Joulukalenteri, luukku 17: Sinisessä metsässä on sininen salaisuus

Päivänvalo. Se, mikä keväällä ja kesällä oli loppumaton luonnonvara, ylipitkä iltahämy, aamuvarhaisen kirkas valo, joka ei malta pysyä verhon tai kaihtimen takana, on nyt joulukuussa todellakin vain varjo entisestään. Poissa ovat kesän lehdet, pääskyjen luritus kesäyössä, viipyilevät valot. Se, mitä on jäljellä täällä Keski-Suomen leveyksillä, on vaimea päivä ja sitäkin sinisempi iltapäivä.

Onneksi kaupungin lähimetsässä on tänään edes pieni lumikerros. Sitä tarvitaan sinisen hetken vangitsemiseen. Sininen hetki on kyllä olemassa, vaikka lunta ei olisikaan, mutta vasta lumesta heijastuneena joulukuisen iltapäivän sinisen hetken huomaa paljon paremmin.

Tässä lähimetsässä pitäisi käydä useammin. Sinne pääsee vaikkapa tästä. Se on pieni, ehkä muutaman hehtaarin kokoinen, mutta silti metsää halkoo lukematon määrä eri polkuja. Osa niistä harhailee iloisesti metsän halki reunalta reunalle niin, että luulee kulkeneensa metsän poikki, mutta tosiasiassa päätyykin vain sille samalle itäsyrjälle, mistä on lähtenytkin. Metsän toiseen reunaan pääsy vaatii kokemusta, suunnistustaitoja tai sitten vain puhelimen karttasovellusta.

Kiemurteleva polku. Tämä on se polku, jota pitkin pääsee oikeasti myös metsän länsireunalle.

Pienikin lumikerros rauhoittaa. Lumen puute on alkutalvesta erityisen raastavaa, koska syksyn odotus on niin pitkä. Joskus tässä metsässä on jo joulukuussa ollut niin paljon lunta, että lumeen voi mukavasti humpsahtaa selälleen makaamaan. Nyt sellaisesta talvesta voi vain haaveilla. Surkeisiin talvenkaipuuajatuksiin auttavat kuitenkin pienet lumiset kuusen oksat.

Askel askeleelta kuljen kohti hämärän syleilyä. Se hiipii pohjoisen suunnalta hyvin vaivihkaa. Hämärä ei pidä meteliä itsestään, ei soita torvea tullessaan, ei rykäise kurkkuaan huomion merkiksi. Se vain tulee. Joulukuun puolivälissä hämärä on erityisen pitkä, koska aurinko viivyttelee noustessaan ja laskiessaan, ikään kuin se ei haluaisi oikeastaan herätä ollenkaan päivään eikä malttaisi mennä kuin hidastellen takaisin taivaanrannan taakse. Mutta hiljalleen hämärä ympäröi metsää. Se ei ole harmaata vaan sinertävää. Aluksi hämärä hiipii kivien taakse ja metsän varjoisimpiin osiin. Aukoilla sitä ei vielä näe. Kivet ovat ylpeitä pienistä valkeista lumihatuistaan.

Löydän metsästä pienen aukon, johon sytytän kynttilän kannonnokkaan. Olen valinnut sinivalkoisen kynttilän päivän valojen ja teeman mukaan. Kynttilän valo ei vielä valaise metsää, mutta sen varjoissa sinisen hämärän näkee entistä paremmin. Tuijotan lepattavaa liekkiä ja annan ajatusten nousta tulen mukana ylemmäs. Tämä piristää väsynyttä mieltä enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan.

Olen kynttilän ystävänä kauan. Annan hämärän tulla tähän. Tähän se voi laskeutua rauhassa. Meillä on täällä metsä ja siellä kynttilän valo. Täällä olen turvassa.

Lopulta sininen hetki saapuu ja tervehtii minua kuin vanhaa tuttuaan. Se on sama sininen, jonka muistan jo lapsuuden hiihtoretkiltä. Silloin minulla ei ollut koskaan lamppua. Eivät ne siihen aikaan olleetkaan sellaisia tehovalaisimia kuin nykyään. Vaikka pidänkin otsalampuista, koska niiden turvin voi hämärinäkin vuodenaikoina liikkua luonnossa, jotain niiden mukana kuitenkin katoaa. Eihän ulkona itse asiassa ole koskaan ihan pimeää. Jos taivas on kirkas, tähtien valo ja taivaan hajavalokin on aina läsnä. Pilvinen taivas taas usein heijastaa jotain valoa – paitsi ihan kaukana kaupunkien ja kylien valoista.

Sinisen hämärän aikaan näkee vielä hyvin liikkua. Lapsena hiihdin usein hiihtolenkkini loppuun tällaisessa hämärässä. En muista, että pimeä olisi koskaan ehtinyt tulla. Kynttilä on minulla mukana nytkin lähinnä tunnelman takia. Annan sen liekin lepattaa keltaista valoaan sinistyvään maastoon.

Haikeana puhallan lopulta kynttilän sammuksiin ja jätän metsän taakseni. Käyn tässä liian harvoin. Pitäisi osata käydä joka päivä – aina tässä tutussakin metsässä on jotain erilaista. Tänään siellä oli erityisen sinistä.

Lähimetsän lähtöpaikan koordinaatit Jyväskylässä: N=6900196.067, E=434616.820 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.