Jokioinen Elonkierto - Hämeen järviylänkö

Jokioisten Elonkierto – kanoja, kilejä ja tähtitiedettä kahden kilometrin hurmaavassa paketissa

Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

Reitti n. 2 km
Kulkuaika 1–2 h
Helppo reitti
Paikka kartalla

Kesäpäivien retkemme suuntautuvat yleisimmin syrjäseuduille, aarnimetsien kätköihin, hyttysten täyttämille soille ja kosteisiin luoliin, mutta tällä kertaa valitsimme aivan toisenlaisen retkikohteen.

Jokioisten Elonkierto on keskellä Hämettä sijaitseva puistoalue, jossa voi tavata maatalouseläimiä ja oppia samalla paitsi maataloudesta ja sen tutkimuksesta, myös hieman tähtitieteestä. Mieleen siitä tuli esimerkiksi Ahlmanin ammatti- ja aikuisopiston perinnepiha.

Saavuimme paikalle hieman puolenpäivän jälkeen. Aurinko ja pilvet kilpailivat taivaalla. Oli lämmin, muttei liian kuuma. Parempaa retkeilypäivää voi tuskin toivoa.

Heti parkkipaikan yhteydessä tutuistuimme alueesta kertovaan infotauluun, jonka vierestä sai kätevästi napattua mukaan myös reittikartan.

Alueen kiertävä reitti oli helppoa soratietä, jonka pääsee valtaosin kiertämään hyvin myös pyörätuolilla. Infotauluja matkalla oli lukuisia ja valtaosa niistä niin mielenkiintoisia, että ajantaju hukkui hetkessä.

Koko perheelle olivat tietenkin tärkeintä reitin varrella laiduntavat eläimet. Montaa askelta ei portilta tarvinnutkaan ottaa, kun kohtasimme vapaana tepastelevia kanoja, joita mökkerössään kökkivä kukko ei meidän aikanamme juuri jaksanut paimentaa. Kunhan hieman röhisi, kuin hitaasti käynnistyvä auto.

Vierailijoita pyydetään pysyttelemään poissa eläinten aitauksista ja olemaan ruokkimatta niitä. Eläimet kuitenkin tekivät itsenäisesti melko innokkaastikin tuttavuutta.

Vain kivenheiton päässä kanalalta löysimme, saunan ja laavun vierestä, metsähaan, jossa laidunsi ainakin kolme lehmää. Niiden levollista köntystelyä oli mukava seurata pidempikin tovi. Metsän varjossa aurinko ei niitä haitannut, ja ne tuntuivat muutenkin olevan virkeällä tuulella.

Lehmiä pääsi ihastelemaan useammastakin paikasta.

Valon leikittely metsän vihreyden ja lehmien ruskeiden sävyjen kanssa lumosi kansallisromanttisella ilmeellä.

Kierroksen keskivaiheilla huomasin metsikön kätköstä pilkottavan huvimajan. Merkitty reitti jatkui selvästi eteenpäin, mutta puiden varjo ja salamyhkäisyys vetivät meitä puoleensa. Pian huomasimmekin, että kyseessä oli oikopolku, joka puolitti reitin pituuden ja johdatti suoraan makasiinikahvilalle.

Nautittuamme kevyen välipalan, palasimme takaisin reitille. Jälkiruuaksi tervehdimme vuohia, jotka lepäilivät katoksessaan, suojassa porottavalta auringolta. Pettivätköhän kaupunkilaissilmämme, vai olisiko aitauksessa pian uusi kili?

Lauman keskelle asettunut komistus ei sarvineen jättänyt epäilystä aitauksen pomosta.

Ohitettuamme uudemman kerran kahvilan, sukelsimme jälleen pienelle metsäpolulle (tänne pyörätuolilla pääseminen valitettavasti tuskin onnistuu). Karttaan oli merkitty metsän taakse observatorio, ja sekös meitä ihmetytti. Pienen kukkulan päältä löysimme jotakin vielä kummallisempaa: Auringon.

Metallinen aurinko muistutti ainakin minua Jurassic Parkin lentoliskojen aitauksista.

Alueella on mahdollista pohtia paitsi ruoan kiertoa maatalouden tuotantoprosesseista ruokapöytään, myös tähtitiedettä. Suuri metallinen Aurinko esitteli Jokioista ja lähialueita, sekä havainnollisti, millaisista etäisyyksistä aurinkokunnassamme on kyse. Vasta tässä kohdassa ymmärsin, mitä ojan vierellä huomaamamme Merkurius-kyltti oikein tarkoittikaan.

Mäen alta löysimme valkean, viljasiilolta näyttävän kopperon, jonka täytyy olla karttaan merkitty observatorio. Valitettavasti se oli vierailumme aikana lukittu, joten emme päässeet varmistamaan olettamustamme.

Auringon ja observatorion jälkeen palasimme maantietä pitkin lähtöpaikalle.

Kokonaisuutena Elonkierto oli loistava retkikohde. Reitti oli helppo kulkea, tietoa ja vaihtelua oli juuri sopivasti, eikä edes kahdeksanvuotias menettänyt mielenkiintoaan.

Reitin kiertämiseen kului meiltä pari tuntia. Emme pitäneet kiirettä ja pysähdyimme kahvittelemaankin kesken matkan. Koska päivää oli vielä hyvin jäljellä, päätimme käydä kiertämässä parkkipaikalta lähtevän Kartanopolun. Se johdatti upeiden puiden varjoon Jokioisten kartanoiden alueelle. Ennen kuin huomasimmekaan, tulimme kiertäneeksi paljon aiottua pidemmän lenkin ja vielä poikenneeksi paikalliseen taidenäyttelyyn!

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että Jokioiseen tutustumiseen kannattaa varata ainakin koko päivä. Alueella oli valtavasti mielenkiintoista nähtävää, ja seudun historia on hyvin kiehtova. Tänne palaamme varmasti.

Sijainti: N=6746364.987, E=308129.638

Hämeen järviylänkö -hanke - logorivi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.