Joulukalenteri, luukku 11: Tarina tontturetkeltä Lohjalta ja ohjeet tontturetken toteuttamiseen missä vain

Ajatteletko luonnossa kulkiessasi tonttuja? No en minäkään. Mutta haltijoita, menninkäisiä ja maahisia saatan miettiäkin. Ja tiedätkö mitä – ne oikeastaan ovat tonttuja! Kenties jopa tontumpia kuin punanuttuiset pukin apulaisina hyörivät joulutontut.

Tonttu, tomte, tomtegubben: tonttu on suomennus ruotsin kielen sanasta tontin­haltija, tai laajemmin, ihan minkä vain paikan haltija. Vaikka tontuiksi mielletään lähinnä ihmisen kanssa elävät tontut – kotitonttu, saunatonttu, riihitonttu, ynnä muut – löytyy tonttuja kaukaa ihmisasutuksestakin.

Tonttuja asuu kaikkialla luonnossa: metsissä, soilla, puissa ja kivissä, veden äärellä ja jopa aaltojen alla.
Ne huolehtivat eläimistä ja kasveista ja opettavat luonnossa kulkevia ihmisiä tekemään samoin.

Nykyisin eläville ihmisille tontut, etenkin luonnon haltijoina, ovat jääneet melko vieraiksi. Ehkä syynä on se, että luonnossa kotiaan pitävistä tontuista on tullut harvinaisia, uhanalaisiakin, kun olemme päällystäneet niiden kotipaikkoja teillä ja rakennuksilla, louhineet kiviä, hakanneet tonttumetsän toisensa jälkeen ja pilanneet vesiä. Tonttukannan kehitystä ei kuitenkaan ole järjestelmällisesti seurattu, eikä tontuista ole siksi riittävästi tietoa niiden uhanalaisuuden arvioimiseen.

Tonttujen uhanalaisuusluokitus lienee DD eli puutteellisesti tunnettu.

Ovatpa tontut sitten oikeasti harvinaisia tai vain näkymättömiä, me, joita metsäretket kerta toisensa jälkeen punovat pauloihinsa, olemme luultavasti joskus törmänneet metsän pikkuväkeen. Kohtaamisesta ei välttämättä jää muistikuvaa, mutta vaikutukset ovat kiistämättömät, sillä ”Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin ainainen kaipuu metsään, eikä hän koskaan oikein palaa ennalleen” (Johan Egerkrans: Pohjoismaiset taruolennot).

”Mättäät möykyttävät maata kuin menninkäisten tukankuontalot”, kuvailee Anni Kytömäki metsänpohjaa Kultarinta-kirjassaan.

Tontut näyttäytyvät luonnonkulkijalle vain, jos itse haluavat. Voisiko jonkinlaisia merkkejä tonttujen olemassaolosta kuitenkin löytää, jos oikein kovasti keskittyy etsimään niitä? Tätä pohdin hiippaillessani metsään pilvisenä joulukuun alun päivänä. Kohteeksi tontturetkelleni valikoin pienen vanhan metsän palasen Lohjalta, sillä tontuista minua enemmän tietävien mukaan metsätonttujen jälkiä löytää parhaiten sieltä, missä ihmisen jälkiä on vain vähän. Reppuuni olin pakannut kiireetöntä aikaa ja taskut olin täyttänyt uteliaisuudella. Ne sekoittamalla sain käyttööni kolmannen tontturetkellä tarvitsemani varusteen: mielikuvituksen.

Kun jättää kiireen kotiin ja täyttää taskut uteliaisuudella, saattaa sammalhuppuisen kiven olemus muuttua varsin tonttumaiseksi.

Ennen kuin oikeastaan ehdin vielä astua metsän sisään, kantautuu korviini puiden oksilta heleää kulkusen kilinää. Huomasiko vartiovuorossa ollut tonttu minut? Tähyilen lähipuita, mutten näe mitään. Helinä kaikkoaa, ja metsä ympäröi minut hiirenhiljaisena. Ehkä vahtitontun tehtävä oli herkistää aistini jo metsän ovella.

