Joulukalenteri, luukku 18: Mystistä mielenrauhaa Orinoron rotkolla Leppävirralla

Rotkon rauha ja jylhyys rauhoittavat levottomana laukkaavan mieleni, kun astun sen seinämien sisäpuolelle. Syvä hiljaisuus ympäröi kulkijan vieressään kohoavien, 20-metristen kallionseinämien välissä. Leppävirralla sijaitsevan Orinoron rotkon pohjalla pulppuaa runsasvetinen lähde, mutta nyt sitäkin peittää jääkansi. Myös lähteen päällä kulkevat pitkospuut ovat jään ja ohuen lumikerroksen peittämät. Ainoastaan korpin raakunta korkealla rotkon yläpuolella rikkoo hiljaisuuden aika ajoin. Korpin läsnäolo lisää paikan mystisyyttä, ja ajatukset lähtevät kulkemaan entisaikojen uskomusten luonnonjumaliin ja henkiin.

Muinaisten uskomusten mukaan lähteillä oli omat haltijansa, ja niiltä anottiin kala- ja karjaonnea tai toivottiin onnistunutta jahtia. Lähteiden vesillä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia, mutta vettä ei koskaan saanut ottaa ilman vastalahjaa haltijalle. Uhrattavan esineen piti mielellään olla kirkas, esimerkiksi pala hopeaa. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea pitkospuiden ja jääkerroksen alta lähteen pohjasta oikein löytyy.

Kertomusten mukaan Orinoron rotko ja lähde ovat olleet taikuuden harjoittamispaikkoja. Entisaikojen taikuudesta tunnetuimpia lienee juhannustaika, jossa naimaton neito katsoo alastomana lähteeseen juhannusyönä ja lähteen kuvajaisesta saattoi nähdä tulevan sulhasensa. Saattoipa olla juhannusyönä Orinoron rotkon reunamilla ruuhkaa korkeaa pudotusta uhmaavista nuorista miehistä, jotka yrittivät tähyillä alas lähteelle päin.

Korppia puolestaan on pidetty muinaisissa uskomuksissa sekä hyvän että huonon onnen enteenä. Päätän valita tuon pikimustan ilmojen halkojan tuovan minulle tällä kertaa rutkasti hyvää onnea. Korppi on viisas lintu, ja sen on myös uskottu ohjaavan matkaajia määränpäähänsä. Ehkä korppi tuli ilmoittamaan, että tämänkertaisen matkani määränpää on tässä – voit pysähtyä ja voit myös pysäyttää mielesi harhailun, olet perillä. Istun alas penkille, joka on rakennettu pitkospuiden reunalle keskelle rotkon pohjaa, ja koira hyppää viereeni. Silitän sitä verkkaisesti ja annan luonnon ihmeellisyyden ja kauneuden lumota mieleni. Hengitän syvään sisään raikasta pakkasilmaa, joka on rotkon kostuttamaa. Juuri silloin aika pysähtyy, ja pystyn keskittymään vain ja ainoastaan käsillä olevaan hetkeen. Luonnosta lumoutuminen on meditaatiota ilman sen suurempia ponnisteluita.

Ehkä se on talvisen metsän ja jäätyneen rotkon rauha ja hiljaisuus. Ehkä se on koirani, joka on vasta tullut elämääni, mutta josta tiedän jo nyt, että tulen kokemaan juuri sen kanssa kaikki mieleenpainuvimmat retket ja vaellukset ja lumoutumaan lukuisista toinen toistaan kauniimmista maisemista. Ehkä se on Orinoron mystinen luonne ja menneiden aikojen lumo. Mutta yhtä kaikki, se rauhoittaa ja selkeyttää mieleni ja saa minut tuntemaan itseni osaksi suurempaa kokonaisuutta. Osaksi luontoa.

---

Orinoron rotko:

• sijaitsee Leppävirralla – yksi Savon seitsemästä ihmeestä
• 20 metriä syvä ja noin 200 metriä pitkä rotko, joka on muodostunut jääkauden sulamisvesien uurtamana
• lumi ja jää saattavat säilyä rotkossa kesäkuulle saakka
• merkitty luontopolku (7km, rengasreitti) lähtee Mustinmäki-talolta (Mustinmäentie 83), jonka pihassa parkkipaikka
• nopein reitti rotkolle on Hanhiahontien P-paikalta, josta matkaa kertyy vajaa kilometri
• laavu sijaitsee Orkonen-lammen rannalla luontopolun varrella, vain muutaman sadan metrin päässä Orinoron rotkosta

Lue lisää:

Orinoron luontopolku, Leppävirta

---

Seuraa Instagramissa: kuukkeli_metsanemanta