Isokarin 10+1 retkeilyhelmeä, Selkämeren kansallispuisto

Isokarin majakkasaarelle pääseminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta matka todellakin kannattaa! Osittain Selkämeren kansallispuistoon kuuluvalla saarella on runsaasti tutkimusmatkailijaa kiehtovia yksityiskohtia, joista jokaisen tutkimiseen voisi käyttää runsaasti aikaa. Poimi tästä Isokarin retkeilijän vinkkilistasta itsellesi kiinnostavimmat kohteet ja tutustu niihin rauhassa. Ensi kerralla voit sitten taas tutkia jotakin lisää!

Isokari kartalla

Risteilyt saarelle

1. Mustekalamänty

Majakan takaa lähtee polku länsikallioille ja sen varressa, juuri ennen kuin meri pilkahtaisi näkyviin, on vasemmalla puolella aivan eriskummallisen hurmaava mänty! Saarelaiset nimittävät puuta käärmemännyksi, joka ei ole lainkaan huono nimitys, mutta ehdin jo omassa mielessäni nimetä sen muotonsa perusteella mustekalamännyksi. Koska siltähän se nyt näyttää, kaikkine monine lonkeroimisine runkoineen. Paljon olen käkkärämäntyjä nähnyt, mutta yksikään ei ole ollut näin tippaleipämäinen.

Kunnioitathan puuta, etkä rasita sitä turhalla riekkumisella ja kiipeilyllä, vaikkei se rauhoitettu olekaan. Ihmetellään sitä yhdessä.

2. Laguuni

Luotsisatamasta kuljettaessa hiekkatietä pitkin kohti etelää jää vasemmalle (eli saaren kaakkois-) puolelle pieni hiekkaranta. Aikojen saatossa ranta, niin veden alta kuin päältä, on jonkin verran rehevöitynyt, mutta yhä siltikin tämä pieni ranta-alue on aivan valloittavan, kirkasvetisen kaunis! Kirkkaan meriveden läpi tuntuu uskomattomalta nähdä omat jalkansa, kun sitä kahlaa hiekkapohjaa pitkin kohti pieniä luotoja, jotka ovat juuri sen kahlausmatkan päässä. Pikkukalat uiskentelevat ympärillä ja jostain syystä olo on kuin Kreikassa, vaikkei tässä mitään kreikkalaista olekaan. Lähiluodoilla voi pötkötellä auringon alla ja leikkiä vaikkapa merenneitoa tai hyljettä. Alueella on kiva tutkia vesi- ja rantakasveja.

Rannalla on yksi uimakoppi, jossa voi käydä vaihtamassa vaatteita.

Käyntisataman huussi on lähistöllä, samaten satamakioski (tarkistathan aukioloajat).

3. Majakanvartijan piha

Itse majakan edustalla on joukko vanhoja, saariston punaisia rakennuksia, jotka toimivat niinä vanhoina hyvinä aikoina majakanvartijoiden ja majakkamestarien kommuunina. Entiset asuintilat on sisältä kunnostettu matkailu- ja majoituskäyttöön. Suosittelen lämpimästi viettämään yön, tai mielellään kaksi, entisen majakanvartijan asunnossa tai kevyemmässä aittarakennuksessa. Majoittumattakin sitä voi nauttia vanhan pihapiirin tunnelmasta, jossa tuoksuvat syreenipensaat reunustavat sammaloituneen kiviaidan kanssa nurmikenttää. Pihapiirissä on keinu ja lampaiden laidun aivan lähellä. Pihasauna on myös matkailukäytössä. Lammaslaitumen läpi kulkemalla päätyy Mainio-kahvila–ravintolaan, joka on avoinna vuoroveneiden aikataulujen ja matkustajaryhmien mukaan.