Tutkailen puiden ja sammalmättäiden välissä kulkevia polkuja. Ne tuskin ovat tontun tekemiä – tonttujen polut ovat ilmeisesti paljon pienempiä, sellaisia, joita muurahaiset käyttävät matkoillaan. Muurahaisten ja tonttujen suhde lienee muutenkin aivan erityinen. Kun tontut vielä olivat kiinteä osa ihmisten arkea, tiesi jokainen, ettei muurahaisia saanut häiritä, sillä silloin saattoi suututtaa maan alla kotiaan pitävät olennot, maahiset.

Metsä on täynnä kiehtovia koloja ja onkaloita. Löydän niitä juurakoista, kivien kupeesta, puista ja kallion halkeamista. Voisivatko ne olla tonttujen tekosia? Jopa tonttujen kotikoloihin johtavia ovia, siis tonttuovia? Jatkan metsän pieniin yksityiskohtiin uppoutumista ja löydän eriskummallisen laakean lohkareen. Sen pinnalla keltamusta jäkälä piirtää harmaaseen kiveen kuvioita kuin tonttujen karttaa.

Kallion halkeama vai tonttuovi?
Tämä taitaa olla jonkinlainen tonttuportti
Kivi vai pulpettikattoinen tontun koti?
Tonttujen karttapiirroksia

Metsän toisella puolella kallio putoaa alas jyrkkänä ja louhikkoisena. Jyrkänteen alla levittäytyvä metsä on hämärä, suorastaan synkkä. Arvelen, että sinne astuessani saapuisin menninkäisten ja peikkojen maailmaan. Ehkä jonain valoisana kevätpäivänä uteliaisuus olisi kuljettanut tutkimaan sitä, mutta joulukuun hämärässä menninkäisten ja peikkojen herättäminen ei tunnu lainkaan soveliaalta. 

Menninkäiset ja peikot viihtyvät syvällä metsän uumenissa.

Käännyn takaisin sammaleisille kallioille haltijatonttujen metsään. Yhtäkkiä puut alkavat tirskua ja säksättää. Hiippalakkinen lintu, jota jollain toisella retkellä olisin kutsunut töyhtötiaiseksi, pölähtää aivan pääni yläpuolelle motkottamaan. Ehkä se oli nähnyt minun tähyilevän menninkäisten ja peikkojen maille ja halusi vielä kertoa, että sinne meneminen olisi todellakin huono idea.

Vähäinen päivänvalo, joka on vielä tähän asti jaksanut kurotella pilvimaton takaa tonttumetsään, alkaa hiipua. Katson kelloa ja hätkähdän. Olenko todella viettänyt tässä pikkuruisessa muutaman hehtaarin metsikössä jo tunteja? Niinpä tietysti, ajantajun kadottaminen on varsin tavallista tontturetkellä.

Hyvästellessäni hämärään verhoutuvaa tonttumetsää, katseeni osuu puiden varistamien neulasten seasta pilkottavaan punaiseen lakkiin. Hei sitten, nähdään taas, kuiskaan sille.

Ohjeet tontturetken toteuttamiseen missä vain:

Sijainti: Vanha metsä tai muu sellainen paikka, jossa on vähän merkkejä ihmisestä.

Kulkuaika: Ei tarkkaan määritelty. Tärkeintä on, ettei ole kiire mihinkään.

Reitin pituus: Hyvin vähän suhteessa aikaan.

Taukopaikka: Sammalmätäs, kannonnokka, kivi tai kaatunut puu, mutta vaihdathan paikkaa, jos epäilet istuneesi tontun päälle.

Juttuun on ammennettu tonttutietoutta Tonttu, Tarua ja Totta (Heikki Saure) ja Puiden Kansa (Ritva Kovalainen & Sanni Seppo) -kirjoista.

2 replies
  1. Lumenlumo
    Lumenlumo says:

    Olipas mukavainen tontturetki Lohjalla. Kyllä, kyllä se taitaa olla se tonttuportti. Kaikki eivät ole sitä löytäneetkään.

    Vastaa
    • Kukka
      Kukka says:

      Kiitos paljon! Voi kuinka mukava kuulla, että on muitakin, jotka löytävät vinkuraisesta puusta tonttuportin.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.