Jää laulaa ja lumi suhisee suksien alla matkalla Kipansalon majalle Riistavedellä

Kohde kartalla
Laavu, tulipaikka

Aluksi Kipansalo oli minulle vain nimi tarinoissa. Mieheni kertoili enomiestensä aikaisempien vuosikymmenien juhannuksenvietosta. Sitten kuulin kesäisen melontatarinan ja halusin päästä kertomaan oman Kipansalo-kertomukseni.

Pääsin piipahtamaan ensimmäistä kertaa Kipansalon laavulla pääsiäisenä 2019. Mökillä pääsiäisen vietto alkoi olla vähän tyhjäkäynnillä, ja teki hyvää mennä muualle kävelemään. Istuimme laavulla juomassa teet ja syömässä voileivät. Kipansalo paljastui erinomaiseksi melontakohteeksi, joka osuu Riistavesi–Vehmersalmi-venereitille. Laitureita oli niemen ympärillä monta, ja mäen päällä nökötti reilunkokoinen ja siisti saunarakennus.

En kuitenkaan arvannut, että tulisin seuraavan kerran paikalle jäitä pitkin hiihtäen.

Jäälle hiihtämään retkiluistelijoiden opeilla

Olimme suunnitelleet usean päivän hiihtovaellusta Syötteelle, mutta sairastelun ja varusteiden hajoamisen vuoksi päädyimmekin Syötteeltä jo parin hiihtovaelluspäivän jälkeen autoretkelle Pohjois-Suomeen – mökkivieraiksi Rukalle ja laskettelemaan Sallaan. Kotiin Helsinkiin päätimme ajaa Kuopion kautta, missä miehen vanhemmilla on mökki.

Säätiedotusten tuijottaminen oli ollut melko masentavaa kuluneet viikot ja päivät riippumatta siitä, missä oltiin. Vettä satoi Helsingistä Rukalle. Yksi napakampi pakkaspäivä oli ilahduttanut meitä Syötteellä ja toinen lähes miinukselle laskenut Sallassa. Oli uskomaton onni tajuta päivää ennen loppiaista, että edessä olisi aurinkoinen pakkaskeli, jota siunasi edellisenä päivänä satanut ohut lumikerros.

Ajatus päiväretkestä jäällä tuntui ihanalta. Ahkio on mainio varuste, mutta kevyempäähän se pelkän repun kanssa hiihtely on. Jäällä ei olisi mäkiä, lumitöyräitä tai risukkoa. Ongelma oli vain se, että koska kelit olivat vaihdelleet, jäähän ei olisi luottamista. Riistavedelläkin lämpötilat olivat olleet päivisin plussan puolella lähes koko joulukuun, mutta öisin onneksi miinuksella. Järvi oli jäässä, mutta ei missään tapauksessa turvallinen.

Lähdimme retkelle siis naskalit kaulassa ja repussa eväiden lisäksi vaihtovaatteet kuivapusseihin pakattuna. Olen käynyt yhden retkiluistelu- ja jääturvallisuuskurssin. Sieltä oli lähinnä jäänyt mieleen, kuinka arvaamatonta jäällä eteneminen on. Olin kokeillut myös, miten naskaleilla tullaan avannosta pois, joten antauduimme talvisään houkutuksille riskit mielessä.

Kipansalo on osa veneilyreitistöä ja Natura2000-suojelukohde

Halusin hiihdellä rantoja pitkin ajatuksella, että jos putoaa avantoon, niin on mukavampi mennä maihin vaihtamaan vaatteet ja kävellä siitä tukevaa maata pitkin takaisin mökille.

Pysyimme suunnitelmassa lukuunottamatta ensimmäistä lahtea. Ensimmäisen kilometrin aikana jää paukkui ja lauloi milloin matalalta, milloin vähän korkeammalta. Koputtelimme jäätä sauvalla ja olimme vietävän iloisia päästessämme Petäikköniemen kylkeen.

Kipansalo on ensisijaisesti veneily- ja melontakohde, mutta sinne menee myös ajotie Luotoniemeen asti. Sen jälkeen on mahdollista seurata jalkasin metsässä kulkevaa polkua. Jäätä pitkin meille tuli pohjoiskautta kiertäen matkaa noin 12 kilometriä. Etenimme rauhallista retkihiihtotahtia. Pysähdyimme kuvaamaan ja ihailemaan Apajalahden kupeessa kasvavaa valtavaa mäntyä ja rannan jääpuikkoja. Oli pakko vähän halata puuta.

