Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen – osa IV: Hakoisten linnavuori

Hä Hä Häme,

hiljaa hiipii ilves!

Miettii, miettii,

päättää

hyppää,

voittaa

HÄME!

Hämeen ja Suomen partiolaisten ensimmäinen virallinen huuto vuodelta 1929 kaikuu Hämeen saloilla ja järvien yllä. Ilves, Hämeen metsien turkiskuningas, asuu Hämeen sydämessä. Ja komea on itse sydänkin: ikiaikainen ja mahtava Hakoistenlinna.

Kerran Hämeen maisemaa hallinnut tasainen vuorenlaki on yhä liikenteen solmukohdassa: Tampere-Helsinki-valtatien äärellä, vain 4 minuuttia autolla (muinaislinnan mukaan nimetystä?) Linnatuulesta pohjoiseen. Jos pysähdyt tankkaamaan moottoritien ylle rakennetulla liikenneasemalla, voit helposti koukata yhden rampin välin vanhalle Helsingin tielle, vierailla linnavuorella ja laskeutua seuraavasta rampista jälleen vauhtiin. Hakoisten kartanon pihasta nousevalla, kyltein merkityllä vuoripolulla et tarvitse edes lenkkareita.

Itämeren Auri karttakuva_kapea

Karttakuva: Itämeren Auri, Otava 2016.

Sillä voitko kutsua itseäsi todella hämäläiseksi, jollet ole käynyt Hämeen ensimmäisellä linnoituksella ja katsonut avautuvaa näkymää, kuten esi-isäsi kerran? Et voi, vaikka hitautesi siihen viittaisikin.

Hakoisten linnavuori on Hämeen ja samalla koko muinaisen Suomen, Suomaan, tärkein muinaismuistoalue. Elävä esihistoriallinen miljöö on suojeltu, mutta saat käydä vuorella vapaasti, kunhan kunnioitat esi-isiesi asuinpaikkaa: jätä se uinumaan rauhassa tuhatvuotista untaan vehreän kasvuston lomassa. Ehkä jopa itse Hämeen kuningaskin uinuu vuoren kupeessa, tai sen laella – et halua nostattaa hänen vihaansa.

jv-hakoinen-21

Katso linnavuorelta kaakkoon: silmiesi edessä kimmeltää komea Kernaalanjärvi, Vanain vesien lähde.

jv-hakoinen-19

Katso itään, kohti nousevaa aurinkoa, tai länteen, kohti iltaruskoa: voit tuntea, miten suuri on Hämeen mahti. Muinainen hämäläinen ei saattanut päästä tämän lähemmäs Ylistä ja jumalaista taivaankantta.

Ehkäpä yksi Hakoisten puista kannattelee sitä korkeuksissa yhä, maailmanpylväänä?

jv-hakoinen-12

Esi-isämme olivat ylpeitä maastaan, eivätkä suotta. Muinainen Häme, Suomaan keskus, säilytti vapautensa monien vieraiden hyökkääjien edessä: novgorodilaisten, viikinkien, kaikkien vieraiden valloittajien.

Voit ihailla Hämeen metsiä ja muinoin kaskettuja peltoja yhä silmin kantamattomiin. Hämeessä on yli 4000 hehtaaria rauhoitettuja luonnonsuojelualueita – jos et pääse muille, käythän kerran elämässäsi edes Hakoisilla, maamme muinaisten kuninkaiden pääkallopaikalla.

jv-hakoinen-3

Muinaislinnan juurelta, Hakoisten kartanon parkkipaikalta, nousee vanhojen tammien reunustama polku. Se jyrkkenee askel askeleelta, kunnes johdattaa sinut esilinnan pihalle. Etäämpänä näet, kuinka polku muuttuu portaiksi, jotka kiemurtelevat kohti huippua.

jv-hakoinen-4

Suojaisa lehto, joka avautuu etelään esilinnan kielekkeellä, on kuin salattu Edenin puutarha.

jv-hakoinen-9

Esilinnan pihaa verhoaa rehevä aluskasvillisuus.

jv-hakoinen-8

Tasanteen reuna on selkeäpiirteinen ja pengerretty. Keskiajalla, noin 1200-luvun lopulla, penkereen päällä oli kehämuuri.

