Joulukalenteri, luukku 15: Valonpilkahduksia Turun saariston harmaasta joulukuusta

Harmaahan se joulukuu täällä Turun saariston lämmössä on. Pakkasia on välillä, mutta lumitöitä ei tarvitse tänä jouluna tehdä. Muutimme kesän jälkeen Turun suurimmasta lähiöstä Paraisten peränurkille. Naapureita ei ihan tilamme lähistöllä ole, sitä enemmän löytyy kulttuurimaisemaa, metsiä ja ennen kaikkea saaristoa. Merikajakit odottavat vielä pihalla neitsytmatkaansa, valoisa aika on niin lyhyt, ettei melomaan ole nyt kerennyt.

Miten voitan harmauden?

Tällaisina aikoina mieli saattaa synkentyä, kun ei voi matkustaa, ja monilla ihmisillä on varmasti tuskaa talouden kanssa. Itse olen onnekas ja voin työskennellä kotona omassa rauhassa ja turvassa. Elämä on ollut yllättävän kiireistä, ja se voi olla kovin haastavaakin, joten olen kehittänyt omat tapani selviytyä näistä viiden kuukauden harmaista keleistä.

Ei harmautta voi voittaa, sen kanssa on tultava toimeen. Värejä löytää muualtakin, kuin taivaalta. Luonnossa liikkuessaan voi pysähtyä ja jäädä tutkimaan yksityiskohtia. Etsivä löytää sieltä täältä aina kauniita, värikkäitä yksityiskohtia.

Ulos ei aina tee mieli lähteä. Työpäivän jälkeen on jo usein pimeää. Jos mahdollista, koitan saada aikaa työpäivän väliin, esimerkiksi lounasaikaan. Pienikin ulkoilu piristää kummasti. Mitä helpommaksi lähtemisen tekee, sitä useammin tulee ulos lähdettyä. Mukaan voi ottaa eväät, jopa retkikeittimen, jonka kanssa keittää kahvit, tai sitten vetäisee vaan takin niskaansa ja kävelee lähimpään metsään.

Elämä on usein suurta tasapainottelua. Välillä on aikaa enemmänkin ulkoilla, ja välillä aika menee töitä tehdessä. Niin se vaan toimii, ja se pitää hyväksyä, kaikkea ei voi saada. Välillä painan kuukauden otsa kiinni tietokoneen näytössä, ja välillä kuukausi menee Lapissa seikkaillessa. Jotta nauttii jostakin, pitää sen eteen yleensä tehdä myös töitä.

Kun ulkona on harmaata, tykkään pukeutua värikkäästi. Vaikka ei aina itse omiin vaatteisiin niin huomiota käytäkään, se piristää yleensä muitakin. Yritän myös hymyillä mahdollisimman paljon, vaikka ei sitä aina parran läpi muut huomaakaan. Positiivinen asenne vie yleensä myös voimakkaasti eteenpäin. Ei kannata poteroitua.

Haaveilen paljon ja asetan itselleni tavoitteita. Sitten kun niiden eteen tekee töitä, niin ne monesti myös toteutuvat. Tavoitteet ei saa olla vaan liian korkealla. Säännöllinen haaveilu on todella hauskaa, se ei myöskään maksa mitään. Se on myös ihan normaalia, että kaikki haaveet eivät toteudu, ja välillä niitä saa muuttaakin lennosta, jos siltä tuntuu.

Kun miettii tarkkaan, mikä elämässä on tärkeää, mistä oikeasti haaveilee, ne kannattaa kirjoittaa ylös. Ne voi myös kertoa jollekin tai julkaista sosiaalisessa mediassa, tutkitusti tällöin on suurempi todennäköisyys, että ne myös toteutuvat. Itsekseen se ei kuitenkaan käy, vaan niiden eteen pitää yleensä tehdä töitäkin. Tein itselleni listan noin 9 vuotta sitten, ja kohta saan ruksata viimeisenkin haaveni tapahtuneeksi. Mitä sitten teen, tarvitsenko uudet haaveet? En tiedä, ehkä keskityn vain sitten elämästäni nauttimiseen.

Mikäs on sen kivempaa, kun nauttia aamukahvit ulkona auringonnousua ihaillen. Joka päivä ei sitä näe, mutta kun on kirkas aamu, niin sitä kannattaa ihailla.

Eivät auringonlaskutkaan ole pahasta. Mikäli pellolla on vielä sumua, muuttaa se valonkin maagiseksi. Näin tämän hetken työhuoneeni ikkunasta ja juoksin ulos kuvaamaan. Hetki ei kestänyt montaa minuuttia, mutta se pysyi mielessäni monta päivää.

Kun aurinko paistaa, siitä kannattaa nauttia. Kesällähän siihen jopa hiukan kyllästyykin, kun se paistaa niin usein. Ehkä näiden harmaiden kuukausien takia sitä kesäkin tuntuu niin mukavalta täällä Suomessa. Ei mene kauaa, kun alkaa jo päivä pidentyä, ja sittenhän pahimmat hetket on jo voitettu.

Luonto on kuitenkin kaunis, oli se sitten harmaa tai aurinkoinen. Myös otsalampun kanssa pimeässä metsässä liikkuminen on jännittävää, yön yli kestävät retket pimeään aikaan ovat myös todella tunnelmallisia. Kun oikeastaan mietin asiaa, niin minähän pidän tästä vuodenajasta todella paljon. Mitähän jos sitä lähtisi ensi viikonloppuna vaikka yöksi metsään?

Hyvää joulunodotusta kaikille!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.