Kipansalo on mantereeseen sillalla yhdistetty Riistaveden saari ja on Natura2000-aluetta, joka on suojelukohteena pääsääntöisesti rehevässä lehtimetsässä viihtyvän rikkaan linnustonsa vuoksi. Jäällä hiihtävä ohittaa kauniita koivikoita.

Talviretkeilijä saa nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta

Kilometrien taittuessa rauhoituin ja totuin jään pitämään paukkeeseen. Maisema oli muuten hiljainen, ja ainoa ääni oli lumen suhina suksen alla ja sauvojen napse jäähän ohuen lumipeitteen läpi. Jäällä hiihtäminen on hyvin meditatiivista.

Kun saavuimme Kipansaloon, jäimme laiturin nokkaan istumaan, koska tammikuun matalalta paistava aurinko oli jo painumassa metsänreunan taakse. Etelään ulottuvaa laiturinnokkaa se vielä valaisi ja söimme eväät harvinaisessa valossa.

Syötyämme kävimme katselemassa paikkoja. Kipansalossa on iso sauna, jonka eteisessä on kamina, petipaikka ja pöytä. Jossain vaiheessa retkeä suunnitellessamme mietimme jopa saunan lämmittämistä, mutta totesimme, että talvikylmänä olevan saunarakennuksen lämmittäminen veisi kauan ja sauna silti lämpiäsi tuskin haaleata kuumemmaksi.

Kaamosajan päiväretkellä on käytettävä tuntinsa hyvin

Päivä on vuoden alussa lyhyt, joten päiväretkeläisen tulee käyttää tuntinsa viisaasti ja pelata päivänvalon kanssa varman päälle. Emme missään nimessä halunneet olla jäällä enää pimeän aikaan. Hiihtovauhtimme oli kuitenkin vain 3 kilometriä tunnissa rauhallisella toppahousutyylillämme. Koska lomalaisen aamut ovat laiskoja, niin meille riitti päivänvaloa vain 4–5 tunniksi.

Emme olleet sinä aamuna kuitenkaan ainoita, jotka olivat jäällä liikkeellä. Lumessa oli tuoreet ilveksen jäljet. Se oli tullut jäätä pitkin, kulkenut tarkastamassa laavupaikan ja jatkanut matkaansa saunamökille.

Me käännyimme takaisin mökille päin auringonpaisteessa. Lunta oli vähemmän ja välillä työntelimme tasatyönnöin paljaalla jäällä. Pidimme turvallisuussyistä sopivasti etäisyyttä – niin, että emme ainakaan olisi samassa avannossa, mutta toinen aina kuulisi hätään joutuneen huudon.

Matka taittui kuitenkin rauhallisesti ja tyytyväisenä talvi-iltapäivän keltaisessa auringossa. Melkein perillä jään yli menivät vielä toisetkin jäljet. Innostuin jo veikkaamaan ahmaa, mutta tuvan lämpimässä jälkikirjaa tutkiessani totesin, että kyseessä oli varmaan saukko.

Jokainen retki muuttuu mielessäni tarinaksi. Retkipaikkojen nimet ovat kuin kirjojen nimiä. Kipansalon tarinani oli puoliksi jännityskertomus hiihtämisestä jään laulaessa ja paukkuessa ja puoliksi rauhoittava tarina päivästä, jolloin kaikki oli hyvin: seura, sää, tunnelma, eväät ja kohtaamiset luonnon kanssa.

Sijainti: P 6969712 I 561345,842

PS. Ethän missään olosuhteissa lähde jäille hiihtämään ilman jääturvallisuusvarusteita. Luonnonjäillä voi olla laivaliikenteestä, tuuliolosuhteista, veden lämpötilasta ja virtauksesta johtuvia heikkoja kohtia. Liiku siksi aina naskalien kanssa, varavaatekerta vesitiiviisti pakattuna ja seurassa. Jos haluat oppia lisää jääturvallisuudesta, suosittelen retkiluistelijoille tarkoitettuja tulokaskursseja.

Lue lisää turvallisesta jäillä liikkumisesta:

”Ai kauhee, ihan hulluja ootte”- onko retkiluistelu vaarallista ja voiko siitä tehdä vaaratonta?