Iso-Vuorijärven luola ja retkeilyreitti, Orivesi
Huom! Reitin siltoja on sittemmin korjattu ja ne ovat nykyään kunnossa.
Toim. huom.
Viime keväänä tuli jo tutustuttua Iso-Vuorijärven komeaan riippukallioon ja sen luolaan. Oli aika palata jälleen paikalle, tällä kertaa tutkiskelimme aluetta paljon laajemmin.
Retkeilyalueen yhdistää Siikanevan soidensuojelualueeseen Siikajärven retkeilyreitti, joka lähtee läheltä Rutajärventien parkkipaikkaa.
Iso-Vuorijärvi sijaitsee noin 19 kilometriä Oriveden keskustasta Ruoveden suuntaan kantatietä 66. Vuorijärvi-viitan kohdalla, kun matkaa on taitettu 13 kilometriä, käännytään vasemmalle. Sen jälkeen jatketaan noin 3 kilometriä eteenpäin, jolloin tie muuttuu Rutajärventieksi. Noin 2 kilometrin jälkeen vasemmalta löytyy tilava parkkipaikka osoitteesta Rutajärventie 180. Parkkipaikalta on matkaa luolalle noin 500 metriä.
Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa tämän alueen polkujen vetisyydestä ja paikoin huonokuntoisista pitkospuista sekä ylityksistä, eli kumpparit tai hyvät vedenpitävät kengät on hyvä olla mukana. Osa reitistä kulkee myös teitä pitkin.
Parkkipaikalta on lyhyt matka upean metsän läpi. Kallioisten alueiden kuiva kangasmetsä kutsuu tutustumaan tarkemminkin polkujen ulkopuolelle.
Pian kohtasin tuon tutun ja upean kallioilta näkyvän järvimaiseman, joka tosin viime käynnillä oli jäässä. Järven pinta heijasti upeasti tummempana taivaan sinisyyttä. Pieni tuulenvire virkisti kallionharjalla.
Jyhkeät kalliot jatkuivat molemmin puolin ja niillä teki mieli lähteä kävelemään. Reunalta alaspäin onkin aikamoinen pudotus, jopa 20 metriä helposti. Joten varovaisuutta tarvitaan.
Alhaalla luolan kohdilta lähti lintupariskunta uimaan vauhdilla poispäin, näyttivät silkkiuikuilta.
Kallioiden vasemmalta puolelta pääsee alas joko jyrkkää rinnettä pitkin tai kävelemällä polkua pitkin kiertäen sivummalta. Jälkimmäinen on turvallisempi reitti.
Alhaalla kallion vierustaa pitkin pääsee luolalle, joka hieman pilkistää puiden välistä.
Nuotion tummentama lippaluolaksi kutsuttu syvennys on noin 3 metriä syvä. Leveyttä löytyy hieman enemmän. Kallion nokisuudesta päätellen täällä on nuotiolla oltu ahkeraan. Jyhkeä reuna ei ihan kumminkaan yllä veden ylle.
Sivuilta nousee jylhät kalliot korkealle, upea näky! Pakko myöntää, että tuolla kallion päällä olevat maisemat kiinnostavat enemmän.
Viimeksi alueella käydessäni kallioilta tuli alas isoja jääpaloja, joten varovaisuus on tarpeen alkukeväällä lumien sulaessa. Järveltä tuullessa saattavat taas savut tulla nuotiopaikalla olevien silmille.
Emme olleet luolalla kumminkaan pitkään, vaan lähdimme kohti Kirvesjärven laavua. Polun alussa oli tukkeena pressuilla suojattua polttopuuta, mutta pääsimme kompuroimatta yli.
Hetken päästä lähes vastapäätä olevilta hienoilta kallioilta näkyi koko komeus. Upeat kalliot levittäytyvät laajalle, ja tällä alueella kallioita riittää. Kaveri mainitsi, että kalliot muistuttavat hänen mielestään takapuolta. Nyt en osaa sitten olla ajattelematta moista kuvaa katsoessa. Kiitos vaan, haha!
Alkuosa polusta kulkee pääasiasta kallion päällä ja sitä pitkin on helppo kävellä. Näiltä kalliolta on hienot näkymät järvelle monestakin paikkaa, ja luolan lähellä muistan joidenkin mainineen uineen. Keltaiset merkit opastavat reitillä.
Kun pääsimme kallioisen alueen loppuun, polku laskeutui aika jyrkästi alas kallioilta. Parissa paikassa joutuu hieman katsomaan mistä pääsee mahdollisimman helposti alas.
Polun varrella oli märkiä paikkoja, jotka sai jotenkin kierrettyä. Kun tulimme järven päässä olevalle huonokuntoiselle nuotiopaikalle, oli ylitettävä tällainen hieman huterahko silta. Osa lankuista oli irti ja liukkaita.
Meitä huvitti hieman pressulla ympäröity huonokuntoinen ulko-wc, joka oli jo hieman romahtanut.