Kun kävelet polkua, huomaat edempänä valoa.

jv-hakoinen-7

Edenin punaisen omenan sijaan löydät punaisen kallion, jonka edessä on painanne – kenties vanha kaivo ja tutkijoiden tunnistama rakennuksen pohja. Onko tässä kerran seissyt sauna?

jv-hakoinen-6

Käännyt takaisin puolikuunmuotoisella esipihalla. Itäiseltä sivulta nousevat portaat. Ne johdattavat sinut vuoren huipulle.

jv-hakoinen-10

Kallion jylhä laki paljastuu askel askeleelta.

jv-hakoinen-11

Ensimmäisenä sinua tervehtii hiidenkirnu.

Kukahan on piileksinyt siellä? Kirnu on yhä lapsen mentävä, korkea, kivinen ”mörököllin pesäkolo”. Sopiva paikka suojautua tuulelta ja sateelta, jännittävä määränpää lapsiperheen retkelle.

jv-hakoinen-1

Huippu on hiljainen, sen peittää tasainen heinikko. Vanhat puut humisevat taipumattomina tuulessa.

jv-hakoinen-16

Vuoren laki kohoaa 63 metriä Kernaalajärven pinnalta, 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Muinoin meri on ollut noin 3 metriä lähempänä – samoin Vanajavesi,  ennen 1800-luvun Lempäälän koskien perkausta.

Hakoisten huippua on aikoinaan suojannut muuri ja sen koillisreunassa on sijainnut 27 x 12 -metrinen rakennus. Nämä jäänteet ovat varhaiskeskiajalta, mutta Hakoisten vuorta on saatettu käyttää ihmisasumuksena ja pakopaikkana jo paljon ennen ajoitettuja esinelöytöjä. Ken tietää…

Kaksi vanhaa puuta, ehkäpä, mutta ne eivät paljasta salattuja sanojaan luotteita.

Merkitsevätkö nämä puut muinaisten tietäjien ja noitien hautoja? Ne seisovat yhä niin ryhdikkäinä, vuosisatoja vanhoina – ojentelevat oksiaan kuin ystävät, jotka kulkevat käsikädessä nyt salattuja tuulten teitä.

jv-hakoinen-15

jv-hakoinen-23Vain Itämeren Auri tietää.

jv-hakoinen-22

Etelään katsoessaan Auri saattoi nähdä välkähtelevän järven, lännessä kaskiaholla laiduntavat eläimet ja etäämpänä Härkätien, joka katosi metsän siimekseen. Tuuli puhalsi kevyesti pohjoisesta ja toi mukanaan talven tuoksua. Rinteen alla leuto tuuli sai lehtimetsän keltaiset lehdet varisemaan puista. Auri veti syvään henkeä.

Tässä hetkessä, vuoren huipulla, hän oli lähempänä metsänjumalatarta kuin koskaan.

Romaanista Itämeren Auri

 

Johanna Valkama

Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen-miniblogin viimeinen osa.

Lue aiemmat osat: Nokian Lähdekorpi, Torronsuo ja Tammelan uhrikivet.

Lisää kirjailijasta www.johannavalkama.com
Kuvat © Johanna Valkama (2016). Malli ”Auri”: Karoliina Myllymäki.

Kartta (Hakoisten linnavuori, Janakkala, Kanta-Häme). ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6751538, E 369012.

Hakoisten linna (Häme-Wiki).


Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen

Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen on neliosainen miniblogi, joka ilmestyy kesän 2016 aikana kokonaisuudessaan Retkipaikka.fi-retkeilysivustolla. Itämeren Auri (Otava 2016) on rautakauden Pohjolaan sijoittuva romanttinen seikkailuromaani, jota värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Kirjan tapahtumapaikat sijoittuvat muinaiseen Hämeeseen ja Pohjoismaihin. Retkipaikan miniblogissa esikoiskirjailija Johanna Valkama kertoo häntä kiehtoneista muinaiseen Hämeeseen sijoittuvista luontokohteista.

Johanna Valkama (s. 1982) on kotoisin Tampereelta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa luonnossa liikkumista, vaeltamista ja retkeilee lastensa, suomenpystykorvansa Tulenliekin ja lämminverihevostensa kanssa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.