”Ja maasta nousseet tulikiwihöyryt täyttiwät ilman…” Uskelan Isokylän Emäkirkolla on jännittävä menneisyys

Uskelanjoen rannalla Salossa nököttää pieni, puinen ja punainen kirkontorni. Kauempaa katsottuna torni näyttää kohoavan peltojen keskellä, sillä joki virtaa syvässä uomassaan, eikä siten näy loitommas. Kirkontornin luo ei eksy vahingossa, sillä sinne johtava tie on vaatimaton. Paikalle kuitenkin kannattaa suunnata, sillä siellä odottaa parikin kiinnostavaa tarinaa menneisyydestä sekä kaunis maisema.

📌 Kohde kartalla, N 6703347 E 289018

Tie Uskelan Isokylän Emäkirkolle johtaa Somerontieltä, läheltä Piihovin ABC-asemaa. Hiekkatie johdattaa liikenteen vilinästä keskelle vanhalla merenpohjalla levittäytyviä peltoja, sekä Uskelanjoen laaksomaisemaan. Osoite on Vanha Perttelintie.

Paikan historia vie ammoisiin aikoihin, jolloin Emäkirkon paikalla on ollut uhrilehto.

Kenties Herran huoneen rakentaminen uhrilehdon paikalle ei miellyttänyt pakanallisia henkivoimia ainakaan pidemmän päälle, sillä alueella on jytissyt monta kertaa. Jouluaattona vuonna 1825 Uskelanjoen rantatörmällä tapahtui maanvieremä, joka vahingoitti alkuperäistä kirkkoa niin, että se piti purkaa. Vain kellotapuli jäi.

Joka tapauksessa tällä paikalla kerrotaan Uskelan kirkon sijainneen yhteensä ainakin viiden vuosisadan ajan, ennen kuin kohtalokkaan jouluaaton tapahtumat sinetöivät sen, että kirkko päätettiin rakentaa jonnekin toisaalle. Kirkko päädyttiin rakentamaan korkealle mäen laelle, jonne se valmistui vuonna 1832. Sieltä sitä ei ainakaan maanvieremä veisi!

Emäkirkon pihalla olevasta kirjoituksesta käy ilmi, että Uskelanjoki on aikojen saatossa ollut varsin ahne syömään sisäänsä tai ainakin vaurioittamaan milloin mitäkin liian lähellä ollutta rakennelmaa.

(…) Wuonna 1825 maa uudestaan halkeili ja pitäjän wanha kirkko yht’äkkiä waipui maan sisään. (…) Eräänä lokakuun päiwänä w. 1826 kuului kummallinen jytinä, maa aukeni, ja iso Weitalan säterikartanoon kuuluwa pelto waipui maan sisään. Maanwierros ulottui 16 tynnyrinalaa laajalle, osa Perttulan kappeliin menewästä tiestä wieri halkeamaan, ja maasta nousseet tulikiwihöyryt täyttiwät ilman. (…) Wuonna 1843 kesäkuun 1 päiwänä kello 7 aamulla tukki uusi maanwieremä yht’äkkiä joen, niin että wesi wasta kello 3 aikana puolipäiwän jälkeen pääsi juoksemaan. Tästä tilasta waipui isompi osa hautausmaata ruumiineen päiwineen maan sisään.”

Maanwieremä Uskelasta (ks. kuva alla)

Emäkirkon pihalta voi katsella Uskelanjokilaaksoa ja kuvitella mielessään, miltä tuo tekstissä kuvailtu kummallinen jytinä on tuntunut ja kuulostanut, ja mitä ovat olleet kirjoituksessa kuvaillut ilman täyttäneet tulikiwihöyryt. Tekstissä lohdullisesti kuitenkin huomautetaan, että alue on aina ollut erinomaista viljelysmaata, ja kun yksikään ihminen ei maanvieremissä ole kuollut, on aineelliset vahingot ollut lopulta helppo unohtaa.

Emäkirkon torni on suloinen näky rauhaisan hautausmaan keskellä. Joka hautausmailla tykkää vierailla, varmasti pitää tästä erikoisesta paikasta, joka levittäytyy tuuheiden kuusiaitojen suojaamana.

Historian ystävän kannattaa katsella ympäröivää maisemaa myös toisesta näköwinkkelistä. Alueelta on tehty muun muassa korulöytöjä, joista Kalevala Koru on ottanut uutuustuotantoonsa ainakin niin kutsutun Uskelan Isokylän sormuksen.

Lähteenä käytetty Salon seurakunnan kotisivuja.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.