kuusimetsää. Onneksi kävelyä autotiellä ei kestänyt lopulta pitkään, vaan opasteet johdattivat kaihoisasti katselemani kuusimetsän sisuksiin. Koko reitillä oli muuten vain muutama jyrkempi nousu, mutta ne eivät olleet kovin pitkiä. Myöskään jyrkkiä laskuja ei ollut, vaan polku kulki varsin tasaista maastoa. 

• 

• 

• 

Vuolenkoskelta 14 kilometrin jälkeen olisi pitänyt olla Korvenlammen laavu, mutta paikalla oli ainoastaan tulipesä ja musta maasto. Valitettavasti laavu oli palanut kesällä. Vaikka laavua ei paikalla ollutkaan, niin kaunis näkymä teki tästä oivallisen taukopaikan. 

Juustopolku yhdistyy tässä kohden alueen toisen ulkoilureitistön, Heinolan ja Vierumäen välillä kulkevan Ilvespolun kanssa. Mikäli Korvenlammen laavun raunioilta jatkaa Juustopolun sijaan Ilvespolkua noin 3 kilometriä, tulevat vastaan Ylä-Musterin lammen kota ja nuotiopaikka. Jos on haaste järjestää kuljetuksia Juustopolun yhdensuuntaiselle retkelle, niin Heinolasta retkelle lähtiessä voi helposti yhdistää Juustopolun juuri Ilvespolun reitistön kanssa ja tehdä vaikka rengasreitti. Juustopolulta voi siirtyä Ilvespolun reitistölle Korvenlammen kohdalla, tai pidemmän reitin kaipaaville vasta aiemmin mainitun Tamppilahden kohdilta.

Kun Juustopolkua on jäljellä enää pari kilometriä, vaihtuu metsä avohakkuuaukeaan. Suoraan edessä puiden latvojen takana pilkottaa entisen Reuman sairaalan valkoinen rakennus, ja oikealla puolella tupruttaa höyry Flutingtehtaan piipuista. Maamerkit, jotka kertovat päätepisteen olevan jo lähellä. Onneksi retkemme ei kuitenkaan päättynyt tähän avohakkuuaukeaan, vaan kuin loppuhuipentumana sukelsimme jälleen metsään ja jatkoimme loppupisteelle kulkien polkua aivan Jyrängönvirran vierellä. Silmä ja mieli todella lepäsivät aivan loppuun saakka. 

Tänä kesänä monet luontokohteet ovat olleet täynnä. Sitä samaa ei kuitenkaan voinut sanoa tästä kohteesta. Koko Juustopolun 17,2 kilometrin varrella kohtasimme yhden reippailijan, kaksi marjastajaa ja yhden tulipaikkaa etsineen seurueen. Ja kaikki heidät vasta juuri ennen Heinolaa. Tosin emme kohdanneet myöskään metsän asukkeja, alkumatkasta palokärki tervehti meitä, mutta muita havaintoja en tehnyt. 

Kaiken kaikkeaan Juustopolku-retki oli rauhan ja luonnon iloa. Sen läpi kulkemiseen kokonaisuudessaan meni 4 h 35 min, mikä tuntui todella nopealta niin ajan kuin kilometrien osalta. Erilaisia etappeja tuli vastaan tiuhaa tahtia, ja paikoitellen eteen tulleet metsäautotiet eivät suinkaan latistaneet retkimieltä vaan toivat ennemmin taukoa juurakoilta ja kiviltä. Tarkoitukseni on kulkea reitti pian uudelleen Heinolasta Vuolenkosken kylälle päin, ja kokea luonto toisesta näkökulmasta katsottuna. Juustopolku on varmasti parhaimmillaan juuri syksyn väriloistossa, joten vuoden päästä tavataan!

Lue lisää

Juustopolku, Visit Päijänne