4. Lammaslaitumet

Isokari on yksi niistä paikoista, joissa lomansa voi viettää aktiivisesti lampaita paimentaen ja palluttaen! Saarella vierailevalle lampaista on paljon iloa ja hupia, kun kuuntelee niiden määkimistä, seuraa köpöttelyä ja voi välillä päästä jopa paijaamaan niitä. Lampaat huolehtivat saaren heinikoiden niittämisestä luonnonmukaisesti, ja lampaita ohjaillaan kesän mittaan eri laitumille, jotta niittotyötä tulee tehtyä tasaisesti. Laitumille ei ole koskaan pakko mennä ja kaikkiin aitauksiin ei edes pääse. Toisinaan jokin luontopolun osa saattaa kulkea lammaslaitumen läpi. Kasarmiravintola Mainioon tulee kulkea lammaslaitumen läpi. Kun kuljet laitumilla, muistathan aina sulkea portit perässäsi.

5. Bunkkeri, näkötorni ja tykki

Isokarin läpi voi kulkea joko luontopolkua tai hiekkatietä pitkin. Hiekkatien varrella, lähempänä luotsisatamaa kuin majakanvartijan pihaa, on rannan puolella vanha bunkkeri ja tykki, ja saaren keskiosan puolella lintutorni. Tykin vierellä tasaisella kallioaukealla on vielä piknikpöytä, jossa voi viettää vaikka eväshetkeä.

6. Luontopolku

Isokariin saavutaan luotsisatamaan betonilaiturille. Betonilaiturin edustalla näkyy rykelmä mökkejä, jotka ovat entisten luotsien kotitaloja ja nykyisin heidän perikuntiensa yksityismökkejä. Jätäthän siis punakeltaiset mökit yksityisrauhan piiriin ja suuntaat ensin hiekkatietä vasemmalle (etelään), josta voitkin satamakioskin jälkeen kääntyä seuraamaan valkoiseksi maalattuja kiviä ja luontopolkua, joka kuljettaa sinut saaren läpi majakalle.

Luontopolku on suuntaansa reilun kilometrin mittainen, eli satamasta majakalle ja takaisin matkaa taittuu reilut kaksi kilometriä. Edes hiekkatie ei tällä saarella ole esteetön, ja luontopolku vielä vähemmän. Polku kulkee kallioilla, lehdossa, laskeutuu (tai nousee) kertaalleen portaita ja ennen majakanvartijoiden pihalle saapumista ohjaa vielä lammaslaitumen läpi.

Polun varrella näkee saaristoluonnon monipuolisuuden melkeinpä kaikessa muussa, paitsi rantakallioiden muodossa, mutta Isokarilla niitä rantakallioita riittääkin sitten majakan takana.

7. Länsikalliot

Kallioistaan kuuluisa Isokari. Ja ne kalliot ovat ihan maineensa veroiset. Majakkaa lähimmät kalliot ovat kilometrin matkalta osa Selkämeren kansallispuistoa, muistathan noudattaa alueella puiston sääntöjä, ja retkietikettiä muutoinkin kaikkialla seikkaillessasi.

Aikuinen tuntee itsensä pieneksi näillä kallioilla, joten voin vain aprikoida, miltä lapsesta tuntuisi telmiä tällä ikikivellä. Kalliot aaltoilevat, repeilevät, rakoilevat, muodostavat harjanteita ja syvänteitä ja ovat läheltä merta sileämpiä kuin lähempänä metsää. Aaltojen ulottumattomissa rosoinen jäkälä pääsee kasvamaan kiven pinnalle. Kaltaiselleni kalliohyppelijälle Isokari on ihmemaa.

Länsikallioilla voi pysähtyä ensimmäiseen hyväksi valitsemaansa kohtaan ja hämmästellä siinä olevaisuuden ihmettä vaikka seuraavaan vappuun. Reippailijoille Isokarin länsirannan kallioita riittää kuljettavaksi lähes kolmen kilometrin verran ja tietysti toinen mokoma takaisin. Itselleni on jäänyt vähän kutkuttamaan päästä saarelle uudestaan ja ottaa suunnaksi se pohjoisin niemennokka…

Kallioilla kulkiessa tulevat mieleen vanhempieni ja isovanhempieni varoitukset: voi olla liukasta, mereen putoaminen on kielletty, nilkkojen nyrjäyttäminen on kielletty, pään lyöminen kallioon on kielletty ja muista varoa käärmeitä. Tämä on niin hyvä lista, että totean sen pätevän myös sinuun, joka aiot suunnata Isokarin kallioille.