Ensimmäinen pienistä Kirvesjärvistä oli upea ilmestys. Isot kalliot vastapuolella houkuttivat käymään, mutta päätimme suunnata kumminkin laavulle.
Pehmeä ja vetinen polku seurasi oikealla pääosin aivan lammen rantaa pitkin. Arvelimme, että reuna onkin enemmän turvelautta, jonka alla konnat näyttivät viihtyvän.
Konnia olikin aikamoinen määrä! Kurnutus kuului joka suunnasta ja ranta oli koko pituudeltaan täynnä niitä. Piti ihan jäädä seuraamaan niitä hetkeksi muutamassa paikassa.
Kuvan rupikonna tuli vastaan polulla, eikä hievahtanutkaan. Otin kuvan nopeasti ja kiitin.
Kirvesjärven laavulla asettelimme laiskottelua varten riippumatot ensimmäiseksi kiinni.
Laavun sivustalla on hyvin polttopuita, tosin osa saattaa olla hieman märkiä. Kirvestä tai sahaa en muista nähneeni. Puita voi polttaa isossa betonirenkaassa, jossa oli myös hieman vääntynyt ritilä. Pukeista ja parista kakkosnelosesta tehty penkki huvitti hieman, niinkuin tuulessa pinkeänä lepattavat riippumattommekin.
Kirvesjärvet-tie tulee lähelle laavua, noin 100 metrin päähän. Noin kilometrin mittainen tie ei ole huippukuntoinen, teräviä kiviäkin muistaakseni sai varoa.
Laavulla söimme ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Kuvailin rupikonnia rannalla ja eräs niistä yritti hyökätä kenkäni kimppuun! Hauskan näköisiä veijareita, jotka nujakoivat hieman veden alla.
Telkkäpariskunta laskeutui lähelle laavua, mutta lähtivät uimaan harmikseni poispäin.
Jatkoimme hieman myöhemmin sitten polkua eteenpäin kohti Salmijärveä. Maasto vaihteli soisen ja kuivan kangasmetsän välillä. Salmijärvelle ei ollut pitkä matka, polulta löytyi tippunut kyltti.
Polku kaartoi järven vasenta laitaa, oikealla puolella oli jälleen upeita kallioita. Päätimme tulla niitä katsomaan uudelleen joku päivä.
Jännitystä aiheutti eräs pieni silta, joka oli aika huonossa kunnossa. Vesi virtasi kenkien yli astuessa sillalle. Ja maasto oli muutenkin myös hieman märkää täälläkin.
Kävelimme tietä pitkin kohti parkkipaikkaa, jonka läheltä poikkesimme Siikajärven polullekin hieman maisemia katsomaan.
Iso-Vuorijärven retkeilyalueen maasto oli hieno kokemus ja palaan tänne uudelleen tutkimaan kallioisia alueita luolan ja Salmijärven ympäristössä.
Retkeilijän on hyvä huomioida jo alussa mainitsemani paikkojen vetisyys ja myös hieman huonossa kunnossa olevat pienet ylitykset ja sillat. Toivon mukaan ne korjattaisiin piakkoin, koska tämä on mielestäni erittäin hieno retkeilyalue.
Pakko hieman kommentoida noita siltoja kun itse retkeiltyä alueella monta kertaa vuodessa, nuo sillat on olleet jo vuosikaudet yhtä huonossa kunnossa eikä niitä ole uusittu vaikka ole antanut palautetta Oriveden kaupungille joka reittiä huoltaa mutta muuta ei ole vuosiin tehty kuin tuotu polttopuita, olenkin ehdottanut että sillat voisi korjata talkoilla jos vain kaupunki hoitaisi materiaalit. Kirvesjärven laavu taasen on Juupajoen seurakunnan omistamilla mailla, puuliiterin rakentamisesta laavun viereen
on ollut puhetta ja yleisesti ottaen reitin&laavun huoltaminen on aika heikoissa kantimissa kun Oriveden kaupungin resurssit huoltaa on aika heikot.Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä reitin huoltamiseksi kannattaisi järjestää talkoot vaikka kerran vuodessa uskon että porukkaa löytyisi. Itse olen nimittäin ollut vuosikaudet mukana talkoilemassa Juupajoella Lylyn reittiä ja Kaaponharjun luontopolkua (www.lylyyn.fi).
Sillat ja ylitykset (vihdoin?) hyvässä kunnossa! Muutenkin täytyy suositella reittiä, oikein sopiva pikku päiväkävely vaihtelevissa, miellyttävissä maisemissa. Kirvesjärven laavu oli hienolla paikalla.
Ainoa asia mikä tällä kertaa söi tunnelmaa, oli Metsä Groupin avohakkuut jotka ympäröivät reittiä alkumatkasta lähestulkoon joka puolella. Kaiken lisäksi hakkuut toimitettu paikoin hädin tuskin kymmeniä metrejä Iso-Vuorijärven rannoilta, vedet mahtavat tästä ravinnehuuhtoumasta kärsiä.