Joulukalenteri, luukku 24: Tunturien yöpuolta kaamoksen väreissä

Lumi narskuu kengän alla ja pakkanen nipistää nenänpäätä. Onkin ensimmäinen oikein kylmä aamu alkutalven oltua tähän mennessä melko lempeä. Kaamos on alkanut, eikä aamu sarasta kuin muutaman tunnin värjäten maiseman vaaleanpunaisen, violetin ja keltaisen sävyillä. Pian sininen hetki valtaa maiseman ja tuo tullessaan pimeyden.

Edestä kuuluu jylhää pauhua, kun vesi syöksyy voimalla uomassaan kivien yli kohti Inarijärveä. Matkaseuralaiseni pieni Malla-koira on selvästi jännittynyt, sillä se on jälleen kokemassa jotakin uutta ja ääni, jota kohti mennään, ei ole ollenkaan tuttu.

Juutuanjoki pauhaa jäättömänä ja nostattaa ilmaan höyryä. Isot kosket ovat pelottavia, koska niissä on valtavasti voimaa, ja kuohuja katsellessa nostattaa vaahtoava vesi vilunväreet ylle. Kovassa pakkasessa ei tunnu kylmältä muutoin, koska ilma on niin kuivaa – tai tuntuu se kylmältä, mutta eri tavoin. Se ei kolota syvällä ytimissä, vaan ennemmin puree ja nipistää paljasta ihoa.

Joen pauhu jännittää pientä ystävääni aluksi, mutta pian kivien kolot ja jäljet lumessä vievät mielenkiinnon. Samalla unohtuu kuunnella minua, ja luovun ajatuksesta ottaa kuvia paikallaan poseeraavasta koirasta.

Inarin Lappi on ihan erilainen Lappi kuin mihin on Sompion erämaissa ja Saariselän eteläpuolella tottunut. Tunturimaisemat muuttuvat jylhiksi kivi- ja kalliomaisemiksi, ja vaaroja peittävät männiköt. Kesällä kirkkaat joet ja metsäjärvet ovat tavattoman kauniita kivikkoisessa maastossa, ja on talvellakin täällä oma tunnelmansa.

”Siellä onkin, valtatunturien yöpuolella, jo toinen Lappi, Taka Lappi, Inarinmaa, yöpuolenmaa, josta päivä ensiksi pakenee. Toinen on täällä päiväpuolella, päiväpuolenmaa.”

Samuli Paulaharju, Sompio

Näin Paulaharjun sanoja lainatakseni, tosi on, että täällä se päivä pakenee ensin ja kaamos kestää piirun pidempään kuin kotona ”päiväpuolella”. Silti Inarissa talvi tuntuu usein leudommalta, sillä kun Saariselältä laskeutuu Inarinlaaksoon, muuttuu sää usein asteen pari lämpimämmäksi ja lunta on vähemmän.

Tänään pakkasta oli tarpeeksi eikä huvittanut jäädä tulistelemaan, vaikka joen koskien kohdalla olisi useampikin hyvä laavu. Pieni lapinkoiranpentu koki ensimmäiset kovat pakkaset ja nosteli käpäliään siihen malliin, että kotiin oli lähdettävä.

Kotona laitan ulos kynttilöitä ja takkaan tulet, jotta mökki olisi oikein lämmin vielä kylmemmän yön koittaessa. Näine tunnelmineen toivotan omalta osaltani kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Terveiset Lapista toivottaa Kaija ja Malla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.