8. Kallioaltaat

Aivan oman lukunsa ansaitsevat ne samaisilla länsikallioilla olevat kallioaltaat, jotka ovat kuin luonnon muovaamia kivipaljuja! Altaita on eri kokoisia ja muotoisia, osassa niistä mahtuu huljuttelemaan jalkojaan, osassa ihan uimaan ja sukeltelemaan! Menemme järjiltämme innosta kun näemme Isokarin omat ”inifinty-poolit” ja vertailemme altaiden ominaisuuksia. Luonnollisestikin kallion lämmittämien altaiden vesi on lämpimämpää kuin ihan vieressä villinä vyöryvän Selkämeri. Mietin, vaihtuuko altaisiin vesi vain taivaalta, vai yltävätkö aallot joskus ihan kallioiden yli altaisiin asti. Altaiden vesi on pitkälti lähes yhtä kirkasta kuin merenkin, joten uskaltaudumme vilvoittelemaan tällaiseen luontoäidin rouheaan uima-altaaseen. Ah autuutta!

9. Flora ja fauna

Luonnontutkijallekin Isokari on upea retkikohde, sillä saarella kasvaa viljalti erilaisia kasveja, joita on kiehtovaa lähteä etsimään eri vuodenaikoina. Löydätkö saarelta seuraavat: käärmeenkieli, kivikkoalvejuuri, maarianverijuuri, porpipaatsama, jäämerenleinikki? Kerrottakoon tässä vielä sekin tieto, että saarella on paikka, jossa kasvaa harvinaista, geneettisesti väritöntä eli valkoista mustikkaa!

Saari on riittävän iso joillekin nisäkäslajeille, ja onnekas luonnontutkija voi bongata vaikka saukon! Hylkeet eivät ole näillä seuduin harvinaisuus, vaikka niiden näkyminen onkin ihmisille aina erityinen kokemus. Tarinan mukaan Isokarin saarella eleli jonkin aikaa kaksi uroshrveä, jotka eräänä kauniina aamuna lähtivät kimpassa uimaan kohti Ahvenanmaata.

Isokarille voi saapua myös bongailemaan lintuja, mm. kirjokerttu on kuvaavasti ehkä saaren ”yleisin harvinaisuus”.

10. Pirunpelto

Hiekkatien varrella, melko lähellä näkötornia ja tykkiä, on pirunpelto! Kohteesta kerrotaan enemmänkin Metsähallituksen pystyttämän infokyltin muodossa. Pirunpelto on helppo pompsahtaa katsastamaan joko majakalle mennessä tai sieltä satamaan palatessa. Pellon keskellä eräs tuittupäinen koivu on onnistunut löytämään kasvusijaa, ja se näyttääkin varsin hauskalta yksityiskohdalta kivisessä pellossa. Jos päätät kulkea pirunpellolla, teethän sen varoen. Kivet ovat irtonaisia, ja monet käärmeet viihtyvät joko kivenkoloissa viilenemässä tai kivillä lämpenemässä.

+ Majakka

Majakka oli liian ilmeinen ollakseen osa Isokarin vähemmän tunnettujen retkihelmien listaa, mutta jykevänä kuninkaana sitä on mahdotonta olla mainitsematta erikseen.

Isokarille voi varsin hyvillä mielin tulla ihan vain majakankin takia. Se on sympaattinen, pönäkkä, mahtava ja vaikuttava näky. Varsinkin läheltä.

Majakkaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Vankkoja portaita pitää kiivetä reilut 170 jotta pääsee aina huipulle asti, minkä jälkeen rohkeimmat (ja mahtuvimmat) voivat pujahtaa pienestä metalliluukusta vielä majakan valoa kiertävälle metalliverkkoterassille.

Saarella yöpyville yksi ehdoton kohokohta on seurata milloin majakan valo syttyy. Valoisassa kesäyössäkin se nimittäin tekee töitään puolilta öin hämärän hetkien läpi. Myöhemmin syksyllä valon pääsee näkemään jo huomattavasti aikaisemmin päivällä.

Tarkkasilmäisimmät voivat ehkä nähdä valon kajastuksen vieressä lippalakkipäisen miehen muodon, vaikka tokihan valoa on hallinnoitu etäältä ja sähköisesti jo pitkän aikaa…