Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen – osa II: Torronsuo

– Äiti, kertoisitko taas tarinan jättiläisistä?

Nainen hymyili. Hän painoi päänsä vasten pojan vaaleita hiuksia ja aloitti tarinan, jonka oli omalta äidiltään kuullut – ja jota hänen poikansa vielä kerran kertoisi omille lapsilleen.

Odin oli vasta luonut maailman Ymirin, ensimmäisen jättiläisen, lihasta, kun meren itäisellä rannalla kohosi Pohjolan maa. Sen talvi oli pitkä, hyytävän kylmä ja pimeä, mutta kesä valoisa ja rehevä. Maa pursusi syötävää: metsät olivat täynnä riistaa, suot notkuivat marjoja ja kedoilla kukat tuoksuivat. Maa kuului jättiläisten ensimmäiselle kuninkaalle Kalevalle – suurelle jotunille, jota me kutsumme nimellä Fornjótn, muinainen juutti – ja Kalevanpojille, joista jokainen asui omalla kivisellä vuorellaan. Ja tuolle maalle, Itämeren äärimmäiselle rannalle, ylijumala Odin antoi nimeksi Jotunheim – Jättiläisten Maa.

Eräs Jättiläisten maan kuninkaista oli nimeltään Torro.

Romaanista Itämeren Auri

Häme uinuu talvella.

Narahtelevat hongat hankaavat toisiaan vasten, pöllön huhuilu kiirii hankien yllä.

jv-torronsuo-28-talvi

Pohjoinen maa herää eloon vasta myöhään keväällä. Lumi sulaa, puut kurottavat kohti nousevaa aurinkoa.

jv-torronsuo-27-talvi2

Muinaisen Suomaan valtakunnan valkea talvi väistyy ja antaa vallan punaisena hehkuvalle maalle: väri toistuu lumen alta paljastuvien kallioiden graniitissa, mäntyjen kaarnassa, varvukossa ja punertavassa rahkasammaleessa. Häme, itämerensuomalainen maa ”zeme”, on keskikesän koittaessa yhtä punainen kuin pystykorva ja sen haukkuman saaliin, vikkelän oravanpojan, tuuhea kesäturkki.

jv-torronsuo-15

jv-torronsuo-17

jv-torronsuo-20

jv-torronsuo-19

Suomaan turpeisena sykkivä sydän – Hämeen Härkätien ja Idäntien ääressä – piiloutuu maankorpeen, puisten kylkiluiden katveeseen.

jv-torronsuo-4

jv-torronsuo-2

Auringon ensisäteet pilkottavat mäntyjen lomasta. Suopursut ja valkeat tupasvillan tupsut keinahtelevat ohikulkevan hameen helman kosketuksesta. Nainen pysähtyy ja taittaa saraheinän kosteikon reunalta.

jv-torronsuo-5

Torronsuon ja Hämeen punainen esiliina peittää Itämeren sinistä mekkoa. Naisen ranteissa kiertyvät yhdeksänkertaiset vaskikierteet.

Esiäitien voima, Mielikin mahti, on läsnä täällä aivan kuten Tapion ja esi-isienkin.

Aikaa on kulunut, mutta suo on edelleen täällä. Se on ystävä ja uhka: Alisen henget kuiskivat upottavissa suonsilmäkkeissä. Tuoksuva suo kutsuu yhä vieraita sekä läheltä että kaukaisilta mailta, merten takaa – mutta yksikin harha-askel voi upottaa varomattoman kulkijan yhdeksän sylen syvään, Tuonelan maille.

jv-torronsuo-6

Sadepilvet kerääntyvät taivaalla ja ilma muuttuu utuiseksi.

Vahtikoira herää suon laidassa, metsäisen mäen alla, ja kuulostelee, haistelee. Ilmassa tuoksuu märkä turkki: painostava pedon haju. Koira haukahtaa.

jv-torronsuo-12

jv-torronsuo-7

Kuka kulkee suolla? Onko se Otso – vai itse Tapio, metsän kuningas?

jv-torronsuo-22

Mutta aurinko palaa ja pilvet väistyvät.

Pentu löytää uuden hajun. Sammakko loikkaa kosteikossa ja karhu unohtuu mielestä.

jv-torronsuo-8

jv-torronsuo-9

jv-torronsuo-10

Auri sipaisee silmiltään palmikosta karanneet hiussuortuvat ja kumartuu poimimaan ruskean sääksen sulan mättäältä, kuten kerran ennenkin.

Pieni, mutta ei pelokas. Toisille pedoille oli annettu mittaa ja mahtia maan päällä, mutta sääksellä oli voimaa vaaksojaan enemmän: sen silmät olivat tarkat ja viisaat. Se ei tarvinnut lintuparven suojaa, ei nokkinut toisten haaskoja.

Silmieni edessä avautuva Torronsuo on jälleen utuinen ja hiljainen.

jv-torronsuo-24

jv-torronsuo-26

Johanna Valkama

 

Lukuvinkki muinaishistoriasta kiinnostuneille: Tutkijoiden pohdintaa Kanta-Hämeen asutuksesta rauta-ajalla Keskiaikainen asutus avain tutkimusalueen rautakautiseen asutukseen? (Suomen argeologinen seura ry., Muinaistutkija-lehti s.18, 1/2008.)

 

Ensi kerralla matkaamme Itämeren Aurin tarinan myötä Kanta-Hämeeseen, mahtavalle uhrikivelle. Miniblogin kolmas osa julkaistaan heinäkuussa 2016.

Lisää kirjailijasta www.johannavalkama.com
Kuvat © Johanna Valkama, Karoliina Myllymäki (2016)

Kartta. Torronsuon kansallispuisto, Tammela.


Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen

Itämeren Aurin matkassa muinais-Hämeeseen on neliosainen miniblogi, joka ilmestyy kesän 2016 aikana kokonaisuudessaan Retkipaikka.fi-retkeilysivustolla. Itämeren Auri (Otava 2016) on rautakauden Pohjolaan sijoittuva romanttinen seikkailuromaani, jota värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Kirjan tapahtumapaikat sijoittuvat muinaiseen Hämeeseen ja Pohjoismaihin. Retkipaikan miniblogissa esikoiskirjailija Johanna Valkama kertoo häntä kiehtoneista muinaiseen Hämeeseen sijoittuvista luontokohteista.

Johanna Valkama (s. 1982) on kotoisin Tampereelta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa luonnossa liikkumista, vaeltamista ja retkeilee lastensa, suomenpystykorvansa Tulenliekin ja lämminverihevostensa kanssa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.